Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 30. marraskuuta 2013

Yksi askel eteen...

Vaivoja suljetaan pois yksi kerrallaan. Vatsa on nyt toivottavasti kunnossa. Muutaman päivän psyllium-kuuri, lämmintä mashia, paljon nestettä - ja nyt irtoaa tavaraa, massu kurisee normaalisti ja vatsan alueelle saa  koskettaa jälleen. Epäilemättä pikaparanemiseen vaikutti myös varattu aika klinikalle hiekkatutkimuksiin. Sen saanee nyt perua.

Sivumennen sanottuna hevonen on niin superälykäs eläin, että se voi onnistua saamaan psylliumlimaa myös omaan silmäänsä. Liman poistaminen vesihuuhtelulla näyttää olevan helpohkoa eikä silmätulehdusta tullut (ainakaan vielä).

Jäljellä on silti vielä jotain. Kessi ei vielä ole kunnossa. Juoksutettuna se näyttää jo aika hyvältä, mutta homma ei vielä toimi ratsain. Ongelmat näkyvät selvästi a) kokoamisessa ja b) tiukemmissa käännöksissä oikealle, joissa liike "leikkaa" kiinni. Esimerkiksi irtona juostessaankin Kessi tällöin pysähtyy. Jotain kertoo varmasti myös se, että oikeaan kierrokseen Kessi kuitenkin jaksaa melko hyvin kantaa itsensä, mutta vasempaan se haluaisi kulkea matalammassa ja pidemmässä muodossa. Olen ratsastanut sitä sen jaksamisen ja oman turhautumisen mukaan. On helppo huomata, mikä on liikaa. Viime kerran kootuista vinkeistä voisi ehkä vielä kokeilla muutaman päivän kipulääkekuurin ja liikutusta sen voimin. Tuntuu kuitenkin siltä, että reissu asiansa osaavalle lääkärille voisi olla kova sana. Ymmärtääkseni ne asiansa osaavat lääkärit taitavat kuitenkin olla vähintään puolentoistatunnin ajomatkan päässä?

Kiimahäiriö on tietysti yksi teema, jota ei ole vielä tutkittu. Kessiltä on käsitykseni mukaan sellaista hoidettu aiemminkin. Mutta marraskuussa, haloo?

Kun ottaa huomioon vuoden synkimmän ajan ja heikkoihin treenimahdollisuuksiin yhdistetyn motivaatiopulan, hetkittäin tekisi mieli hypätä ensimmäiseen etelään menevään koneeseen ja antaa nelijalkaisten hoitaa itse itsensä. Mutta aivotonkin touhuilu yhdessä Kessin kanssa on ollut selvästi suhdettamme vahvistavaa. Sen voimalla jaksaa jatkaa.

Silti voi vaan ihmetellä, miten hevonen on voinut selvitä evoluutiossa kymmenien tuhansien vuosien ankarissa olosuhteissa nykypäivään asti, kun moderni urheilu/pullahevonen on poikkeuksetta koko ajan niin turkasen vammautunut, vaivainen ja kipeä?

Minäkin vuorostani esittelen nyt hevoseni sukulaisia kuten monessa muussa blogissa on jo tehty. Allaolevassa videossa pompottaa menemään Kessin isipappa. Yhdennäköisyys ja olemus on kovin samanlainen värierosta huomaamatta. (Kyllä mekin ensi kesänä sitten vedetään noin...)


20 kommenttia:

  1. Tähystyttäisin kuitenkin mahan haavojen varalta, oireet voivat olla hyvinkin moninaisia ja ruokinta voi helpottaa oireita, mutta ei paranna niitä kokonaan. Liikutus nimenomaan pahentaa oireita, kun happoa puskee ylöspäin mahalaukussa.
    Meillä oli mm. (vaikka puskapolle onkin, eikä mikään suoritushevonen) ongelmia taipumisessa oikealle, vasen laukka oli tyystin hukassa (tosin tähän löytyi myöhemminen toinenkin syy, mutta nosto helpottui kyllä lääkityksen jälkeen) ja hevonen haluton ravaamaan pitkää matkaa. Venytti päätä mielellään alas- ja eteenpäin ja liikutuksen jälkeen hikoili. Lopulta tuli vihaiseksi ja kosketusherkäksi, hikoili tallissa ilman liikutustakin ja oli ruualle erittäin ahne. Söi niin, että sylki lensi suusta. Ja näillä oireilla löytyi minimaalinen vatsahaava ja hyvin pieni määrä hiekkaa, jolla ei käyätnnössä merkitystä. e
    Ell ihmetteli suuria oireita ja pieniä löydöksiä, mutta ilmeisesti hevonen oli vaan herkkähipiäinen. Vatsahaavalääkkeet poistivat oireilun.

    Tiedän myös puoliverisen, jolla ainoa näkyvä oire oli kun se rysähti okserin sekaan kesken hypyn (aina varma hyppääjä), kun ei pystynyt venymään enää. Kun omistaja tämän jälkeen vei sen klinikalle, siltä löytyi massiiviset haavat pitkin vatsalaukkua. Kyllä nämä vaan on niin yksilöitä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tarvitsee miettiä asiaa vielä kertaalleen. Nuo oireet kyllä kuulostavat valitettavan tutulta. Lueskelin myös blogistasi teidän sairashistoriaa, ja sen perusteella tuntuu kyllä siltä, että mieluummin turhaan sitten kuitenkin lääkärille kuin jättää menemättä. Kessihän on myös tooooosi herkkä, eli mielellään hoitaisin siinä vaiheessa kun tilanne ei vielä ole kovin paha.

      Poista
    2. Joo, meillä on tästä ikävä kyllä aika paljon kokemusta. :p Silloin tuli myös kahlattua koko netti läpi, kun etsin tietoa kaikesta mahdollisesta vatsahaavoihin ja suolisto-ongelmiin liittyen. Kyllä se kannattaa varmistua asiasta, pääset paljon halvemmallakin jos tilanne ei ole päässyt kovin pahaksi. Meillä riitti aika lyhyt kuuri lääkkeitä (viikko Gastrogardia ja kaksi viikkoa Ranixalia).

      Tsemppiä paljon!

      Poista
    3. Kiitos, kiitos! Näen jo suunnilleen painajaisia siitä, millaisen hevoskuurin (hah) Gastrogardia saan maksaa... Toivottavasti meilläkin (siis jos vatsahaava löytyy) selvittäisiin yhtä lyhyellä lääkityksellä!

      Poista
    4. Meillä lähtee vatsahaavalääkitys nyt kokeiluun ell konsultoinnin jälkeen, kun muissa tutkimuksissa ei löytynyt mitään. En ole innokas viemään tähystykseen, sillä matkustaminen on hankalaa, samoin se 16h paastottaminen tuntuu hurjalta, jos ja kun hevonen kärsii haavoista. Kustannuksiahan siitä myös tulee iloisesti, mutta se ei ole merkittävin asia, joka päätökseeni vaikutti. Hoitokokeilusta ei pitäisi mitään haittaa olla ja ainakin sen pitäisi osoittaa melko nopeasti, hoidetaanko oikeaa vaivaa.

      Pysähtely ratsastaessa täälläkin yhtenä oireena.

      Poista
    5. Katsotaan mitä meillä huomenna sanotaan! Juuri päätimme valmentajaa konsultoituani, että ei paastoteta meilläkään. Otetaan hiekkakuvat ja katsotaan, voiko vatsahaavalääkitystä kokeilla ihan kliinisten oireiden perusteella (jos vika ei ole hiekassa). Kessi paastottaminen kuulostaa jo ajatuksen tasolla täydeltä katastrofilta. Vielä pahempaa olisi ollut sen gastroskooopin tunkeminen Kessiin. Aineellisten vahinkojen välttämiseksi kokeillaan ensin näin. Vatsahaavalääkitys ei kuulu vakuutuksen piiriin muutenkaan, joten ehkä se tähystyksellä saatu diagnoosi ei ole ratkaiseva...

      Poista
  2. Upea on Kessin isipappa ja todella on samaa näköä isillä ja tyttärellä !

    Sairastamiseen en osaa sanoa mitään järkevää, On niin kurja tunne kun tietää että kaikki ei ole ok, ja vaivaan ei pääse käsiksi :/
    Äidilläni oli tapana sanoa että jumala ei hevosen luomishetkellä keskittynyt täysillä homminsa, jalkojen ja suoliston kohdalla olisi pitänyt miettiä niiden toimintaa hetki pidempään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sitä kyllä tulee usein ihmeteltyä, miksi on tehty tuollainen eläin, jolla on valtava paino honteloiden jalkojen päällä ja herkkä suolisto, joka menee sekaisin ihan kaikesta...

      Poista
  3. Minäkin lähtisin tutkituttamaan mahaa, vaikka sitten aloittaen siitä hiekkakuvaamisesta, se on helppoa ja edullista. Muutaman päivän psylliumkuurit eivät poista hiekkaa, klinikan ohjeet kuureihin ovat useita viikkoja (meillä 3 viikkoa psylliumia, 3 viikkoa taukoa ja uudestaan 3 viikkoa psylliumia) ja annostukset suuria. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä tässä vielä tarvitaan. Kerään omia hermoja sitä sirkusta varten, mikä tarvittaneen taas siihen, että Kessi saadaan lääkärin pakeille...

      Poista
  4. Mulla oli aikoinaan tamma jolla oli hirveasti vatsavaivoja. vein sen tahystykseen ja yllari, ei loytynyt vatsahaavaa. Ruokinta vain oli pielessa. Vatsahaavaa vain ei saa varmasti selville muutoin kuin tahystamalla. Ymmarran huolen klinikalle viennista, itsellani on liikaakin aiheesta kokemusta. Mutta ainakin vatsahaava on sitten suljettu pois jos sita ei tahystyksella loydy, se on asian hyva puoli. Minulla muuten tuon tamman vatsavaivat ja alipaino loppuivat kuin seinaan kun se oli vuoden aitiyslomalla, voi etta se oli kaunis sen varsan jalkeen. varsa on minulla vielakin, aidin myin pois kun meilla ei oikein koskaan synkannut.

    Ahh Rubinstein, mulla on ruskea ruuna jonka mamma on Rubinsteinin jalkelaisia, todella alykas hevonen joka on opettanut minulle paljon....

    Tsemppia ja toivotaajn etta asiat selviavat.
    t. Maukka
    http://kaviouralta.vuodatus.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja vertaistuesta! :) Katsotaan miten käy, huomenna on klinikkareissu edessä.

      Ruskea ruunasi on muuten sekin ai-van u-pe-a! Seuraan varmasti blogiasi myös jatkossa.

      Poista
  5. PS. Tapasin tammani hoidon yhteydessa yhden Belgian (asustelen siella itse) kuuluisimmista elainlaakareista joka totesi etta se, joka on keksinyt hevosen ruuansulatusjarjestelman, pitaisi ampua....olen samaa mielta pitkalti...

    VastaaPoista
  6. Eiköhän kannata kokeilla esim. parin viikon kuuri vaikka 1/2 tai 1/3 - tuubia per päivä Gastrogardia. Silti toivon, ettei teiltä löydy vatsahaavaa ikinä, on sen verran kurja vaiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Gastrogardiahan sieltä klinikalta lähti sitten kotiintuomisina...

      Poista
    2. No niinpä tietysti. Ihan liian hyvinhän olis mennyt, jos ei vatsahaavaa ja muuta ongelmaa oliskaan ollut (ironinen minä täällä terve!)

      Poista
    3. No niinpä! Vatsahaavaanhan en ollut aikaisemmin tutustunutkaan, pakkohan sekin on jonkun hevosen kanssa opetella...

      Poista
  7. Tiedän tuon klinikalle lähtemisen tuskan. Mutta aina olen kuitenkin jälkeenpäin ihmetellyt, miksen mennyt jo aikaisemmin, se pohtiminen kun on niin hirvittävän stressaavaa ja tuskallista.
    Toivon että löydät syyn ja avun. Tuli myös niveltulehdus mieleen, jos käännöksissä ikäänkuin pysähtyy ja leikkaa kiinni. Juuri siitä huomasin ekaksi, että Lotalla ei ole kaikki ihan kunnossa.
    Isäpappa on tosiaan huisin upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kieltämättä sekin, että se, että tietää edes jotain, on parempaa kuin se, että ei tiedä mitään. Jopa siinäkin tapauksessa, että kuulee huonoja uutisia, kuten meillä.
      Niveltulehdus oli minullakin vähän pohdinnoissa ja saa nähdä, mitä joku muu lääkäri nyt sanoo, kun ensimmäinen tutkimuskierros taisi jäädä vähän kesken.

      Poista