Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Paikka auringossa

Ratsastussäätä viime viikon aikana ei voi moittia. Voisiko säällä olla jotain vaikutusta myös henkiseen valmentautumiseen, kun onnistumisen hetkiä on tullut viikon sisään monin kappalein.

Viikon sisään mahtui kahdet "este"treenit. "Este" on lainausmerkeissä, koska kovin huimista rakennelmista ei ole ollut kyse. Tehtävät ovat olleet ennemminkin estekoulutyyppisiä tarkkuustehtäviä - pientä ristikkoa, kavalettia, puomia, minipystyä, maailman pienintä okseria ja kaikkien edellä mainittujen yhdistelmiä. Sovimme Lilon kanssa, että mitään ihmeellistä ei tehdä, ennen kuin esteistuntani toimii oikeasti joka tilanteissa, hevonen kääntyy ja on hyvin avuilla. Istuntani on oikeasti väännetty ihan uuteen uskoon: kun ennen olen jostain ihmeellisestä syystä tunkenut jalkojani, erityisesti oikeaa jalkaa taakse, olen keskittynyt pitämään niitä nyt tarkasti satulavyön kohdalla. Jalustimien pituuttakin vähän tarkisteltiin, mutta keskeisin kehittämiskohde on ollut muistaa istua alhaalla ja ratsastaa ristiselällä, että laukan saa rullaamaan hyvin (ja ettei ratsastaja töyssytä satulassa kuin perunasäkki). Ekalla treenikerralla sain kuunnella ihan kohtuullisen määrän "istu alas! istu alaassss!!!" -huutoja, mutta eilen homma alkoi jo rullata. Oikean jalan kanssa on vielä vaikeuksia. Mian kanssa järkeilimme, että kyseessä on varmasti ylempää, lonkasta lähtevä jännitys tai virheasento, joka kostautuu sitten pohje/nilkkaosastolla. Mielenkiintoista nähdä, millä aikataululla asia alkaa korjaantua.

Charly on ollut nyt esteharjoituksissa kovin mallikkaasti. Hullu kaahaaminen on vähentynyt: istuntani korjaaminen on varmasti auttanut siihenkin. Samoin hevosen yleinen kehitys näkyy estetehtävissä: eilen saimme isoimmat moitteet siitä, että ratsastin liian tiukat tiet! Olen vaan niin haltioissani siitä, että hevonen kääntyy niin sata kertaa paremmin kuin ennen, että en malta tykittää suoraan, kun kääntymäänkin pystyy.

Yhtenä päivänä kävin hömpsyttelemässä Pienellä Keltaisella, ja se tarjosi minulle kunnon istuntaharjoituksen. Joka askeleella saa ottaa puolipidätteen ja käyttää vatsa- ja selkälihaksia noin kolme kertaa enemmän kuin tavallisesti. Näitä ajatuksia oli hauska testailla myös lievästi erilaisen valkoisen pallukkani kanssa. Olen ratsastanut sillä sekä goguen kanssa että ilman. Ensiksi mainitulla tavalla pystymme olemaan "oikea kouluratsukko": ratsu käyttää itseään oikein, keskittyy liikkeisiin paremmin, kuuntelee avut herkemmin ja ratsastajakin saa käden ja muun kropan toimimaan paremmin. Jälkimmäinen tapa tuottaa enemmän vaikeuksia, mutta mansikkahillohetkiäkin tulee.

Lauantaina raahasin kaverinkin paikalle todistamaan upeaa muutosta hevosessa. Valitettavasti Laama-Kameli oli oma herttainen itsensä, ja tarjoili alkuun kaikki huonoimmat tapansa liikkua. Eikä se ennakkoon mainostamani laadukas väistökään niin kovin laadukas ollut. Katsojan kommentit olivat alkuun "älä välitä, eihän joka päivä voi mennä hyvin" -tyylisiä... Onneksi Herra C loppua kohden päätti tsempata, ja liikkuikin sitten oikein nätisti oikein päin.

Joskus jää ihmettelemään, mitä hevonen voi ymmärtää ihmisen puheesta... Koulutunnilla välikäyntien ajan kävimme Mian kanssa keskutelua siitä, miten sairaan hevosen lopettaminen on inhimillisempää kuin pitää sellaista leluna tai pihakoristeena. Ja että miten Se Tosi Hyvä Eläinlääkäri on tulossa parin viikon päästä arvioimaan myös Charlya. Ja miten Se Tosi Hyvä Eläinlääkäri on aiemmin löytänyt monestakin hevosesta vakavaakin huomautettavaa. Kun otin jälleen ohjat, kokosi rakas hevoseni itsensä superryhdikkääksi ja kasvoi noin kymmenen senttiä sekä alkoi tarjoilla kauniissa peräänannossa oikein tyylikästä, kauniisti liitävää ravia! Jos ei tietäisi, voisi luulla, että puheen ymmärtänyt hevonen päätti näyttää, että hän ei suinkaan vielä ole mikään metvurstin ainesosa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti