Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Suoraan, suoraan, suoraan...

Oletteko koskaan yrittäneet ratsastaa pelkästään suoraan? Ei taivutuksia, ei voltteja, ei ympyröitä, ei väistöjä, ei mitään - vain suoraan, suoraan ja suoraan. Ai ette? No, yrittäkää tehdä sitä vielä useampi päivä putkeen! On muuten ihan kohtuullisen tappavan tylsää - ja vaikeaa - puuhaa.

Toteutamme nyt Herr Doktorin määräämää kuntoutusohjelmaa. Viiden pelkän talutuspäivän jälkeen on vuorossa useamman päivän ratsastuspatteri - pelkästään suoraan. Käynnissä ja ravissa. Voin sanoa, että hetkittäin on ollut turhauttavaa. Ensinnäkin suoraan ratsastaja on kuin aloittelija; täysin muiden kentänkäyttäjien armoilla. Koska mahdollisuudet äkkikäännöksiin ovat kovin rajalliset, tämä ratsukko on useamman kerran ollut tientukkeena, kun vastaantulija on väärässä paikassa ja oman ainoan väistämissuunnan tukkii este, kottikärry tai vielä kolmas ratsukko. Mutta ennen kaikkea en ollut varmaan koskaan tajunnut, miten paljon tarvitsen taivuttelua. Aina kun tuntuu, että hevonen pitäisi saada paremmin kuulolle, turvaudun normaalisti taivutuksiin tai voltteihin. En nyt. Kai se on jollain tavalla kasvattavaakin yrittää ratsastaa hevonen aidosti kuulolle ja rennoksi pelkillä suorilla linjoilla, mutta hetkittäin olin valmis lyömään hanskat tiskiin ja tekemään hevosesta rukkaset.

Johonkin voi olla sentään tyytyväinen: onneksi Kessin jalat tuntuvat toimivan ja selkäkin tuntuu hyvältä. Maneesin peilistä ei näkynyt enää mitään notkoselkää, vaan normaalin näköinen (joskin hetkittäin vähän pitkänä hölkkäävä) hevonen. Istunnalla ratsastaminen on taas helppoa! Sen sijaan hampaiden tuntemuksista en vielä ole täysin varma. Suussa taitaa tuntua vielä vähän vieraalta ja koko pään asentokin tuntuu nyt erilaiselta. Tänään bongasin myös kivan yllätyksen maneesin peileistä: iloisesti ulkona suusta lipsuttavan kielen... Epäilemättä tilanne tasaantuu useamman ratsastuspäivän jälkeen, mutta nyt saan vielä tehdä kovasti töitä, että käden ja suun yhteistyö toimisi molemmille mieleisellä tavalla. Viikon "lepo" on myös aiheuttanut sen, että minulla on kovin innokas, touhukas ja meneväinen hevonen!

Ennen jalka/selkähoitoa kaivoin varastosta esiin pari vuotta käyttämättä olleen Equilinen Techno Air Padin, jonka joskus heikkona hetkenä ostin hevostarvikekirppikseltä, kun se oli siellä niin halpa. (Minulla on yleissatulaan sopiva malli, jota ei taida enää olla saatavilla.)

Ennnen hoitoon pääsyä iskua vaimentava padi ehkä lievitti selkäoireita, tai vähintäänkin toivoin niin. Olen jättänyt sen nyt käyttöön ja vaihdan tavalliseen huopaan myöhemmin tällä viikolla. Sitten ehkä nähdään, mikä iskunvaimennuksen tai sen puutteen merkitys on selän toimivuudelle. Mutta kun helteet nyt palasivat, tuli selvästi esille padin paras puoli: se päästää hikeä läpi erinomaisesti, ja läpimärän sijasta Kessi olikin ratsastuksen jälkeen vain kevyesti kostunut satulan alta. Pelkän hikoilun takia en suosittelisi normaalisti kovin hintavaa padia kenellekään, mutta ehkä siitä voi olla apua herkkäselkäisille. En ole ihan varma siitä - vielä.

2 kommenttia:

  1. haah,kuulostaa kyllä aika puuduttavalta mennä vain suoraan, ja vielä jos kentällä ei pääse menemään yksin..Maastossa se ehkä olisi mielekkäämpää.Toivottavasti hevosesi alkaa tuntua siltä miltä pitäisi.kärsivällisyyttä ja tsemppiä, kyllä siitä vielä hyvä tulee. Mukavan kuuloinen tapaus kuitenkin:)

    VastaaPoista
  2. Todellakin! Ei ollut koskaan tullut mieleenkään, miten vaikeaa se voisi olla. Maastossa tuo olisi todentotta mielekkäämpää, mutta halusin pysyä kentällä ja hyvällä pohjalla, kun hoito oli aika rankka ja halusin varmuuden vuoksi palata töihin turvallisissa olosuhteissa. Meidän maastoissa kun ei voi välttää mäkiä, liukkaita pohjia ja kovia tienpätkiä.

    VastaaPoista