Keskiviikkokisat

Jos viikonloppuna kisoihin pääseminen on hankalaa, niin ei kun hevonen arki-iltana koppiin ja kohti siedettävän puolentunnin ajomatkan päässä olevia iltakisoja! Kyseessä harjoituskilpailut ja tunnettu tuomari sekä ohjelmana Helppo B:0, jonka arvioin etukäteen ihan haastavaksi, koska ohjelman loppupäässä siirtymisissä ja kokoamisessa saa tehdä ihan töitä. Edelleen asenne oli, että mennään harjoittelemaan niitä rentoja ratoja, ja parantamaan niitä asioita, jotka edelliskerralta jäivät hampaankoloon. Siis ratsastamaan vähän rohkeammin ja varautumaan siihen, että hevonen onkin radalla tahmeampi kuin kotioloissa.

Kisapaikalla oli aikataulu vähän myöhässä, ja vaikka kuinka yritin venyttää aikaa kentänlaidalla ennen Kessin varustelemista, jouduin loppupeleissä keikkumaan selässä reilun tunnin. Tapoin aikaa kävelemällä paljon ja antamalla hevosen vain olla. Aluksi se oli varsin pinkeän oloinen, mutta rentoutui vähitellen ja pienet herkistelyharjoitukset osoittivat, että se ei tarvitse perusteellista verkkaamista radalle mennäkseen. Päätin, että lyhyt aktivointivaihe riittää: askellajit läpi, napakoita temponvaihteluita ja muutama laadukas siirtyminen sekä pari pysähdystä ja peruutusta. Lopun ajan kävelimme ja välillä ravailimme rennosti, mutta hevosta prässäämättä.

Hieno Kessi ja uudet bling-blingsuitset.

Kentän pohja oli taas varsin upottavaa hiekkaa, ja hetkeksi meinasi iskeä epätoivo, koska Kessi ei tuntunut erityisen aktiiviselta. Kuulin mukana olleen kaverin kommentit että minun pitäisi vielä ratsastaa "takapäätä enemmän alle" , kun oikeasti hän sanoi että "takapää astuu hyvin alle" tai jotain sinne päin. Lähdin radalle luokan viimeisenä. Kessi oli jo hieman kyllästynyt, mutta vaisuhkon alkutervehdyksen jälkeen pystyin kuitenkin työstämään sitä hyvin raviohjelmassa. Ravilisäyksiini (kotioloissa bravuurinumero) olin vähän pettynyt, mutta voltit ja kolmikaarinen kiemuraura tuntuivat pysyvän hyvin mitoissaan. Keskikäyntikin tuntui helpolta ja vaivattomalta.

Tässä vaiheessa kuvaaja lopetti kuvaamisen, kun kameraan osui kuulemma vain kuvia, jossa näytämme tyhmiltä/vinoilta/huonoilta, vaikka meno oli luonnossa parempaa. Loppuradasta on video.

Sitten koitti "pelottava" laukkaosuus. Käynti pitää koota hyvin, että siitä saa nostettua laadukkaan laukan, joka pyöräytetään melko nopeasti 10-metriselle voltille. Kotona tästä ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta yllättäen radalla se onnistuikin vähintään pikkunätisti. Seuraavaksi vuorossa perinteinen inhokkiliikkeeni laukkalävistäjä. Kotona olin onneksi huomannut, että vaaditaan todellinen lisäys, että pystyn kokoamaan laukan hyvin ja siirtymään raviin ja sitten pysähdys -peruutukseen. Lisäys ei ollut taaskaan samaa luokkaa kuin kotona, mutta ihan siedettävä ja siirtyminen samoin. Peruutus hävettää, koska nykäisin reippaasti ohjalla, kun Kessi ei muka muuten aikonut peruuttaa. Sen sijaan siirtyminen raviin sujui todella nätisti, ja seuraava laukkakin nousi suoralla kerrankin hyvin, jopa meille vaikeampaan suuntaan.

Jossain vaiheessa tätä ohjelmaa olin onnistunut hukkaamaan toisen jalustimen, ja kun se ei tuntunut heti osuvan jalkaan, ajattelin ratsastaa maaliin asti ilman. Tämä kostautuikin sitten toisella laukkalävistäjällä, jolla pyysin Kessiä todella vahvasti eteen - ja sain lävistäjän lopuksi heilahtaessani nätin siirtymän tilalle vaihdon ja laukan joka jatkui L:ään asti. Siitä jatkoimme nolostunut ilme naamalla keskihalkaisijalle ja lopputervehdykseen. Ei näköjään rataa ilman jotain isompaa mokaa edelleenkään!

Toisaalta olin tyytyväinen, toisaalta en. Lopun sählääminen harmitti, ja kokonaisuutena minulla oli tunne siitä, että olisi pitänyt pystyä vähän parempaan. Suoritus oli ihan kiva, mutta ei mielestäni erityisen näyttävä. Ehkä aavistuksen parempi kuin viikko sitten, mutta miten suuri rokotus tuosta lopun tunaroinnista sitten tällä kertaa tulisi? Kaveri, joka ei yleensä turhia kehu, näytti kuitenkin vilpittömän tyytyväiseltä ja sanoi, että hyvältä näytti. Ehdotin, että viedään Kessi takaisin koppiin, mutta hän houkutteli kuitenkin jäämään satulaan. Sivukorvalla kuulin, että joku aiempi ratsastaja puntaroi mahdollisuuksiaan, että "emmää varmaan sijoitu kun toi viimeinen ratsastaja oli aika hyvä". Siis minun jälkeen oli vielä joku muukin radalla?

Ja niinhän siinä sitten kävi, että rikkeistä huolimatta olimme luokan kolmansia eli nappasimme ensimmäisen sijoituksemme - ja minun ensimmäisen sijoituksen missään koulukisoissa ikinä! Prosentteja tuli 62 %. Mielestäni arvostelu oli ihan samaa tasoa kuin muissakin kisoissa, ja skaalaa oli käytetty kunnolla: minulla numerot vaihtelivat siitä pilalle menneen siirtymisen ykkösestä jopa 8:aan! Olen tyytyväinen erityisesti tuomarin kommenttiin, jossa hän kannusti ottamaan jatkossakin riskejä keskiaskellajeissa, vaikka se nyt johtikin virheeseen. Jatkossa uskallan paremmin "ratsastaa rataa" enkä vain rämpiä eteenpäin virheiden pelossa. Ohjelma tuntui sopivan Kessille mainiosti - alussa se pääsi esittelemään hienoa rentoa raviaan, ja lopussa laukkatyö oli myös sille sopivaa, vaikka kuski kohelsikin.

Yksi työstettävä perusvirhe näkyy kuvista ja videolta: valmentaja on toistuvasti kehottanut ottamaan "kädet pois haaroista". Kuvittelin muka pitäväni käsiä koko ajan korkealla ja nätissä kulmassa, mutta visuaalisten todisteiden perusteella sylissä ne näyttävät vahvasti olevan, ja vieläpä omituisessa asennossa! Tätä pitää harjoitella entisestään.

Jep, treeniä treeniä! Mutta olo on kieltämättä aika muikea. Pitkäaikaiset lukijat varmasti tietävät, että tämä kouluratsastusuran alku on ollut varsin kivikkoista, ja hetkittäin on ollut vahva halu heittää hanskat tiskiin. Vaikka nyt ei ihan missään maailmanluokan geimeissä oltukaan, osoitti päivän suoritus silti suunnan olevan oikea ja pitkän puurtamisen vihdoin kantavan hedelmää. Se kaikki on täällä jossain, kunhan se vain kaivetaan esiin!