Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Täydellä teholla

Syksy on selvästikin ilmassa. Koko tallin hevoset ovat olleet vähän pinkeitä viimeiset pari päivää. Perjantaina Charly oli tallissa todellinen hapannaama, mutta erinomaisen mukava ratsastaa. Odotukset olivat siis korkealla lauantain kisastarttia ajatellen. Lauantaiaamuna tallissa odotti kuitenkin entistä happamampi ja hötkyilevämpi hevonen. Challe-mies osoitti jokaisella eleellään, että mikään - varsinkaan mikään kisatouhu - ei tänään todellakaan kiinnosta.

Kerron vain kovin lyhennetyn version pitkästä kärsimystarinasta: minun peruslaiska kaakkini piti muun muassa juoksuttaa pidemmän kaavan kautta, että se saatiin sen verran tasaantumaan, että koppiin meno onnistui. Olenkohan koskaan nähnyt Challen painelevan niin lujaa? Matka sujui rauhallisesti, mutta saapumisemme oli kuuluva: yksin kopissa odotteleva Charly huusi kuin hinaaja sillä välin kun kävin maksamassa lähtömaksun ja ilmoittautumassa.


"Voihan vinetto sentään. Kaikkeen sitä tuon naisen kanssa joutuu."

"Pieni" pinkeily jatkui vielä ratsainkin. Tosin olin aistivinani jo vähän positiivista kiinnostusta maailmanmenoa kohtaan: hevonen näytti koko ajan tutkivan, missä ne esteet odottivatkaan. (Kyseessä siis olivat koulukisat.) Ravia, laukkaa ja temponlisäyksiä ei tarvinnut kovasti houkutella, mutta hevosen muoto oli kovin estehevosmainen. Verkan viime hetkillä keksin sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin: sen sijaan, että keskityin vain ratsastamaan hevosta tuntumalle perusaskellajeissa, siirryin vaatimaan siltä kunnon väistöjä, avoja ja vasta-asetuksia. Charly tulikin heti todella paremmin kuulolle, mutta aika loppui kesken. Sitten vaan radalle!

Suorituksemme oli ns. vauhdikas. Viimeksi suunnittelin, että panostan kunnon eteenratsastukseen. Nyt sitä ei tarvinnut kamalasti houkutella. Tutustumisluokan kouluohjelma on varsin menevä pitkine laukkaosuuksineen, ja Charly nautti saadessaan painella kuin viimeistä päivää. Heti alkuun se teki yhden virhearvion pysähtyessään tasajaloin suoraan tuomarin eteen. Ihme kyllä tästä meitä ei rangaistu. Sen sijaan moitteita tuli laukannostoista. Myönnän, että oma osuuteni nostoon oli kovin vähäinen. Epäilen Charlyn salaa harjoitelleen ko. ohjelmaa itsekseen, koska laukat nousivat vauhdilla oikeissa kohdissa ilman että ehdin edes pyytää. Hevonen suorastaan syöksyi eteenpäin. Radan loppupuolella herra hevonen oli jo todella hienosti kuulolla ja motivoitunut tekemään töitä yhdessä. Jos radan olisi saanut uusia heti perään, olisimme varmasti tehneet elämämme suorituksen. Keskikäyntimme oli todella hieno, vaikka itse sanonkin. Loppufiilis radasta oli molemmilla suunnilleen, että "joko se loppui?" - pidempäänkin olisi voinut jatkaa.

Tuomarin pääasiallinen arvostelukohta oli, että "hevonen ei ollut koko ajan peräänannossa". Helppo C-luokassa? Tänään ei ilmeisesti arvostettu eteenpäinpyrkivyyttä, sujuvia teitä ja oikeissa kohdissa tapahtuneita siirtymisiä. Loppuosassa ohjelmaa pisteitä oli alkanut jo tippuakin "peräänannosta". Meidän Charly! Tuomaria enemmän osui kehut edistymisestä paikalla olleelta tuttavalta, joka on viimeksi nähnyt Special Show'mme kouluaitojen sisällä vuosi sitten. Kyllä meistä vielä hyvä kouluratsukko tulee, joskus. Ehkä.

"Enks mä olekin vähän söpö? Eihän tämän näköinen tyyppi koskaan mitään pahaa tee, eihän?"

Loppukaneettina todettakoot, että se pikku pirulainen, jonka lastaus menomatkalla vaati verta, hikeä ja kyyneliä sekä yhden Mercedes-Benzin peilin, käveli kotiin lähtiessä koppiin lähes suorilta jaloin. Kivaa oli, ja menestystä enemmän olemme taas yhtä kokemusta rikkaampia. Mielessä ovat myös tuttavan kannustavat sanat, että hänellä kolmen vuoden takkuamisen jälkeen homma muuttui paljon helpommaksi. Tässähän on sitten vielä aikaa harjoitella...

1 kommentti: