Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Note to self - taas kerran

Milloin olen niin fiksu että opin ja uskon? Kessi EI todellakaan tarvitse vapaapäiviä. Ei siitä tavanomaisesta syystä, että pää sekoaisi, vaan siitä toisesta. Mikä tahansa lepo tekee niiiiin käsittämättömän huonoa sen liikkumiselle, että pää sekoaa sekä ratsastajalta että hevoselta siinä vaiheessa, kun treenikuntoisuutta yritetään palautella.

Vapaaherrattaren elämä on nyt oikeasti tästä lähtien loppu. Aivan sama, mitä kuka tahansa sanoo, meillä harrastetaan jonkinasteista liikkumista. Jos valoa pitää välttää, hiihdetään pilkkopimeässä. Suomen talvessa tämä on helppo toteuttaa. Ainoa poikkeus voisi olla tilanne, joss joku jalka on irtipoikki. Ja silloinkin asennetaan sen puuttuvan jalan paikalle vaikka renkaat, kuten jossain ulkomailla kai koirille tehdään, ja liikutetaan niitä jäljellä olevaa neljää jalkaa...

Vatsa auki? Teippiä haavoihin ja liikuntaa! Häntä irti? Ihan sama! Pää irti? Me liikutaan. (Itse asiassa kuulimme Kessin kanssa eilen maneesin radiosta, että jossain ihmeellisessä Ameriikassa on ollut kaksi vuotta ilman päätä elänyt kana, joka oli aikansa julkkis. Hämmentävää, että kanan nimi kaiken lisäksi oli kuulemma Mike.)

Parin sellaisen päivän jälkeen, jolloin olen vahvasti jakanut bloggaajatoverin tuntemuksia ("tekisi mieli ensin ampua haulikolla hevonen ja sitten itsensä") ollaan onneksi menossa vahvasti parempaan suuntaan, mutta ainahan se oma tyhmyys ketuttaa. Vapaapäivät eivät vain ole tämä hevosen juttu! Mutta eipä se miettimällä parane. Tämä lähtee nyt tallille antamaan ponille kyytiä!

EDIT. Auttoi. Tänään ollaan jo hyvin lähellä normaalitilannetta, eikä siihen pääsemiseen tarvittu edes kovin suurta tahtojen taistelua. Yksi vaivainen potku minulle ja vähän räväkämpi sarja karateliikkeitä lainakuskille, jonka työnsin selkään nähdäkseni maasta, näyttääkö ravi kelvolliselta. Jollain tavalla olen jopa tyytyväinen, että protesteja näytetään muillekin - vika ei siis ole pelkästään minussa. Ja supertyytyväinen, että sen aikaa ratsastamani poni, joka pari-kolme vuotta sitten tuntui suunnilleen maailman makeimmalta, ei ollutkaan enää lähellekään oman Kessi Ketsuppini veroinen. Kolmas kiva asia on, että mitä todennäköisimmin ei tarvitse ensi viikolla kohdata kotiin palaavaa valmentajaa siten, että hän pääsisi heti sanomaan, että mitäs minä sanoin...

6 kommenttia:

  1. Olen itse tulossa samaan tulokseen....tsemppia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ei luovuteta vielä! Taitaa olla vähän samaa ilmiötä meillä, että iso hevonen ei talvella ole parhaimmillaan...

      Poista
    2. No valmentaja kuritti lauantaina hevostani ja kylla pelitti eilen ihan eri malliin. Pohkeet kunnolla kiinni vaan ja aina pohkeilla kun hevonen alkaa nyppia tai temppuilla ....toimii...
      niin, iso ja pitka ja ei enaa niin nuori hevonen ei talvella tosiaankaan ole parhaimmillaan :-))

      Poista
    3. Näinhän se taitaa olla, kuria ja töitä vaan niin useimmiten homma paranee!

      Poista
  2. Minäkin, uudestaan ja uudestaan, joudun toteamaan, että oma laiskuuteni tekee hevosestani taas jälleen kerran hirvittävän vahvapäisen otuksen, joka herkeämättä testaa johtajuuttani. Nimim. Maanantaina vääntänyt asiasta x, keskiviikkona asiasta y, ja viikonlopun tasaisesti äksää ja yytä ja ceetä ja perkeleen beetä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikko <3 :) (ja kaikki muutkin mahdolliset merkit...) En ikinä unohda sitä, kun se seisoi Nuuksion maneesissa hievahtamatta tuoli päässään. Ei siihen kaikki pysty, Veikkoja on vain yksi miljoonasta...

      Hei mieti, jos Veikko olisikin vielä kaiken lisäksi tamma...

      Poista