Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Post-Sennumeeting -tunnelmia

Vaikka edellisestä postauksesta voisi toisin kuvitella, eihän siellä Ypäjällä tietenkään kokonaan kamalaa ollut! Tässä muutamia viikon highlighteja:
  • Ypäjän ratsastusalueet ovat upeita ja pääsimme neljän päivän aikana näkemään ja kokeilemaan montaa erilaista rataa, kenttää ja maneesia.
  • Derbykentälle pääsy oli ehdoton kohokohta! Tämä oli ainoa osuus, jota rehellisesti sanottuna etukäteen pelkäsin: minulla oli vahva visio siitä, mitä *Charly* olisi derbykentällä tehnyt eikä tuo ajatus tuntunut kovin luottamusta herättävältä. Leon oli sitä vastoin siellä rennompi kuin missään muualla. Banketin ja pulvermannin kokeilu oli sen verran siistiä, että olen nyt jo ehtinyt kysellä lähitallilta mahdollisuutta päästä tutustumaan heidän maastoesteisiin...
  • Uiminen ja kahlailu Rivieralla oli sekä minun että Lennun mielestä toinen leirin kohokohta, vaikka touhu olikin ensin hevosen mielestä vähän epäilyttävää. Sen jälkeen olikin isompi ongelma saada se enää vedestä pois!
  • Teorialuennoissa oli tänä vuonna pari oikein ajatuksia herättävää sessiota. Erityisesti Meri Sataman vetämä osuus ratsastajan fysiikkavalmennuksesta ilman hevosta osui ja upposi. Onneksi menin paikalle, vaikka ennakko-odotukset eivät olleet suuria. Saimme myös henkilökohtaista ohjausta ja kotiharjoituksia istuntaa ja ratsastusta tukevaan liikuntaan. Palautteen perusteella selkä-niskalinjani on hyvässä asennossa, hallelujaa! (No, korjattavaakin löytyi...)
  • Valmentajat olivat hyviä ja kaikki master-tason opettajia. Tosin täytyy todeta ihan aluksi, että tämän jälkeen arvostan vielä entistäkin enemmän omia kotivalmentajiani, joilla on taito kaivaa minusta ne oikeat asiat esille! Sain tuolla erittäin hyviä vinkkejä kolmelta eri valmentajalta ja tekemämme harjoitukset olivat hyödyllisiä, mutta opetustyylilläkin on oma vaikutuksensa. Minä en tarvitse päänsilitystä, jos siihen ei ole aihetta, mutta en myöskään valmentajaa, joka saa valmennettavalle vahvan tuntemuksen siitä, että tämä on aivan surkea ja että valmentajaa ei kiinnosta. (Epäilemättä opettaja kuin opettaja välillä miettii, että oppilas on aivan surkea, mutta se olennainen taito onkin olla näyttämättä ylimielisyyttä oppilaalle ja keskittyä ongelmien ratkaisuun. Olen itsekin tehnyt aiemmin opetustyötä ja mielestäni opettajan velvollisuus on suhtautua oppilaisiin tasapuolisesti ja kirota niitä epätoivoisia tapauksia sitten vaikka yksinään tenttejä tarkastaessa...)
  • Vanhaan tapaan leirillä oli ruokaa riittävästi ja majoitustilat hyvät. Leirin kruunasi sekä vanhat viimevuotiset että ihan uudet tuttavuudet!

Ja sitten se ongelmanratkaisuosuus. Kuten viimeksi mainitsin, oli Lennu Ypäjällä ällistyttävän pinkeä. Kohtasin alkuun hevosesta ihan uuden puolen, koska kaikki tähänastiset käynnit vieraissa paikoissa ovat olleet todella helppoja ja jännityskin ainoastaan pientä positiivista latautumista. Uusi talli, jossa kontakti naapureihin oli kovin vähäinen, näytti olevan Lennulle todella stressaava kokemus. Pinkeily väheni parin päivän jälkeen ja sen jälkeen jäljellä oli enemmän vanha tuttu hevonen, mutta kovin väsynyt sellainen. Ehkä muutama päivä lisää tai vähän eri tavalla jaoteltu ohjelma olisi ollut Lennulle sopivampaa?

Suurin huolenaiheeni tällä hetkellä ovat leirin aikana tapahtuneet täysin yllättävät peruuttelu-sivuloikka-pystyyn -kohtaukset. Ensimmäinen tuli maanantai-iltapäivän estetunnilla, siinä vaiheessa kun alkuun jännittynyt hevonen oli jo rentoutunut ja kaikki tuntui olevan hyvin. Yhtäkkiä laukka vain "leikkasi kiinni" jos ilmiötä voisi noin kuvata. Tietyn kohdan ohittaminen ja esteen hyppääminen muuttui mahdottomaksi. Kun kyseinen este vihdoin pari kertaa ylitettiin, jatkui sama kontrolloimaton pelleily muutama laukka-askel esteen jälkeen. Keskiviikkoiltapäivänä Lennu teki saman tempun koulutunnin loppuvaiheessa poistuen tyylikkäästi koko kouluradalta. Ai että hävetti ja suututti! Myös torstaiaamuna samaa temppuilua vähän yritettiin - tosin kyseessä oli Lennun tuntien sille varmasti maailman vaikein asia eli peruutusharjoitukset, jotka eivät ihan niin putkeen mene aina kotonakaan.

Olen pikkuisen ymmälläni. Lennu on hyvin rento ja joviaali kaveri, ja näiden "äkkilähtöjen" voimakkuus oli täysin sille epätyypillistä. Jos normaalitilassa joudun patistamaan sitä työtekoon, ei siinä saada aikaiseksi suuria tunnereaktioita vaan kerran tai kahden muistutuksesta palataan hyvään työmoodiin. Tämä oli jotain muuta. Kotona odotti onneksi uunituore Hippos-lehti, jossa oli erinomainen Kyran artikkeli "Mitä hevonen yrittää kertoa sinulle?". Viesti oli, että vastustelu on hevosen tapa sanoa, että joku asia tuntuu epämukavalta joko fyysisesti tai psyykkisesti. Kun käytökselle löytyy kaava, on vastauksen löytäminen helpompaa. Yritetäänpä:

  • Kaikissa mainituissa tilanteissa Lennu oli jo ehkä vähän väsynyt.
  • Itse en ehtinyt huomioida, millaisessa tilanteessa Lennu otti ja lähti. Valmentaja-Perttu oli sentään ehtinyt tätä miettiä ja havainnoida: oikeassa kierroksessa ja laukassa. Nyt jälkikäteen mietin, että olisinko yrittänyt noissa tilanteissa koota laukkaa tavallista enemmän? En ole varma.
  • Todennäköisesti syy löytyy aina eniten satulan päältä. Peruutuspainotteisella koulutunnilla sain pyyhkeitä siitä, että Lennu selvästi luimisteli korviaan kun jäin tökkimään kannuksella liikaa. Olisinko tökkimällä aiheuttanut nämä kaikki reaktiot? Ainakin ensimmäisestä maanantain show'sta voin melko vilpittömästi väittää, että en. Muista en mene takuuseen.
  • Yleishuomiona viimeisen yli viikon ajalta on, että Lennu puree kiinni kuolaimeen vasemmalta, jos ulko-ohjan tiukkuuden ja sisäohjan löysyyden kanssa ei ole ihan supertarkka. Samoin oikea laukka on töpöttävämpää ja joustamattomampaa kuin vasen. Joku lihasjumi?
Niin nololta kuin se kuulostaakin, melkein toivon pientä lihasjumia tai muuta ei-vakavaa fyysistä syytä selitykseksi - mieluummin kuin sitä, että olen vaan törppö ratsastaja, joka pilaa kaikki ratsastamansa hevoset. Epäilemättä Mia ratkaisee tämänkin ongelman alta aikayksikön. (Ihan yhtä epäilemättä huomisen tunnin ohjelmassa lienee peruutuksia ja laukkatyötä, jos hän ehtii lukea tämän sitä ennen...)

9 kommenttia:

  1. Minä haluan sinne kanssa ensi vuonna. Nyt olen naama vihreänä lukenut sekä sinun että Jonnan tekstit aiheesta. Minäkin tahdon. Pakko päästä Ypäjälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne vaan ilmoittautumaan! Muistaakseni ilmoittautumisohjeet tulevat joskus vähän ennen joulua. Kivaa se on.

      Poista
  2. Ihanan rehellistä pohdintaa ongelmista. Toivottavasti asiat selviävät pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joitain ajatuksia on jo herännyt ja vaikka homma ei olekaan ratsastajan kannalta kovin imarteleva, nyt pitää vain käydä ongelmien kimppuun!

      Poista
  3. Ensinnäkin täytyy sanoa, että ihailen sun rohkeutta lähteä uusiin paikkoihin, mennä ja tehdä asioita ja - hyvänen aika sentään - hypätä jotain banketteja ja pulvermanneja (mitä ikinä ne sitten ovatkaan, eivät kuulosta houkuttelevilta)! Ja uimaankin olisi niin mahtava päästä! Onkohan muuten Kirkkonummella mitään uittopaikkaa?

    Kurjaa, että Lennun kanssa oli Ypäjällä vähän turhan paljon tilanteita. Väittävät, että mikä ei tapa, vahvistaa - - - voidaan sitten varmaan ihailla kilpaa toistemme hauiksia, ku seuraavan kerran nähdään ;)

    Pidän peukkuja, että haasteet jäivät Ypäjälle ja Lennu on taas oma, joviaali itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kyllä meillä molemmilla on kohta ihan huikeat hauikset ja muutkin lihakset! Eihän tästä yli ja eteenpäin pääse kuin tekemällä taas töitä...

      Joku sanoi, että Veikkolassa olisi lampi, jossa voisi uittaa, mutta ihan noin hatarilla koordinaateilla en vielä lähtisi kokeilemaan;)

      Poista
    2. Joo, mä sain urkittua uittopaikan nimenkin: Klemetti-lampi ja kartan mukaan on ihan meidän tallin lähellä, mutta joutuisi menemään puolisen kilsaa sitä asfalttitien reunaa enkä kyllä todellakaan ole siihen valmis. Enkä välttämättä ole koskaan; autot ajaa siinä ihan järkkykovaa :(

      Poista
    3. Talutellen lammelle? Ehkä se onnistuisi. Ja anteeksi, lupaan hidastaa. Taidan olla yksi niistä järkkykovaa ajajista:( Paitsi en kyllä silloin kun näkyvissä on jalankulkijoita tai eläimiä.

      Poista
    4. En tiiä, onko se talutellen sen turvallisempaa. Kyllähän heppa varmaan kestäis, jos ei itteä rupee hirvittämään :) Kiva, jos hidastat :)

      Poista