Istu!

Perjantaina saimme jatkoa vapun kurssille, kun Aira kävi pitämässä meille uuden ratsastuspilatestunnin. Vapun jälkeen on istuntani tuntunut tukevammalta, ja ilmeisesti jotain oppeja oli jäänyt päähänkin, koska Aira totesi heti alussa, että koko paketissa ei ole ihan merkittäviä korjaustarpeita. Ainoa isompi asia oli muistaa tosiaan jäntevöittää keskivartalo ja antaa hartioiden levätä - mutta pystysuorassa, ei lievässä etukenossa, johon aina välillä helposti keikahdin. Airalla oli varmasti oikeammat sanat sen selittämiseen, mitä minun piti tehdä. Itse sain lähinnä puristettua oikean tunteen lihasmuistiin, mutta sitä kuvailevat sanat ovat hukassa. Ehkä olisin hämärästi oikeilla jäljillä, jos ajattelisin "selkävyötä" vai "vatsavyötä" tai mikä se onkaan. Olen pari kertaa lainannut moottoripyörävarusteiden alle apeltani selkää ja vatsaa tukevan leveän vyön, ja sen aiheuttama puristus tuntuu samalta kuin Airan näyttämä keskivartalon jännite. Vyön yläpuolellahan ylävartalo saa  joustaa - ja häntä pitää edelleen kääntää alle istuttaessa. Itse Kun yritin havainnollistaa Airan neuvomaa istumalihasten asentoa kaverille, huomautti tämä, että ihan samanlainen neuvo tuli aiemmin talvella Kikon valmennuksessa. Nyt kun olen asiaa pyöritellyt päässäni, niin keneltäkään muilta en muista vastaavaa neuvoa kuulleeni, mutta ainakin minun kohdallani se toimii!

Lauantaina kävin kisoissa. Ei siitä sen enempää - sanotaan, että kaikki virheet tapahtuivat kypärän leukahihnan yläpuolella. Kisafiilis ei oikein löytynyt, homma meni ihan hupiratsasteluksi. Hauskaa oli lähinnä hevosella, joka latasi launtaipäivään koko viikon energian ja tarmon.

Kuva (C) MH

Jos jotain positiivista pitää kuitenkin hakea, niin tuomari tuli erikseen kommentoimaan minulle, että minulla on "ihan loistava esteistunta" ja "jalka toimii hyvin" ja on juuri oikeassa paikassa! Myös pari tuttua katsojaa kommentoivat samansuuntaista. Jos ajatellaan, miten pohjamutia myöten estehommassa ollaan viimeisen parin kuukauden aikana ryömitty, niin tämä oli tietysti ihan loistavaa kuulla - ja harvemmin mitään palautetta on saanut estetuomareilta! Kiitokset tästä kehityksestä menevät kyllä niille, kenelle kiitos kuuluu. Minun pitää vaan edelleen jatkaa harjoituksia - ehkä joku päivä ollaan taas siellä, missä fyysisesti ja erityisesti henkisesti on joskus on oltu!

Kisapäivän toinen "voitto" oli se, että groomiksi ja kuskiksi suostunut Herra Ekonoomi oli kovin innoissaan sekä kilpailutouhusta että siitä ilosta, että hän sai viettää koko lauantaipäivän ajeluttaen edestakaisin kolmea hevosta trailerissa ympäri pääkaupunkiseutua. Tyytyväinen mies ilmoitti minulle kävelessään kaulakkain Saksalaisen Estehevosen kanssa, että hänkin haluaa olla hevosmies!