Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Selkä, vatsa, korvien väli tai joku muu ruumiinosa

Mitäs Kessille kuuluu?

Viikonloppuna 9-10.11. tosiaan rataharjoiteltiin kotona ja vieraissa ja vaihtelevan kohtuullisella menestyksellä. Toinen etukenkä jäi sunnuntain reissulle, ja kelataanpa pikakelauksella, mitä sitten tapahtui:

Maanantai: kengän seuraksi irtosi myös kiva siivu kavion reunasta. Ei ratsastusta ettei kavio hajoa enempää. Valmentaja kommentoi, että yleensä tarhassa rauhassa möllöttävät tammat riehuivat poikkeuksellisen paljon. Kessi oli illallakin vielä aika kierroksilla.
Tiistai: taluttelua. Ei ratsastusta ettei kavio hajoa enempää.
Keskiviikko: Kengittäjä kävi. Normaali ratsastus. Vähän tahmeahko hevonen, mutta yritteliäs, ja lopuksi pitkän vääntämisen jälkeen liikkui aika letkeästi.
Torstai: Tunnilla. Tahmea, ei-eteenpäinpyrkivä hevonen. Tuntui kovin erilaiselta, mutta kunnialla sain kaiken suoritettua, kunnes laukkavaiheessa alkoi tulla pukittelua, ohjan kiskomista ja muuta vastustelua. Valmentaja kävi selässä. Hevonen ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta suoritti kumminkin. Oli kuitenkin tuntunut alta juoksevalta eikä kuunnellut parhaalla mahdollisella tavalla.
Perjantai: ratsastuksen yritystä. Todella tahmeaa. Käynti ja ravi pitkin ohjin sujuivat. Lyhyin ohjin sai tehdä takaosankäännöksiä, mutta sen jälkeen kaikki muu (ravi, laukka) sai aikaan vain pukitusta ja jumitusta. Kyljet tuntuivat kovilta. Muut paikalla olijat kommentoivat, että ei näytä onnelliselta ja aristaa vatsaa. Todetaan, että viikonlopun kisoihin ei näköjään kannata lähteä.
Lauantai: hierontaa, hinkkausta, arnikaa ja solariumia. Edelleen vatsan aristamista. Juoksutus, joka oli täysin normaalista poikkeava pomppu-, loikka- ja pukkiesitys.
Sunnuntai: edellisen toisto.
Maanantai: kevyttä kävelyä selästä (edelleen nihkeää ja outoa) ja sen jälkeen taluttelua, koska netistä on luettu, että vatsahaavaista ei pitäisi ratsastaa. Kerrotaan asiasta juuri matkoilta palanneelle valmentajalle, jonka ensimmäinen arvaus oli, että vika ja huono ratsastettavuus on todennäköisimmin ratsastajan korvien välissä. Mutta koska vatsaoireita on ollut muillakin, ei esimerkiksi psylliumin kokeilu olisi välttämättä huono juttu.
Tiistai: Valmentaja kävi selässä ja totesi, että ratsastajan havainnot olivat oikeita. Aristaa voimakkaasti vatsaa, on vastahakoinen ja pukittaa. Jatketaan vatsan hoitoa psylliumilla ja mashilla. Jälkimmäinen maistuu, ensimmäinen syljetään pitkin seiniä.
Tänään: Fanny ja Maja Lithorin kävivät. Sattuipa kerrankin sopivaan aikaan. Diagnoosi: nivusessa on tuoreehko venähdys/revähdys. Siksi vatsaankaan ei saa koskea, kun lihakset ja lihaskalvot kipeältä alueelta säteilevät vatsaan. On myös mahdollista, että kipu aiheutttaisi myös stressin johdosta vatsaoireita. Sitä on tosin mahdotonta sanoa, tuliko revähdys kuukauden takaisessa kaatumisessa vai onko se tuoreempaa tekoa. Veikkaan itse jälkimmäistä.

Se siitä sitten! Treenit jäihin ja kisakausi on taputeltu. Nyt rauhassa jonkun aikaa, mutta onhan meillä tulevia vuosia paljon edessä. Liikkua saa ja pitää, mutta hevosen sietokyvyn rajoissa. Viikon verran lähinnä kevyesti käyntiä ja ravailua. Sen jälkeen pitäisi saada treeniin "isoa liikettä". Hoitaa voi arnikalla, jos se työturvallisesti on mahdollista. Lämpökään ei olis pahitteeksi (paitsi miten lämmität järkevästi hevosen nivusta?). Näillä mennään nyt. Onneksi tilanne kuulosti siltä, että vaiva on kiusallinen ja paraneminen vie aikansa, mutta mitään pysyvää isoa vauriota ei nivusessa varmaan ole.

Onneksi Mia toi Kessi-potilaalle säkillisen...ööö... jotain? Arvovaltaa???
Ai niin: nivusvamma on sillä puolella, mille Kessi ei kaatunut Ypäjällä. Arvatkaa, mitä siinä kaatumiskohdassa on? Tai mitä siinä ei ole? Paljon mahdollista, että lonkkaluusta on voinut irrota pieni pala, joka nyt seilaa jossain, missä sen ei pitäisi olla. Tämä voi olla sellainen klassinen irtopala, joka ei aiheuta mitään haittaa - tai sitten ei. Edessä voi mahdollisesti olla ultraus ja palan poistaminen. Se on kuulemma pieni, helppo ja nopea operaatio. Koska nyt alkaa tulla vuosi täyteen edellisestä pikku operaatiosta, mietityttää missä määrin uskallan uhmata kohtaloa.

6 kommenttia:

  1. No voihan simpura! On tää tällaista näiden hevosten kanssa, yhtään tervettä päivää ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Itse oon niin skeptinen, että osaan miettiä vaan päivän kerrallaan. Vielä kun tämä vuodenaika "piristää", niin kyllä on motivaatio koetuksella. Hienosti kuitenkin ajattelet, että teillä on yhteisiä vuosia paljon jäljellä (ja niin varmasti onkin). Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän tämä on... Kessi ilmeisesti lukeutuu sarjaan "periaatteessa terve, mutta onnettomuusaltis koheltaja". Pimeä marraskuu on kieltämättä muutenkin ihan pahin aika harrastaa. Välillä tulee todellakin hetkittäin tunne, että vedän vaan peiton korville ja annan niiden olla siellä keskenään! Onneksi kevät ja valo tulee nopeammin kuin luuleekaan.

      Poista
  2. Ääk. Eikä. Mistä toi irtopalaepäily tulee? Pidän kovasti peukkuja, ettei nyt kuitenkaan mitään operaatioita tarvita ja että palanen löytää oikean paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lonkkaluun päällä tuntuu sormin tunnusteltaessa pieni kuoppa/epäsäännöllisyys, jota ei ole ollut ennen ja jota ei ole toisella puolella. Kuulemma tuollaisia vahinkoja sattuu monillekin hevosille. Ja irtopalahan saa olla, jos se ei liiku mihinkään pahaan paikkaan tai kapseloidu sillä tavalla että haittaisi liikettä.

      Tosiaan, olisi tässä muutakin ajanvietettä kuin alkaa hevosia leikkauttamaan! Siksipä toivonkin vielä, että päästäisiin vähemmällä.

      Poista
  3. Oletko kokeillut, tuleeko vastetta kipulääkkeelle? I feel your pain, kun kokemusta näistä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tämäkin! Metacamia löytyisi vielä kaapista sellainen satsi, että voisin hyvin testata sitä.

      Poista