Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 23. toukokuuta 2011

Every step you take

Taas on ollut sellainen viikko, että työnteko on haitannut harrastuksia. Charlya tämä ei tunnu haittaavan: se käytti ilmeisesti kuukauden aktiivisuuskiintiön viime lauantain kisakaahaamiseen ja on ollut nyt varsin hitaasti käynnistyvää mallia. Osittain senkin takia viikon teema on ollut ratsastaa - siis keskittyä jokaisen askeleen ratsastamiseen eikä vaan matkustamiseen. (Joinain päivinä jokaisen askeleen aikaansaanti on vaatinut ratsastajalta kovia ponnistuksia...)


Totta se on - kun keskittyy, asiat sujuvat. Sekä este- että koulupuolella on tullut tulosta, kun olen jaksanut yrittää ja keskittyä. Erityisen iloinen olen ollut siitä, että siirtymiset ovat parantuneet: en enää ilmeisesti lösähdä kuin perunasäkki alaspäin siirryttäessä, vaan jaksan puristaa vatsalihaksilla ja silloin hyvä ravi jatkuu. Yhtä iloinen olen ollut myös siitä, että C-mies jaksaa aika hyvin myös hetkittäin kantaa itse itsensä. Eron tuntee todella selvästi selässä istuessaan. Pieni mies on kehittynyt! Iloinen on ollut myös estevalmentaja, jonka mielestä meissä ratsukkona on tapahtunut ihan huikea muutos puolessatoista kuukaudessa rämäpäisistä (holtittomista???) kaahaajista ratsukoksi. Kun hommat alkavat kotioloissa sujua, toivottavasti joskus kodin ulkopuolellakin!






Tällä viikolla on käyty myös rokotettavana, odotettu innolla lääkäriä, joka ei tullutkaan ja hankittu hassu asu. Kevät toi mukanaan kärpäset, mäkäräiset ja muut örkit. Charly on hyvin hyönteisherkkä ja on aikaisempina kesinä ollut perusteellisesti syöty. Silloin en ole itse ollut kuitenkaan vielä omistava taho ja hyönteisloimia ei harrastettu. Nyt loimi on sitten testissä.
Charlyn mamma on käynyt kerran ydinvoimalassa. Kovin samannäköinen asu sielläkin puettiin.

Eksoottisen näköinen virityshän se on. Esittelin kotona netistä ötökkäloimien kuvia "tulevalle hevosmiehelle", joka tuijotti Horzen sivua vähän hämmentyneenä ja totesi "Sehän on lumipuku, sellainen joka hevosilla oli Talvisota -elokuvassa?" Vähän aikaa tuotteen käyttötarkoitusta selvitettyäni hänkin kuitenkin ymmärsi hassun näköisen asun hyödyt. Ja tadaa! - meidän tallin virallinen kesäasu 2011! Hain nimittäin kaupasta samalla vaivalla samaa mallia aika monelle muullekin tallikaverille.

Tämän viikon huolikiintiön on täyttänyt huonosti maistuva heinä. Yksi epäilys on ollut hampaiden raspaus vähän liikaa, jolloin vihlovat juuret tuntuvat purressa ikävältä. Sain tähän tosin jo kipulääkettä, mutta vieläkään korsirehu ei mene hyvin alas. Heinän laadussakaan ei ollut mitään muutoksia, mutta yhtäkkiä se ei vaan maistu. On tietysti mahdollista, että Herra Charly on niitä nirsoilijoita, jotka vihreän kasvaessa eivät mitään kuivaa kellertävää suostu enää pureksimaan. Yksi teoria oli myös tallin sähköllä toimiva kärpäsloukku, joka Challen mielestä on kovin jännittävä - entä jos sen läsnäolo haittaa ruokarauhaa? (Viimeinen, kovin mieltäylentävä teoria oli tietysti, että tämä on hyvin hyvin vakava juttu ja kyllä se varmasti kohta kuolee pois... Onneksi erilaisia "asiantuntija-arvioita" osaa jo aika hyvin suodattaa!)

Joku ruoka-aine onneksi sentään maistuu.

Heinän maistumista odotellessa syötellään kevään ensimmäisiä vihreitä ja aletaan roudata kaupasta ihania viherrehusäkkejä. Nyt sitten koemaisteluun Greenlinet tai jo naapurilta lainattu, hyvin maistuvaksi huomattu saksalaisluomutuote! Herra Ekonoomi on jaksanut jo pitkään härnätä minua entisen tallikaverin toiselta puolelta Suomea tilaamalla erikoisheinällä, jota hän on pitänyt hysteerisen heppatätitouhun pohjanoteerauksena. Ilmeet kotona olivat sanoinkuvaamattomat, kun kerroin, että ihan Alpeilla kasvanutta "heinäsilppua" kyllä on mahdollista hankkia säkitettynä Suomeen asti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti