Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 21. marraskuuta 2011

Käytöskukkanen

Vakiolukijoille on varmasti tullut selväksi, että Charlyn käsiteltävyys maastakäsin ei ole aina ihan parasta laatua. Tämä on hyvin ymmärrettävissä: usean vuoden ratsastuskouluajan ja sitä ennen ties minkälaisessa perheessä(?) on herra saanut käyttäytyä ilmeisesti enimmäkseen haluamallaan tavalla. Kun 16-vuotiasta alkaa opettaa perustavoille, on edistys ollut vähän vaihtelevaa. Karkailut ja riekkuminen traileriin mennessä olisi kuitenkin syytä saada kuriin, ennen kuin isompaa vahinkoa tapahtuu. Itsepäisyyskohtauksen saadessaan kun pieni mies unohtaa valitettavasti täysin ihmisen kunnioittamisen, eikä reagoi mitenkään edes fyysiseenkään komentamiseen kuten useimmat hevoset. Suunnitelmissa oli, että sopivan kurssin osuessa kohdalle Charly voisi osallistua.

Eräänä syyskuun maanantaiaamuna tekstiviesti piippasi: haluaisinko lähteä Charlun kanssa Warwick McLeanin maastakäsinkoulutukseen peruutuspaikalle - kahden tunnin päästä? Tuijotin ympärilleni neuvotteluhuoneessa ja totesin, että se on täysin mahdotonta. Onneksi toinen aika järjestyi vielä samalle illalle. Palaverin päättyessä siis suoraan kotiin hakemaan traileria ja innokasta kurssilaista.

Ennen kurssipaikalle menoa huolestutti kaksi asiaa: miten herra hevonen saadaan yleensä lastattua kyytiin matkaa varten ja toisekseen millaista "hevoskuiskausta" olisi luvassa. Olin vähän epäluuloinen, koska oppi yleensä uppoaa Charlyn kalloon kohtuullisen hitaasti ja kovin pehmeä lähestymistapa tuottaa heikohkoa tulosta. Sieluni silmillä näin flashbackin meidän Charlysta Tuire Kaimion demohevosena pari vuotta sitten - esitys tuotti enemmän katsojille hupia kuin hyvää esimerkkiä!

Kun trailerin ajoi kiinni tallin oveen (ylitin siis täysin omat peruutustaitoni) käveli matkustaja sisään epäröimättä. Siispä kurssille! Mukana henkisenä tukena ja matkaseurana oli valmentaja, joka toisteli monta kertaa matkan aikana, että "toivottavasti se nyt käyttäytyy siellä huonosti"...

Warwick McLeanin opetustyyli perustuu varsin yksinkertaisiin perusasioihin: hevosen pitää oppia tietyt perusavut myös maastakäsin eteenpäin menolle, pysähtymiselle ja peruuttamiselle. Olennaista on luonnollisesti oikea ajoitus apujen käytölle ja oikeasta käytöksestä palkitsemiseen. Warwick kommentoikin, että ihmisen pitää olla johdonmukainen ja käyttää aina vaan tiettyjä samoja signaaleja - hevosen ajatukset voi helposti sekoittaa opettamalla sille "epämääräisiä temppuja". Yllä linkitetyiltä Australian Equine Behaviour Centerin kotisivuilta voi tarkemmin lukea toimintametodeista ja hevosen oppimisesta. Vaikka mieli tekisi, en ala tässä sen kummemmin avaamaan noita ajatuksia. Itse kun sain keskittyä kurssilla paljon juuri tekemiseen ja sitä kautta oppimiseen, enkä halua omalla amatöörin selostuksellani johtaa ketään lukijaa ihan väärille jäljille.

Alkuun Charly käyttäytyi ihan kiltisti, mutta "onneksi" se älysi näyttää Warwickille myös sen huonomman puolensa! Ei aikaakaan, kun vuorotellen kahdella ja neljällä jalalla poukkoileva hevonen vei kouluttajaa pitkin tallinpihaa - tai ainakin yritti. McLeanilla oli ilmiömäinen nopeus reagoida hevosen toimintaan - ja miehenä myös sen verran raakaa voimaa, että Charly ei reippaista yrityksistään huolimatta päässyt kertaakaan karkuun. Tässä vaiheessa koulutusnäytös oli kerännyt pihalle jo ihan reippaan yleisömäärän. Warwick totesi, että Charly on varsin älykäs hevonen, eikä halua tehdä mitään, jos ei ole pakko. Ja sillä on täydellinen kyky sulkea kaikki ylimääräiset aistiärsykkeet pois, kun se päättää jotain. Tätä esiintyy tosiaan joskus myös ratsailla, kun herra vaan puree kuolaimeen kiinni ja lähtee menemään!

Oli erittäin kiva seurata, miten uppiniskainen hevonen "pehmeni" silminnähden ja alkoi vähitellen toimia halutulla tavalla. Sitten oli minun vuoroni tulla harjoittelemaan. Eteenpäin, pysähdyksiä, taakse, eteen... Ja sittten traileriin ja sieltä ulos. Monta kertaa. Kaikki alkoi vaikuttaa varsin yksinkertaiselta ja helpolta, kun ideasta sai kiinni. Toki oma hevosenlukukykyni on paljon matalammalla tasolla kuin huippuammattilaisilla, mutta vähitellen omakin reaktionopeuteni parani. Sain kotiläksyksi ohjeen harjoitella perusapuja useamman kerran viikossa niin että ne pysyvät osana Charlyn normaalia treeniohjelmaa.

"Mahtava meno, tiukka etukeno..." - asennosta päätellen Challe valmistelee haisevaa vastalausetta. (Traileri on muuten myynnissä, annan mielelläni lisätietoja...)

Olen harjoitellutkin - ja kehitystä on tapahtunut! Olen erittäin tyytyväinen oppimaani: opetus oli selkeää, hyödyllistä ja hyvin perusteltua. Ja vastoin alkuperäistä ennakkoluuloani ei ainakaan Charlyn kohdalla opetus ollut kukkahattusetäilyä, vaan hevoselle käytettiin juuri sen verran voimaa ja painetta, kun sen oppiminen vaati.

Täysin uutta - ja tosi paljon elämää helpottavaa - minulle oli, että taluttaessani hevosta traileriin saan pitää katsekontaktin hevoseen, jollon pystyn paljon paremmin reagoimaan sen mahdollisiin peruutusyrityksiin. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta aiemmin saamani kotimaiset maastakäsinopit opettivat, ettei hevosta saa katsoa, koska se on sille "uhkaavaa". Minähän uskoin - tosin siihen en ota kantaa, onko kumpikaan tapa sen oikeampi kuin toinenkaan. Warwickin metodit tuntuvat kuitenkin toimivan Charlyyn, mikä on kaikkein tärkeintä!

4 kommenttia:

  1. Mikäs sinun traikkusi kokonaispaino on?

    VastaaPoista
  2. Anni, 1300 kg ja 1,5 hevosta pitäisi siis teoriassa mahtua. Voin laittaa meilillä lisätietoja tai käy kurkistamassa traikkua paikan päällä. Se on nyt Nuuksion ratsastuskeskuksen pihalla (eli teitä aika lähellä?). Ainoa musta Böckmann siellä eli erottuu helposti. Ja minut saa kiinni sannas35@gmail.com

    VastaaPoista
  3. Voi hitto, kun asut niin kaukana. Mä oon just tollasta traikkua katellut (tosin pitäis ehkä myydä oma ens alta pois), mutta niitä on vähän vaikea löytää!!

    VastaaPoista
  4. Laitoinkin sinulle säpoa eilen. :-)

    VastaaPoista