"Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä Jotta oppisin itse mitä tunnen Ja tietäisin sen Nyt on mentävä yksin Kulkee pitää ilman varjoo Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää Tätä hetkeä kartoin Tätä väistin Tätä niin pelkäsin Sen on tultava loppuun Nyt on aika Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää Paljon kaunista Jonka raajat kuolleet on Tän täytyy mennä näin Vaikka tahtoisin kieltää koittaa säilyttää Mutta tiedän et on turhaa Armoo viivyttää Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan Tämä tie meidät kaataa Ei voi jatkaa Ei voi olla näin Sen on tultava loppuun Nyt on aika Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää Paljon kaunista Jonka raajat kuolleet on Tän täytyy mennä näin Vaikka tahtoisin kieltää koittaa säilyttää Mutta tiedän et on turhaa Armoo viivyttää" (Apulanta: Armo) |
Lepää rauhassa, rakkain.
5.3.1996 - 8.4.2013
Suuren suuret pahoittelut kohtalokkaasta käännöksestä :((
VastaaPoistaEthän itke hevosia,
VastaaPoistajotka elämä on laskenut vapaaksi.
Miljoonaa valkoista hevosta
ikuisesti olevaa.
Ethän itke hevosia
jotka ovat nyt Jumalan luona
tanssien ja tepastellen
taivaallisen orkesterin tahdissa.
Ne annettiin meille lahjaksi
mutta ei pidettäviksi.
Sulkiessaan silmänsä
ikuiseen uneen,
kahleettomin sieluin
hopeasiivin lentäen.
Miljoona valkoista hevosta
sinisellä taivaalla.
Katso ylös, siellä ne näet.
Hevoset, jotka menetimme,
hevoset joita rakastimme
harjat ja hännät hulmuten
laukaten läpi aikojen.
Eivät koskaan meidän.
Eivät koskaan minun.
Älä itke hevosia,
jonain päivänä ne tulevat takaisin,
kun oma aikamme on ohi,
ja näyttävät meille tietä.
Joko kuulet pehmeän hirnunnan
ihan korvasi juuressa?
Älä itke niitä hevosia.
Rakasta näitä,
jotka ovat vielä täällä.
Kohota surulliset silmäsi.
Etkö näe niitä,
kuinka ne lentävät ohitsemme.
Miljoona valkoista hevosta
vapaana nälästä ja kivusta.
Sielut irti laskettuna siihen asti,
kun ratsastamme jälleen.
Brenda Riley-Seymore, käännös Maarit Puuperä
<3 Osanottoni menetyksestä <3
Ei voi olla totta! Olen niin pahoillani. Valtavasti voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaEikä... Hirmuisesti voimia :(
VastaaPoistaVoi ei :( Kyyneleet alkoi valua jo, kun luin otsikon. Osanottoni ja paljon voimia <3
VastaaPoistaVoi ei :( Osanottoni ja valtavasti voimia <3
VastaaPoistaOsanottoni suureen suruun.
VastaaPoistalämmin osanonttoni suureen suruun :<
VastaaPoistaTarinaanne seuranneena lämpimät osanotot! :( Mikä sitten ikinä käänsikin tällaisen sivun, on hänen varmasti nyt hyvä olla siellä jossain sateenkaarisillan toisella puolen.
VastaaPoistaOsanotto järkyttävän suruun. Voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaVoi kuinka ikävää ja surullista. Osanottoni.
VastaaPoistaKyynelten aika.
VastaaPoistaOlen niin pahoillani puolestanne.
Voi ei :(
VastaaPoistaJaksamisia sinne, nyt ei ole enää kipuja toisella :´(
Suru on suuri. Sydämessä ja elämässä neljän kavion ja pehmeän turvan jättämä kolo. Sitä koloa ei edes kyyneleet täytä, se umpeutuu ajan kanssa.
VastaaPoistaKamala uutinen, ihan kauhea. Miten ihmeessä kaiken tämän jälkeen voi käydä näin? Tsemppiä ja energiaa jatkaa ja jaksaa!
Voi kyynel... Tarinaanne jonkin aikaa seuranneena, tuli suuri suru tännekin. Osanottoni ja voimia. Taivaalla on jälleen yksi uusi kirkas tähti.
VastaaPoistaVoi ei ): Aivan kamala uutinen. Todella paljon jaksamisia sinulle!
VastaaPoistaKuten Toni Wirtanenkin laulaa "Ei voi olla näin". Ihan kamalaa, voimia!
VastaaPoistaSuru on rakkauden hinta - osanottoni suuren menetyksesi johdosta.
VastaaPoistaLämpimimmät osanottoni.
VastaaPoistaLuopumisen tuska on hintana lahjasta rakastaa.
VastaaPoistaOsanottoni.