Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 21. kesäkuuta 2012

Totuuksia ja tehtäviä

Viime päivinä on käyty (taas) ongelmien kimppuun. Mikä ihme meitä viime viikolla vaivasi? Kotioloissa löytyi oitis kaksi asiaa. Ensinnäkin hevonen on jäykkä ja painaa kuolaimelle muillakin ratsastajilla (Hah! Minähän sanoin!). Todennäköisesti kyseessä ei ole kuitenkaan mikään isompi vamma vaan joku yleinen lihasjäykkyys, jota huolellisemmalla läpiratsastuksella ja asettelulla/taivuttelulla pystytään työstämään. Toinen vika on tietysti satulan päällä. Koska hevonen on herkkä ja ilmeisen älykäs, pystyy se lukemaan ratsastajasta sellaisiakin tunnetiloja, joita en ehkä itse välttämättä koe tuntevani. Jos pohjalla tuntuu jonkinlainen jännitys, ahdistus, pelko tai vastaava tunne, tarjoaa se hevoselle mahdollisuuden testata, voisiko työntekoa jotenkin välttää. Ja miten mahtavaa: olen itse edesauttanut ongelmien syntymistä olemalla jo aikaisemmin liian löperö. Joka kerta kun hevonen on saanut olla vähänkin epätarkka tai tehdä omia ratkaisuja, on edesautettu tilannetta, jossa se voisi alkaa kunnolla testaamaan kun sopivia mahdollisuuksia ilmenee.

Tuumasta toimeen ja sarvista härkää - tai vaikka korvista ruunaa! Nyt ei auta muuta kuin alkaa korjata omia ongelmiaan. Selitykset kuulostavat varsin loogisilta. Järjellä ajatellen se kaikki ratsastukseen liittymätön stressi ja kurjuus, jota muut elämän osa-alueet ovat tarjoilleet enemmän kuin riittävästi, ovat varmasti pakostakin vaikuttaneet ratsastukseenkin. Nyt pitää vaan ajatella eteenpäin. Onneksi on pitkä kesä edessä ja aikaa keskittyä kunnolla harjoitteluun!

Ihan pakko on nyt kehua, että viime päivinä on mennyt tosi hyvin! Se tuttu hevonen on kotioloissa taas löytynyt ja jokainen hyvinratsastettu askel lisää uskoa siihen, että ehkä vielä kuitenkin toivoa on. Olen ehkä huomannut pari pientä ratsastusvirhettäkin, jotka eivät ole hevoselle mieluisia. Niitä nyt yritetään välttää. "Ei se ainakaan huonommalta näyttänyt kuin tavallisesti" kannusti kaveri, jolle valitin haluavani lisää vauhtia ja liikettä.

Lennukin pääsi eilen illalla laitumelle. Tasapuolisuuden nimissä tässä kuva toisesta laidunpojasta.

3 kommenttia:

  1. Jee, hyvä Sanna! Tosi kiva kuulla, että teillä on mennyt hyvin!

    On valtavan vaikeaa olla koko ajan johdonmukaisen jämäkkä. Varsinkin silloin, kun juoruaa suu vaahdossa. Mä oon välillä miettinyt, että mun ehkä pitäisi liimata otsaani joku teippi, jossa lukisi "anteeksi, en voi puhua, koska minun pitää keskittyä olemaan johdonmukainen hevoseni kanssa". Ja sitten toinen teippi pitämään oma suu supussa. Ne voisi poistaa sitten, kun hevonen on ratsastettu, hoidettu ja palautettu karsinaan, tarhaan tai laitumelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi teippiviritys tekis hyvää tällekin tädille! :)

      Sanna, kiva kuulla, että nyt on mennyt paremmin!

      Poista
    2. Kiitokset molemmille! Kyllä tässä vielä palasia kokoillaan, mutta suunta on selvästi ylöspäin.

      Teippi-idea kuulostaa ihan loistavalta! Olen miettinyt ainoastaan käsien teippaamista paikalleen, mutta nuo muut teipit voisivat olla tarpeen täälläkin "...mutta kun... eiku... kun ei tää mee...."

      Poista