Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Muutama sana kuolaimista

Kuolaimet ovat hevoselle hyvin tärkeä varuste.

Niillä on pari tärkeää tarkoitusta. Ensinnäkin metallinpala on varsin tukeva, ja auttaa pitämään suitset paremmin koossa ja paikallaan. Koska ohjia kuuluu vemputtaa, on se paljon helpompaa, kun ohjien kiinnityskohdassa suussa on metallinpala eikä hevosen tarvitse itse pidellä ohjien päitä hampaankolossa. Ja kolmanneksi (koska ne ovat nimenomaan kuolaimet) edesauttavat kuolaimet ja kiinnipysyvä suu sitä, että hevosen kuola ei niin herkästi valu ratsastajan Kingslandeille. Eihän hevonen nyt sentään mikään kosteakuonoinen berninpaimenkoira saa olla.

Kuolaimia on monenlaisia.

  • Tavalliset kuolaimet. Tavallinen kuolain on tavallinen ja kaikkein paras. On niissäkin pieniä eroja: niveltä, kolmipalaa, oliivirengasta, bridongia jne. Eipä niissä käytön kannalta yhtään mitään eroa ole. Niitä on vaan keksitty, koska Guccit, Dimaccit ja muut muotimerkit tykkäävät laittaa kuolaimia koristeeksi erilaisiin tuotteisiin, ja onhan se oliivirenkainen kuolain jossain laukussa ehkä vähän koristeellisempi kuin tavallinen. Jotkut tykkäävät sitten käyttää niitä hevosellakin, koska on hienoa, että Guccin laukussa on samanlainen koriste.

Ratsastajan tulee aina muistaa, että tavallinen kuolain on se ainoa oikea. Jos jostain syystä ratsastaja tuntee halua kokeilla muutakin, johtuu se vain ja ainoastaan siitä, että ratsastaja on huono eikä osaa ratsastaa. Oikea Ratsastaja käyttää tavallista kuolainta kaikkien kanssa, kaiken aikaa ja kaikkialla.

Joissain erikoistapauksissa käytetään myös erikoiskuolaimia:

  • Kankikuolaimet ovat kouluratsastajien suosiossa. Kouluratsastus tietylle tasolle vietynä on salaseuratoimintaa, ja jäsenten pitää voida tunnistaa toisensa ulkoisista tunnusmerkeistä. Kuten silintereistä ja kankikuolaimista. Vaikka oikea kouluratsastaja on toki Oikea Ratsastaja ja pystyisi käyttämään tavallista kuolainta aina ja kaikkialla, on arvostelulajissa kuitenkin tärkeää, että käytetään arvostelun vaatimia tarpeettomiakin varusteita. Koska kouluratsastaja ei voi käyttää kovin bling-bling varusteita, tuo monta kerrosta kiiltelevää metallia kuitenkin ratsukkoon kaivattua näyttävyyttä. Sitä paitsi kouluratsastajat ovat huomanneet, että kovin moni tavisratsastaja haluaisi vihkiytyä heidän salaseuraansa. Siksi ratsastuskoulut ja valmentajat järjestävät yleensä kesäisin kalliita kankikursseja, johon ratsastuskoulun tätiryhmästä pääsevät vain harvat ja valitut. Taistelu kurssipaikoista ja kanssaratsastajien taitojen kyräily ja arvostelu kasvattaa sitä paitsi wannabe-harrastajien luonnetta ja sietokykyä myöhemmälle tuomaripelille.

  • Olumppialaiset kuolaimet tunnistaa siitä, että niissä on vähän niin kuin olympiarenkaat. Kuten kanget, nekin ovat näyttävät, koska niissä on paljon kiiltävää metallia. Enemmän katu-uskottavuutta kuitenkin luo, että ne pidetään likaisina, heinätahraisina ja pinttyneinä. Olumppialaiset ovat erityisen suosittuja ex-ravureiden kuolaimia ja niitä käytetään muillakin edullisesti nuorille tytöille kotitalleihin ostetuilla ratsuilla. Tai siis eläimillä, joilla on häntä ja neljä jalkaa. Koska eläin on vaikea, on se helpompi hallita erikoiskuolaimella. Vipuvaikutuksella myös hevosen pää saa helpommin kiskottua ryntäisiin, jolloin näyttävien kuvien ottaminen irc-galleriaan ja facebookiin on helpompaa. Toki näitäkin hevosia voisi ratsastaa tavallisin kuolaimin, mutta olympiat ovat näyttävämmän näköiset. Sitä paitsi kaikkien on hyvä tietää, että hevonen on vaikea, mitä ei ole niin helppo havaita pelkistä nivelkuolaimista.

  • Norsujarrut ovat taas mikä tahansa metalliviritys estehevosen suussa. Kuten ex-ravuri, on vakavastiotettava estehevonen myös täysin mahdoton hallita, ja tämä on helpointa osoittaa kanssakilpailijoille erityisen kuolaimen avulla. Nivelkuolaimella liikkuva estehevonen ei ole katu-uskottava. Katu-uskottavuutta on luonnollisesti jo parannettu lampaankarvaromaanien, rintaremmien ja oikeanlaisten hiilikuitusuojien avulla, mutta täytyy muistaa, että oikea kuolain viimeistelee tyylikkään vaikutelman.

  • Kuolaimettomat eli ilman kuolainta meneminen on kukkahattutätien hommaa. Metallinpala suussa on todella julmaa hevosta kohtaan. Kokeilepa itse laittaa haarukka poikittain poskiisi ja pyydä sen jälkeen lastasi/aviomiestäsi/naapuriasi kiskomaan vuorokäsin haarukan päihin sidotuista naruista. Julmaa, eikö totta? Luonnollisesti hevosen oikea olotila olisi olla täysin vapaana arolla ilman kuolaimia ja muitakaan varusteita, mutta koska täti on nyt pelastanut pihattoonsa pullean suokin, tulee sille järjestää mahdollisimman luonnonmukaiset keinotekoiset olosuhteet ja ratsastaa sitä ilman suitsia ja satulaa. Koska tämä on tädeistä kuitenkin kohtuullisen vaikeaa, on keksitty kuolaimettomat suitset, jotta olisi edes joku naru mistä pitää kiinni tippuessaan. Toinen koulukunta suosii riimulla tai pelkällä (mielellään likaisella) narulla ratsastamista, mutta toinen koulukunta huomauttaa, että hevoselle miellyttävämpää on tilata mittatilaustyönä etelädakotalaisella käsityöpajalla 100% biohajoavasta vegaanikierrätysmuovimateriaalista valmistetut kuolaimettomat suitset, joiden valmistus ja rahti täyttävät kaikki Reilun Kaupan ja Amnestyn toimintavaatimukset. Nämä luonnollisesti tulee vaihtaa muutaman kuukauden välein toiseen, ratkaisevasti erilaiseen malliin, jos senhetkinen guru (luonnollisen hevosmiestaidon piireissä ei puhuta valmentajista) sellaisia suosittelee.

***

Ennen Charlyllakin oli siis vain kuolaimet. Tavalliset kuolaimet. Ja sitten oli olemassa erikoiskuolaimia, joita emme ajatelleet missään vaiheessa käyttää. (Kuolaimettomiahan olemme kokeilleet aina silloin tällöin ihan hyvällä menestyksellä, mutta niihin päädyttiin alunperin siksi, että tarhakaveri puri Charlya huuleen eikä parantumisaikana voinut käyttää tavallisia kuolaimia.) Ajattelin vahvasti, että erot erilaisten tavallisten kuolainten välillä eivät voisi olla kovin suuria. Ja tällä viikolla vaihdoin kolmipalasta tavalliseen niveleen. Ero on ihan päätähuimaava. Charly tykkää. Epäilemättä pitkällä aikavälillä tykkää myös Herra Sprenger ja kollegansa, jotka saavat tarjottua yhä kehittyviä tuoteuutuuksia tätihevostelijalle.

(Tänään tuo päätähuimaava ero ei kyllä näkynyt juuri millään tavalla, mutta syytämme hellepäivää ja satulassa ollutta otusta, jonka jalat ja kädet elivät koko ajan omaa elämäänsä kuin holtittomat mustekalan lonkerot.)

7 kommenttia:

  1. Haha!
    Toi kuolainten ja kuolaimettomien kanssa leikkiminen on kyllä joillain ihmisillä lähteny iihan pikkasen lapasista..

    VastaaPoista
  2. Apua, mä tukehdun nauruun! Niin totta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos illan piristyksestä =)

    Mitä lie voi Thalikista lukea, se kun ei tykkää nivelistä - vain herra Sprengerin kolmipalat kelpaa ;D No okei, eiköhän se johdu siitä matalasta kitalaesta :P

    VastaaPoista
  4. Haha :D
    Osuvasti kirjoitettu..
    Joillain ihmisillä on kyllä tosiaan lähtenyt noi kuolainhommat vähän lapasesta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Ja niinpä - olen ajatellut ainakin tähän asti, että kuolaimilla en ainakaan aio hifistellä:)

    VastaaPoista
  6. Olet koonnut hienosti ht.netin kuolainkeskustelut yhteen postaukseen!!

    VastaaPoista