Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 11. marraskuuta 2013

Hajoitetaan pakka ja rakennetaan se uudelleen

Ei sovi syyttää hevosta, jos ratsastaja on vino ja vaivainen. Kun täälläkin on kesästä lähtien tullut valitettua selkävaivoista ja niitä seuraavista istuntaongelmista, oli aika toimia. Toimittuhan oli jo aiemmin - mutta nyt löytyi vihdoin apu, joka auttoi! Kiropraktiikka. Olen kuin uusi ihminen. Istun suorempana, ja elän muutenkin ryhdissä ja suorempana. Tämän huomaa sekä tallilla että tallin ulkopuolella. Mielenkiintoisinta oli, että alaselän vaivoihin perimmäinen syy löytyi istumatyöntekijän tyypillisestä toimisto- ja näyttöpäätetyöstä. Nyt sentään osaan tunnistaa asentovirheitä ja venyttelen päivittäin.

Mutta oliko uusien asentojen omaksuminen helppoa? No ei tietenkään. Aluksi tuntui, että ratsastaessa on koko pakka sekaisin. Kun ennen olen joutunut ylikorjaamaan oikealle ja vääntämään vasemmalle, tulee nyt välillä tahattomia heilahduksia vääriin suuntiin. Mutta paremmalta näyttää! Notre Damen kellonsoittaja on kadonnut. Toivottavasti pysyvästi...

Korjattavaa on silti myös Kessissä. Ypäjällä kaatumisen jälkeen olen pitänyt sitä lämpimänä, hinkannut arnikalla ja hieronut taitojeni mukaan. Silti osteopaatti vahvisti sen, minkä itsekin jo tiesin: selkä ja takapään lihakset ovat varsin perusteellisesti jumissa. Kuulemma varsin tyypillisiä ilmiöitä riehumis- ja kaatumisvahingoissa. Sen sijaan kiitosta tuli hevosen kohentuneesta yleisolemuksesta ja oikeisiin kohtiin kehittyvistä lihaksista. Suunta on siis varsin hyvä. Jumit ehkä avautuvat ajan myötä - jos ei, voisi lääkärille näyttäminenkin olla paikallaan. Silti tässäkään tarkastuksessa ei hevosesta löytynyt onneksi mitään hälyttävää.

Onneksi minulla on myös Charly! Ihana karvainen jumppapallo. Setä Senior puksuttaa menemään tyyliin "talipallona luokses pompin" ja on suloinen ja söpö. Hetkittäin siitä saa puristettua ihan hienojakin pätkiä ulos, mutta olen vakuuttunut siitä, että Charlyn elämäntehtävä taitaa olla silti tarjota oikein kunnon aerobista ja lihastreeniä ratsastajille, jotka oikeasti joutuvat antamaan sen kanssa kaikkensa...

Onneksi sen kanssa....


.... ei tarvitse ottaa kaikkea niin vakavasti!





Viikonloppuna urakointiin oikein kunnolla koulurataharjoituksissa kotona ja muualla. Erityisen ylpeä olen C-sedästä, joka lyhyillä jaloillaan hölkkäsi kohtuullisen asiallisen helppo C -radan ja taisi tehdä jopa oman ennätyksensä! Näköjään ikä tuo viisautta sen verran, että enää ei radalla tarvitse esittää levadea tai etsiä puuttuvia esteitä, kuten nuorempana.

Kessin kanssa suoriuduttiin vaihtelevasti. Omaan piikkiini pistän kahden radan muistamisyrityksistä tulevat huolimattomuusvirheet, kun ohjelmat menivät mielessä vähän sekaisin. Kessi voinee puolestaan ottaa vastuun siitä, että lauantaina 10 metrin laukkavoltteja ei kertakaikkiaan kelvannut tehdä, ja niiden paikoilla nähtiin molemmilla radoilla pukkishow, jota en tiennyt hevoseni edes osaavan! Olisiko sitten osteopaattikäsittelyn jälkeen avautuvat jumit vaikuttaneet? Sunnuntaina meno oli siistimpää, mutta kyllä laukka on silti heikoin askellaji, kun takapää ei etenkään kaatumisen jälkeen kokoa niin hyvin kuin haluaisin.


Ensimmäinen ja varmaan viimeinen maneesinpeilikuva tässä blogissa...


No, neljästä radasta voi vetää kootut johtopäätökset:
- Ravityöskentely on varsin kelvollista: energiaa ja eteenpäinpyrkimystä riittää.
- Käynti on myös selvä vahvuusalue.
- Laukassa pitää saada takapää mukaan ja hevonen vähemmän etupainoiseksi. Kun hevonen valuu pitkäksi mäyräkoiraksi, työnnyn itse samalla etukenoon ja takamus irtoaa satulasta. Ei näin! Tämä on nyt talvikauden kehittämiskohde numero 1. (Laskin pikaiseen, että keskimäärin "annan tasoitusta" pelkästään laukan perusteella muille 3-4%. Tätä ei ole varaa tehdä pysyvästi. Ja siihen on ainoastaan kaksi tapaa ottaa ne prosentit takaisin...)
- Valmentaja on huomautellut minulle käsien pitämisestä paikallaan, ja olen ihmetellyt, että miten niin. Videoltahan se selvisi: oikea käsi heiluu ja tekee ihan omia pakkoliikkeitään, vaikka kuvittelen sen olevan nätisti paikallaan ja hyvässä järjestyksessä. Kehittämiskohde nro 2.
- Koskaan ei pidä luovuttaa!!! Lauantaina keskeytin ensimmäisen radan ennnen lopputervehdykseen tuloa, kun pukkishown jälkeen touhu alkoi tuntua ihan täysin järjettömältä. Pikainen tarkistuslasku osoitti, että huonosta laukasta ja rikkeistä huolimatta pisteet olisivat varmasti olleet silti  yli 60%. Kannattiko? Sunnuntaina taas ilmoitin, että menisin jälkimmäisen luokan (HeA) ainoastaan luokan ulkopuolisena, koska halusin hioa laukkatyötä raipan kanssa ja arvelin ensimmäisen radan perusteella, että meitä ei muutenkaan juuri minkäänlaisilla pisteillä paiskata. Kessi oli tietysti tässä vaiheessa jo vertynyt sopivaan vireystilaan, ja pisteeni olisivat riittäneet luokassa jopa sijoitukseen. Kannattiko, häh? Kannattiko? Kehittämiskohde nro 3.
- Onhan tässä tullut oikeasti paljon edistystäkin, mistä hyvästä voimme taputella itseämme tyytyväisinä. Esimerkkinä vaikka se, että näytän katsovani enimmäkseen eteenpäin. Ja että videolla ne pahalta tuntuneet kohdatkaan eivät näytä mitenkään pahoilta. (Sen sijaan muka-huomaamattomat pidätteet näkyvät selvinä vaihteluina tempossa, kumma juttu...)
- Jotain perinpohjin liikuttavaa on siinä, kun mies ja hevonen seisovat kaatosateessa kisapaikan pihalla sadetakkeihin kääriytyneinä, ja itse kiillottelen saappaita vieressä kuravellissä.

Uuteen viikkoon, uusiin kujeisiin!

5 kommenttia:

  1. Hyvää analysointia! Ja ihan huippua, että setä C on takaisin ja voit humputella wanhan tutun, ehkei kuitenkaan niin turvallisen, ratsun selässä. Hyvää vastapainoa tiukkakypäräiselle koulutreenille :)

    Videot paljastavat paljon. Harmikseni en juurikaan saa itsestäni videoita. Mutta tämän syksyn kahden estevideon perusteella olen huomannut, että jos haluan hevosta eteen ennen estettä, istun alas ja sen sijaan, että käyttäisin pohjetta, käytän Hugo Simon käsiä (=avaan kyynerpäät ja heilutan käsiä villisti ulospäin). Kannattaako? Ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! On kyllä tehnyt hyvää humputella tuollaisella aivottomallakin ratsulla (no ok, ehkä Challesta voi niinkin sanoa...) välillä.
      Minullakin on vaikeuksia saada kuvia, saati sitten videoita. Kisoissa yleensä onnistuu helpommin. Voin kuvitella tuon kädenheilutuksen ja miltä se näyttää... ei kannata sen enempää kuin minunkaan vispaava oikea käsi! :)
      Sitten kun vielä joskus oppisi siirtämään videoita youtubesta tänne, niin saisi kaikki heilutukset muidenkin ihailtavaksi!

      Poista
    2. YouTubessa on semmoinen painike videon alla, jos lukee "Jaa" ja siitä klikkaamalla aukeaa kenttä, jossa on linkki. Jos haluaa hifistellä, niin linkin oikealla puolella näkyy painike "upota", josta klikkaamalla saa näkyviin html-koodin pätkän, jonka voi ihan sellaisenaan kopioida suoraan bloggerin tekstikenttään. Koodiin kannattaa vaan vaihtaa videon leveys sellaiseksi, joka toimii blogin tekstikentän leveyteen nähden hyvin, mutta kun sulla on niin leveä blogi, niin tähän varmaan mahtuu video hyvin ilman mitään muokkauksia. Eli helppoa on :)

      Nyt jään vaan innolla oottamaan videosumaa ;)

      Poista
    3. Ehdottomasti videoita! Me vaaditaan! Julkiseksi vaan kaikki vispaukset. Julkinen häpeä on paras tapa päästä pahoista tavoista eroon :)

      Poista