Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 5. lokakuuta 2015

Onnellisia fiiliksiä

Joskus onnistuukin. Käytiin nopeimmassa lääkärintarkastuksessa ikinä: lääkäri katseli juoksevaa hevosta ja totesi, että tuo on kunnossa eikä ainakaan mitään hoitoa tarvitse.

Hyvältä se on tuntunutkin. Syksyn viileys on palauttanut reippauden ja selvästikin Kessi on nyt hyvässä kunnossa, sekä fyysisesti että korvien välistä. Ratsastaminen on ollut kivaa. Tosin valitettavan monena päivänä on ratsastus tapahtunut vasta yövuorolla - onneksi meitä on muodostunut muutaman yökyöpelin jengi, joka hinkkaa yhteistuumin maneesissa kuun jo loistaessa taivaalla. Tallilla olo on puolet hauskempaa kun on seuraa!

Tavallinen arkikin on jo ihan parasta. Mutta sitten kaveri tarvitsi kisakyytiä ja matkaseuraa. Suostuin kuskiksi, suostuin ottamaan Kessinkin mukaan. Kesän aikana fiilikset kisaamisen suhteen ovat olleet vaihtelevat. Muut huolet ovat latistaneet fiilistä, startteja on pitänyt perua, heinäkuussa kiusasi helle ja huippuunsa viritetyn upeiden fantastisten onnistumisten putken kruunasi pari tilaisuutta, joissa ulkoiset, ratsukkoon liittymättömät tekijät sotkivat suorituksen ns. riittävästi. Olen vähitellen alkanut totutella ajatukseen siitä, että ehkä parempaa olisi pysytellä vain kotiseinien sisäpuolella. Tosin ennenkaikkea minä haen kisareissuista vaihtelua arkeen, en niinkään tosissani menestystä. Mutta kerta vielä kiellon päälle.

Kysyin lähtiessä valmentajalta, että mitä kannattaisi tehdä. Jäädyn ilmeisesti radalle mennessä tiedostamatta siten, että en pysty enää ratsastamaan vaan jarrutan hevosta. No, ehkä sekin on edistystä verrattuna vielä vuoden takaiseen, jolloin lähinnä roikuin kyydissä ja toivoin koettelemuksen olevan pian ohi? Sain kuitenkin ehkä parhaat, helpoimmat neuvot ikinä. Älä ajattele olevasi kisoissa. Älä ajattele muita, vain itseäsi. Hae hyvä rento fiilis. Älä pelkää virheitä, vaan ajattele nimenomaan hakevasi riskejä.

Tiedättekö, se toimi! Ensimmäistä kertaa ikinä olo oli hyvä. Hetkittäin radalla suorastaan nauratti. Mutta sain hengitettyä, en puristanut, hevonen oli kanssani ja reippaana pohkeen edessä. Aivan älyttömän hyvä olo! Rentoa, helppoa, kivaa. Toki onnistuin sohlaamaan loppuun pari pahemman luokan virhettä, jotka kiskaisivat prosentit reippaasti alas. Mutta ei sen väliä: tämän kerran tavoitteena oli vain hakea hyvää oloa. Se onnistui. Loppu tulee aikanaan - jos tulee.

Kesällä vähän ihmettelin tallikaveria, joka tuli kisareissulta ilman mainittavaa menestystä, mutta oli silti ihan happyhappyhappy tralalala. Nyt tiedän, mistä on kysymys.

Se on heippa tältä päivältä. Lähden nyt fiilistelemään samaa hyvää oloa, joka on jatkunut kotitreeneissä jo tätä ennenkin...
Kessi kiittää Hevaria hienosta Cera-Mag -magneettipatjasta, jonka käyttökokemuksia tulee piakkoin! Olettaen, että Kessi saa sen vihdoin pysyvästi itselleen... Ensikokeiluista on vastannut Herra Ekonoomi, joka toki aika selvästi tuomitsi tuotteen huuhaaksi ja "tuollaisia ei ole ennenkään ollut" mutta yllättävän mielellään kuorsaa sohvalla patja kipeän ristiselän alla.

12 kommenttia:

  1. Ihana hyvänmielen päivitys! Ihan mahtavaa, että Kessi on noin hyvässä kunnossa ja itse löysit noin mahtavan kisafiiliksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan hyvämieli tulee itsellekin! Tämä on tosiaan fiilislaji.

      Poista
  2. kivaa ! naita fiiliksia sita itsekin hakee aina uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei kai tätä muuten oikein jaksaisikaan...? :)

      Poista
  3. Hienoja fiiliksiä! Se on erikoista, miten radalla kaikki omat tekemiset tuntuu maailman suurimmille asioille, mutta todellisuudessa ulospäin näkyy harvoin juuri mitään. Sitä luulee, että ratsastaa kovin paljonkin, mutta suurin osa meistä "istuu kyydissä" ja tuomarit ihmettelee, että miksei se edes yritä vaikuttaa hevoseen. Ja joka kerta tulee sitten vielä opetettua hevoselle, että ok, täällä ei sit tehdä mitään.. jos sitäkään vähää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla aika syvään rakennettu oletus, että siellä pitäisi istua eleettömästi kuin Charlotte siitäkin huolimatta, sattuuko alla olemaan Valegro huippuunsa viritettynä vai naapurin laama... Pistin oman ratavideon facebookiin ja pari kaveria kommentoi juurikin että "siistiä ratsastusta, hienoa". No, onhan se tietysti hienoa, mutta ei se ensisijainen kehujen aihe.

      Ja voi vitsi, että ei pitäisi pelätä niitä isoja korjaamisia. Mäkin sössin lopputervehdykseen tulon, kun tamma lähti kuin mummo hangesta. Siinä tilanteessa yritin lähinnä just roikkua kyydissä ja hymyillä, vaikka järki sanoi, että pitäisi ehkä istuttaa se paikalleen, ja edes YRITTÄÄ esittää se kuvio joka ohjelmaan kuuluu...

      Poista
  4. Kyllä vaan on kiva lukea kun asiat sujuu hyvin :) itselläkin tuli tästä parempi mieli:)

    VastaaPoista
  5. Hei, heitin sinua Liebsterillä: http://lahtoruutuun.blogspot.fi/2015/10/liebster-osa-1.html

    VastaaPoista