Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 14. marraskuuta 2011

Kanki-Chaikkonen

Fakta, jota ette minusta tienneet 1 (ja ensimmäinen osa Jonnan ja Brooken haasteeseen): olen tarjoushamsteri. Bargain Hunter. Sulo Vilén. Himoshoppaaja. Joskus olen miettinyt, että voisn varmaan menestyksellä vaihtaa uraa ja alkaa henkilökohtaiseksi shoppariksi, joka etsisi muillekin hyvää tavaraa hyvällä hinnalla.

Kävin tarkistamassa ja täydentämässä myyntivarastoani Satula.comin hevostavarakirppiksellä, kun bongasin myytävien tavaroiden joukosta kankisuitset kuolaimineen. Uudet, täysin käyttämättömät kankisuitset. Hintaan, jolla yleensä saa vain yhdet kuolaimet, jos sitäkään. Suitset ja kuolaimet olivat Charlyn kokoa.

En ole muuttanut aiempaa mielipidettäni siitä, että kangilla ratsastaminen ei ole keskinkertaisten tätiratsastajien puuhaa. Kun nuo ihanat turhuudet kuitenkin roikkuivat siinä edessäni nahka tuoksuen ja teräs houkuttelevasti kiiltäen, niin on varsin selvää, että mukaanhan ne lähtivät. Ainahan voi kokeilla. Voihan ne sitten kierrättää eteenpäin, jos homma ei toimi?

Kankisuitsien ja kuolainten sovittamisesta olin kuullut lähinnä erilaisia kauhukertomuksia ja varoituksia siitä, että hevonen, joka ei ole niihin tottunut, saattaa protestoida hyvinkin voimakkaasti. Valmistauduin henkisesti siihen, että jos koko viritys ylipäätään saadaan tapeltua herran päähän, voin hyvinkin keräillä illan päätteeksi itseäni Jorvista tai Lohjan aluesairaalasta.


Rautaa rajalla (tai suussa) tässä vaiheessa jo puolen minuutin ajan. Kuvauskohdetta kiinnostaa heinä enemmän kuin kouluratsastajien hömpötysvälineet.

Charly yllätti. Kuolaimet lopsahtivat suuhun ihan itsestään ja hihnatkin saatiin aseteltua sopivasti. Yllätykset jatkuivat ratsain: ikään kuin tämä ei olisi ensimmäinen kerta ollenkaan! Pieni valkoinen mies porskutti menemään kuin vanha tekijä, hakien hienosti pyöreää muotoa ja reagoiden herkästi pidätteisiin. Hevonen olisi voinut olla vähän reippaampi, mutta toisaalta edellisenä päivänä siinä olikin ollut vauhtia monellekin ponille jaettavaksi. Erityisesti laukkaaminen oli ihanaa: säänneltävää, koottavaa, mukavasti rullaavaa. Ihan uusi tunne Charlyn kanssa, jonka "tavallinen" laukka on joko hillitöntä kaahaamista tai eteenpäin potkittavaa. Missä ja miten pääsisin tätä vielä hyödyntämään? Varmaa on ainoastaan, että kokeiluja pitää vielä jatkaa!

Päivän asu: tallitoppis Horseware, riimu kierrätetty kaverilta Scapa Sports. Heinät kuvausrekvisiittaa kaverin kasasta. Hiukset ja stailaus by leikkaustaidoton omistaja.

3 kommenttia:

  1. Näin meilläkin, kun halvalla sai niin piti ostaa. Saako liittyä Sulovilen-seuraan? Hevonen tuskin oli koskaan kankia nähnytkään, kuski oli käynyt 15 vuotta sitten vanhalla hoitohevosella alkukävelemässä kangilla (tiukka käsky koskea vain nivelohjaan). Mutta hyvin pelitti, hevonen oli heti ekasta kerrasta lähtien tyytyväinen ja hiljaa suunsa kanssa, vähän ehkä hämmentynyt raudan määrästä mutta ei missään nimessä protestoinut.

    Ja se ratsastettavuus, voi luoja. Kun ennestäänkin Tosissaan Töitä Tekevä hevonen ryhdistäytyy ja skarppaa vielä muutaman pykälän verran niin tätillä oli selässä jo ihan oikeasti tekemistä. Kas kun hevonen toimi niin ajatuksella ja hipaisukytkimillä että alkoi olla omassa kehonhallinnassa jo tosissaan tekemistä etten olisi tahtomattani pyytänyt siltä kaikenlaisia asioita.

    Ja se laukka oli meilläkin ihan parasta. Pyörivää, energistä ja helposti koottavissa. Silloin vasta ensimmäistä kertaa tajusin että hei, tätähän voi oikeasti säädellä ja koota, tämä hevonen pystyy siihen. Ja positiivisena asiana täytyy myös sanoa se, että se mikä kangilla yhtenä päivänä onnistuu, toimii yleensä sitten seuraavana päivänä myös ihan vaan nivelillä, toivottavasti teilläkin. Sattuneesta syystä meillä tehdään nykyään aina kisaa edeltävän päivän viimeistelyt kanget päässä vaikka ihan vaan nivelillä ratsastettavia luokkia vielä kisataankin :)

    VastaaPoista
  2. Sä olet niin hauska! Sun tekstejä lukiessa tulee niin hyvällä tuulelle ja herätän kummastusta pyrskähdellessäni täällä toimistossa. Ihan vaan vähän tauolla luen blogeja...

    Jos asenne on nöyrä niin voi kokeilla kaikkea. Kanget sentään on siinä mielessä reilut, että niissä on ne kaksi ohjaa ja sitä kankiohjaa voi käyttää vain tarvittaessa (lue: sitä tasapainoa ei toivottavasti haeta siitä vahvan vivun ohjasta).

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanista kommenteista! Mielenkiintoista nähdä, oppiiko Charly näistä kokeiluista mitään pysyvämpää. Kai sitä kaikkea voi tosiaan nöyrästi testata... (Ai, eikö sitä turpaa olisikaan saanut kiskoa kiinni rintaan?) :)

    VastaaPoista