Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 koosteena

Aiempia perinteitä kunnioittaen uusi vuosi aloitetaan historiakatsauksella. Vuosi 2014 pikakelauksella vielä kerran:

Tammikuu
Tammikuussa tuskailtiin Kessin terveyshuolien kanssa ja päästiin lopulta Hyvinkäälle skintigrafiaan, josta tuloksena oli nivelrikkodiagnoosi ja jotain epämääräistä SI-nivelessä. Ennuste urheiluhevoseksi oli epävarma, mutta muuten ratsastuskäyttöä ei tyrmätty. Aiempi diagnoosi selän ligamenttivauriosta kumottiin. Ja kumottiin vielä uudestaan viikon päästä oman hovilääkärin toimesta. Kessi kiitti pahoinpitelemällä kiltin tohtorin. Charly puolestaan sai akupunktiohoidoista "vähän lisää virtaa" ja seuraukset olivat tallin yleinen puheen- ja naurunaihe.

Helmikuu
Tammikuun lopussa sain palata ratsaille ja helmikuun puoleen väliin asti palauttelimme rauhallisesti työvirettä. Kunnes fiksuna tyttönä päättelin Kessin ansainneen paljon kehuttua kiropraktikkohoitoa. Parin hyvän päivän jälkeen oltiin jopa alkua huonommassa tilanteessa. Huippufiilikset kruunasi kevään ensimmäinen kiima, jossa lujin tunteiden kohde oli eräs tietty 19-vuotias valkoinen keskivartalolihava jääkarhua muistuttava karvaturjake.

Maaliskuu
Könkkääminen jatkui, nivelrikkodiagnoosi oli niskassa ja Kessin omasta ja sukuhistoriastakin selvisi kaikenlaista ei-niin-mieltä-ilahduttavaa. Siksi blogissa keskityin kirjoittelemaan lähinnä onnistumisista Charlyn kanssa. Ainakin vatsalihakset ja hapenottokyky alkoivat olla aika hyvissä kantimissa - sedän oikein päin tai jopa peräänantoon ratsastaminen on aina ollut melkoinen voimien ponnistus. Kuukauden lopulla kuitenkin tein päätöksen vielä yrittää Kessin kanssa. Suunnittelimme yhdessä lääkärin ja valmentajan kanssa useamman kuukauden kunto- ja hoito-ohjelman. Jos se ei näyttäisi mitään positiivisia muutoksia, olisi aika tunnustaa tosiasiat ja tehdä vakavia päätöksiä.

Huhtikuu
Huhtikuun alusta aloitettiin Kessin säännönmukainen "uudelleenkoulutus" hoitojen, lihashuollon ja tarkan ratsastus- ja kävelykuurin mukaan. Olen näin jälkikäteenkin katsottuna äärettömän kiitollinen, että tämä vaihe tehtiin niin hallitusti. Omin päin olisin todennäköisesti kiirehtinyt liikaa. Nyt toimittiin sopivalla tavalla hitaasti ja kuukauden loppupuolella nähtiinkin jo positiivisia muutoksia. Tässä kuussa minua jäi aika lailla harmittamaan meidän tallin vappuestekisat: olin ilmoittautunut mukaan Charlyn kanssa ja olimme jopa pikkuisen salaa treenanneet. En saanut kuitenkaan ketään sijaistamaan itseäni toimihenkilötehtäviin niin että olisin ehtinyt mukaan ja niin toivottu rata jäi väliin. Raivostutti. Jos olisin tuolloin tiennyt, että kyseessä olisi ollut Charlyn todennäköisesti viimeinen kisaesiintyminen, olisin järjestänyt aikataulut toisin.

Toukokuu
Kessin kuntokuuri eteni harppauksin, jotka hämmästyttivät kaikkia osapuolia. Kalenterimerkintöjen mukaan sain itse laukata ensimmäisen kerran 12. toukokuuta. Se oli melkein yhtä jännää ja yhtä ihanaa kuin lapsena ratsastuskoulutunneilla. Osallistuin myös kirjoituskilpailuun, jossa ilokseni pääsin finalistien joukkoon.

Kesäkuu
Kesäkuu alkoi yli odotusten. Lähdimme lähinnä seuran vuoksi mukaan toiselle tallikaverille lähialueen harjoituskisoihin ja ratsastimme varovaisen mutta siistin ja asiallisen helppo B-radan - hevosella, joka vielä pari kuukautta aiemmin oli ollut kuolemantuomiota odottamassa! Kesäkuussa seurasimme myös tallillamme ollutta ratsastusklinikkaa. Koska nälkä kasvaa syödessä, tuli pyörähdettyä myös pari muuta kisaretkeä vailla muita suurempia tavoitteita kuin hakea hyvää mieltä. Kaatosateessa kävellen naapuriin tehty retki oli epäilemättä vuoden huonoin kokemus. Siltä matkalta tuli tuliaisena jälkikäteen yllätys: tuttavan suosituksesta Setä C pääsi vielä hetkeksi tekemään sitä, mistä hän piti melkein eniten eli ratsastuttamaan pikkulapsia, kun naapuritallin luottoponi oli sairauden vuoksi pois pelistä ja tarpeeksi hidasta ja turvallista sijaista tarvittiin pikaisella aikataululla.

Heinäkuu
Vietimme laidunkautta ja lomailimme. Kunto koheni, vaikka pieniä takapakkeja matkassa olikin. Totesimme, että Kessi tarvitsee uskomattomat määrät liikuntaa jotta sen liikkeet pysyisivät optimaalisella tasolla. Surimme parin hevosystävän menetystä. Kuukauden päätti raju hellejakso, jonka keskellä kävimme urheasti Salossa seura- ja aluekisoissa omaan tasoomme ja kuntoutusvaiheeseen nähden ihan kelpo suorituksilla. Reissuista ensimmäinen oli ikimuistoinen menomatkalla tapahtuneiden "pienten" ongelmien ja aikataulun totaalisen pettämisen kannalta. Toisaalta oli äärimmäisen opettavainen kokemus huomata, että hätätilanteessa ja kiireessä pystyn kasaamaan kisahermot todella hyvin.

Elokuu
Kessin voinnissa oli vaihtelevaa takapakkia ja edistystä. Parit kisat tuli käytyä, mutta totesin sitten, että on parempi antaa sille ja itselleni aikaa eikä yrittää liian paljon liian nopeasti. Kuukauteen mahtui sekä huippuhetkiä että isoja epäonnistumisia.

Syyskuu
Syksyn ja sisäruokinnan myötä meille muutti vanha tuttavamme Pieru-Iita, joka vei Kessi Kuuliaisen mennessään. Vatsa oli sekaisin ja samalla kiroilin sitä, että lääkärin välitarkastusta oli siirretty jo pari kertaa eteenpäin. Nyt alkoi olla vahvasti sen aika.

Lokakuu
Pieru-Iitaa yritettiin taltuttaa monenlaisin keinoin. Lääkärin visiitti helpotti selän jäykkyyttä, ja vatsakin aloi vähitellen asettua. Työkiireet haittasivat harrastamista pahan kerran, mutta kävin silti pari kertaa syksyn aikana seurakisoissa treenaamassa. Aluestarttien osalta päätin lopettaa kauden jo suunniteltua aikasemmin elokuuhun, kun vuorotellen joko hevonen tai ratsastaja ei ollut riittävässä iskussa. Onneksi kauden viimeiset kisakokemukset olivat hyviä. Silti ajatuksissa kovasti kiersi huoli siitä, että voisi olla ihan mahdollista, että tasomme ratsukkona ei tulisi tästä ikinä nousemaan. Päättelin tämän ihan itse kahden viimeisen kisakäynnin samansuuntaisista tuomarikommenteista (muuten hyvä, mutta se huonoin askellaji vetää pisteet alas eikä siltä osalta ole välttämättä odotettavissa parempaa) ja sain lisävahvistusta ajatuksilleni Kessin kipa-historiaa selaamalla.

Marraskuu
Kessi pääsi kokeilemaan kraniohoitoa, jolla vaikutti olevan hämmästyttävän paljon positiivisia vaikutuksia. (Vaikka en edelleenkään ymmärrä, mihin kyseinen hoitomuoto perustuu ja pitäisikö siihen "oikeasti" uskoa...) Pieru-Iita alkoi talttua chian siemenillä. Kävimme talliporukalla katsomassa myös erinomaista kouluratsastusklinikkaa, jossa koulutuomari avasi arvostelun saloja. Valitettavasti tämäkin mainio tilaisuus vahvisti aiempia huoliani siitä, että heikko Helppo A tulisi olemaan parasta mihin koskaan pystymme. Marraskuu toi mukanaan ennenkaikkea surun: Setä C:n osalta tuli aika tehdä vaikea päätös. Näin ollen täytin toisen lupaukseni sille: vanhuuden vaivojen tullessa liian suuriksi en antaisi sen kärsiä  vaan se saisi lähteä saappaat jalassa. Samalla tämä merkitsi sen toisen lupaukseni rikkomista: Setä C ei saanut vapaata vanhuutta ihanissa maalaisoloissa 30-vuotiaaksi tai ylikin, kuten olin toisaalta kuvitellut.

Joulukuu
Joulukuussa topattiin satula uusiksi ja vietin alkukuun Kessin vanhassa estesatulassa. Sen minulle aiheuttamat vauriot eivät onneksi jääneet pysyviksi, mutta pari viikkoa istuminen ja kaikki muukin oli vaikeaa. Satulan palattua tuntui, että olin saanut uuden hevosen. Uutta vuotta kohti mennään paremmilla fiiliksillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti