Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 25. tammikuuta 2014

Valoa kohti?

Huh, viikko meni todella nopeasti! Aivan ensimmäiseksi todella isot kiitokset kaikista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen sekä yksityisesti! Vastailen niihin vielä, kun ehdin - mutta niistä aukesi todella monta hyvää näkökulmaa ja vinkkiä.

Kessin kärsivällisyyttä on taas koeteltu. Pääsin näyttämään sen vielä omalle "kotilääkärillemme". He eivät varsinaisesti rakasta toisiaan, Herra Tohtori ja Kessi. Tohtori oli huolissaan erityisesti Kessin oikeasta takajalasta, jota se edelleen ontui voimakkaasti taivutuksissa. Kommentit olivat sitä luokkaa, että tuleekohan tästä nyt mitään, kun monta kertaa sitä on jo hoidettu. Itse vajavaisella lääketieteen ymmärrykselläni ajattelin, että kun edellisestä jalan piikityksestä Hyvinkäällä oli vielä alle viikko, ja takana muutenkin mittava sairasloma, niin ehkä ei ole syytä vielä heittää kirvestä kaivoon pelkän taivutuksen perusteella. Huojentavaa oli kuulla, että selkäligamenttivaurio oli "ei mikään juttu". Lievällä painostuksella sain vielä hänet pistämään jo Hyvinkäältä toivomani piikin vielä SI-niveleen. Superpotilas kosti potkaisemalla Herra Tohtoria olkapäähän. Luulen, että Kessin aiempi sijoitus "toiseksi inhottavin potilaani" taisi nousta yhdellä pykälällä.

Yhtä kaikki, arvio oli selvä: kolme päivää rentoa juoksutusta ja sitten selkään! Siis joo, hevosen selkään - minä? Entä jos se ei kestäkään? Jos se menee keskeltä kahtia? Kolme päivääni on saanut pari extrapäivää kaupanpäälle, mutta nyt pari päivää Kessi on näyttänyt juoksutettuna todella hyvältä ja tyytyväiseltä - sekä ravissa että laukassa. Eilen näin jo sen tutun, iloisen Levade-Kessin pomppimassa takajaloillaan riemastuneen oloisena. Ei voi enää koskea selkään, jalkaan tai lantioon kovin pahasti? Ehkä huomenna uskaltautuisin jo kevyesti kokeilemaan?



Olo on vielä hämmentynyt ja ristiriitainen. Hetkittäin olen vahvasti raivoissani lähes kaikille lääkäreille enkä haluaisi nähdä mitään klinikkaa vähään aikaan. Alan kohta olla itsekin melkoinen hevoslääketieteen asiantuntija, kun kaikesta saa ottaa itse selvää yrittäessään ymmärtää eri lääkäreiden ristiriitaisia neuvoja. Tällainen on hyvä oppitunti itsellenikin, kun omassa työssäni joudun käsittelemään samalla tavalla "maallikoiden" kysymyksiä ja toiveita. Silti toisien kohtaamieni lääkäreiden ja klinikoiden bedside mannereissa olisi vielä kehittämisen varaa. Toisten taas ei. Tuskastuttavaa kuitenkin on yrittää tehdä omia päätöksiä toisaalta oman intuition ja toisaalta hatarien tietojen ja viimeisimpien arvioiden nojalla. Mutta uskaltaisiko nyt viimeisten tietojen perusteella luottaa, että ainakin suurin osa siitä, mitä on ollut, ja mitä epäilin, olisi ainakin tältä erää korjattu?

Hoitoviikon kruunasi akupunktio-Jupen vierailu. Tällä kertaa katsottavaksi pääsivät molemmat hevoset. Charly sai oikein hyvät arviot: ei vaikuta ikäiseltään, ja muutenkin kaikki on todella ok. Kun kysyttiin ongelmia ja huolenaiheita, erehdyin sanomaan, että onhan se tahmea ratsastaa. Minulle luvatiin "vähän lisää virtaa". Sitä ilmeisesti saatiin, koska seuraavana päivänä Charly oli todistettavasti painellut pierupukkikiitolaukkaa pitkin pihoja ratsastaja selässään.

Kessi ilmoitti selvästi, että erilainen neuloilla sohiminen kiitos riittää tälle vuodelle. Se saikin loppujen lopuksi vain rauhoittavan neulan otsaan ja käsin tehtyä akupisteiden painelua pään ja niskan alueelta. Myös Juppe oli kovasti sitä mieltä, että Kessi ei osoita nyt mitään merkkejä kivuista tai muista ongelmista. Että  lopeta vaan stressaaminen ja ala ratsastaa. Sain muutamia hyviä vinkkejä, joita aion testailla käytännössä. 


Minun tuuriin luonnollisesti kuuluu, että Kessi sai myös Jupelta arvion, että se on hänen "toiseksi hankalin" hoidettava. Pahin tapaus on kuulemma ollut suomenhevosruuna Siuntiosta. Ammattimiehenä hän ei toki paljastanut kysyttäessä toisen gangsterin henkilöllisyyttä, mutta minulla on vahva epäilys...

12 kommenttia:

  1. Hahaa, mullakin on vahva epäilys ... :D Juppe on vaan niin hyvä.

    Mutta ihanaa, että teillä asiat ovat lähteneet rullaamaan hyvin. Kyllä sitä vähemmästäkin kammoksuisi, siis omistaja, elliä ja klinikoita. Toivottavasti saatte olla hyvän tovin ilman heidän apuaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaus oli tosiaan sen verran osuva, että kohteesta ei voi olla epäselvyyttä...
      Todellakin on olo aika vahvasti sellainen, että lääkärit riittäisi vähäksi aikaa. Paitsi että huomasin juuri, että ensi viikolle tuli kesällä varattua raspausaika - voihan perhana!

      Poista
  2. Selkään vaan ja menoks, olen ehdottomasti samaa mieltä! Ratsastaessa muista ratsastaa rohkeasti hevosta, äläkä jää liikaa tunnustelemaan miltähän se nyt tuntuu, ontuukohan se, onkohan se vähän jäykkä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän tosiaan kovettaa itseni siihen, että en liikaa miettisi. Että ainakin viikko mennään ja yritetään lisätä rasitusta, ja katsotaan miten homma lähtee käyntiin.

      Poista
  3. Juppe on Guru !
    Täytyykin muistaa kertoa Juppelle että Jillan oma "siuntion kauhu" vaikuttaa nykyään kirkkonummella ;)

    Mutta niinkuin tuossa yllä jo mainittiin, niin satulaan vaan ja nauti kaikista puhtaista hetkistä !
    Olette ne ansainneet !

    p.s jos mitään muuta en ole yhden mysteeriontuja ponin sairaskertomusta seuranneena oppinut, niin ainakin sen että luota tunteeseen ! Ei sokeasti eläinlääkäreihin, ei välttämättä kaiken tietäviin ystäviin, vaan ainoastaan siihen omaan fiilikseen.

    Muistan nimittäin vieläkin mille tuntui pari vuotta sitten kun ajettiin skintistä kotiin "elinkelvoton" tuomion saaneen ponin kanssa :(
    Ja miten vielä perään soitettiin ja sanottiin että ilman hermojen katkaisua emme saa ponia pitää hengissä :(

    Onneksi täyttä häkää elämänsä kunnossa porskuttava poni ei niistä keskusteluista mitään tiedä !

    Tsemppiä teillekin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopii oikein hyvin, että Torsten ottaa vastaan nimikkeen "Kirkkonummen kauhu" niin Kessin ei tarvitse;)

      Hassua, kun omassa työssäni inhoan juuri niitä ihmisiä, jotka vailla mitään tietoa tulevat inttämään, että joo, mutta kun musta tuntuu ja eikö se kuitenkin ole näin. Taitaa kuitenkin lääketiedeasiat mennä siihen sarjaan, jossa on pakko luottaa omiin fiiliksiin. Teidänkin tarina antaa hyvää uskoa siihen, että asiat voivat mennä selvästi parempaan suuntaan.

      Poista
  4. Oi miten mukavia uutisia! Selkään vaan, kehottaisin minäkin. Liikuntahan sitä parasta jumppaa hevoselle kuitenkin on. Kieltämättä ne ekat ratsastukset varmasti menevät siihen kuulosteluun...ei sitä voi välttää. En minä ainakaan. Mutta siitä se taas lähtee, ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, yritän sulkea sen kuulosteluvaihteen pois päästäni! Mutta kyllä se aika ihanaa on - ja maailman paras tunne päästä selkään!

      Poista
  5. Toivon parasta ! Itselläni vanhempi ruuna varmaan lähtee eläkkeelle ensi vuonna, ....jaloissa vikaa...hevonen täyttää nyt 17/ annan itselleni vuoden aikaa tottua ajatukseen. Mitä tulee klinikoihin tms, on totta että joskus mietityttää tietävätko eläinlääkäritkään kaikkea. Ratsastajan tulee kuitenkin aina mennä hevosen ehdoilla ! tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eivät varmasti lääkäritkään kaikkea tiedä, ja aina voi erehtyäkin, kun kiireessä tekee diagnooseja. Johonkin ajatukseen tottumiseen kuluu kyllä aikaa - siis on hyvä, että valmistaudut jo eläköitymiseen etukäteen!

      Poista
  6. Mikä tämän ihmemiehen oikea nimi on? Kiinnostaisi kokeilla alatisairaalle akupunktiota ja omalle mussukalle tietysti kelpaa vain paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmemies Juppe on oikeasti Johan Nyman, ja yhteystiedot löytyvät esim. täältä:
      http://www.akupunktioklinikka.com/hoitajat2011.htm
      Hän taitaa kierrellä aika laajasti Uudellamaalla, ajansaannin helppoudesta en uskalla sanoa mitään...

      Poista