Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuosikatsaus, osa II: menneitä ja tulevia tavoitteita

Vuosikatsauksen toisessa osassa käydään läpi menneen vuoden tavoitteita ja yritetään katsoa kohti tulevaa. Alkuun katsaus niihin tavoitteisiin, joita kirjoitin vuosi sitten:


*Vielä marraskuun alussa tämä [normaalien tavoitteiden asettaminen, toim. huom.] olisi ollut helppoa: kova talvitreenikausi kotona, takaosan vahvistamista lumihangessa ja uuteen kisakauteen Ypäjän ekojen aluekisojen (maaliskuu) kautta. Tavoitteena nostaa HeB-radat pysyvästi yli 60% tasolle ja pyrkiä siihen vähitellen myös A:ssa, ainakin seuratasolla.

Tämä osuus tavoitteista meni vähän sinnepäin - osittain onnistui, osittain ei. Koska koko vuosi oli enemmän ja vähemmän Kessin kuntoutusaikaa, ei kisakausi ollut ehjä ja tavoitetasokin piti tarkistaa matalammalle. HeB-ratoja ei itse asiassa tullut alle juurikaan. Olisi ehkä pitänyt. Syynä oli osittain se, että muiden kanssa reissatessa yritin katsoa sellaisia luokkia, ettei odotusaika veny kohtuuttomaksi ja  monesti myös helpot B:t oli rajattu siten, että meillä ei ollut mahdollista osallistua. Toisaalta joka paikassa tarjolla olleen B:3:n hinkkaaminen maailman loppuun asti ei tuntunut kovin mielekkäältä, kun Kessille selvästi sopivat paremmin ohjelmat, joissa on paljon vaihtuvia tehtäviä. Hevosen puutteelliseen kuntoon ja omaan vähäiseen kisarutiiniini nähden tulokset olivat kohtuullisia. Toivottu 60 % rikkominen helppo A-tasolla saatiin vihdoin loppukaudesta, mutta samalla oli aika todeta lihaskuntotreenin tarve tai paluu suosiolla alemmalle tasolle.

Sen sijaan kauden paras opetus oli epäilemättä oppia keskittymään, oppia verkkaamaan ja oppia kestämään pettymyksiä.

* Tällä hetkellä tavoitteet ovat auki, paitsi sen suhteen, että Charlyn kuntoa ja liikkuvuutta kehitetään juuri 19-vuotiaaksi kääntyneelle sopivalla tavalla. Ehkä kotitallin rataharkoissa uskaltaudumme hurjasti starttaamaan jopa helpon B:n? Ulkopuoliset kisat eivät ehkä kuitenkaan ole se juttu, mihin Sedän kanssa tähtäämme. Se aika taitaa olla jo mennyt.

Charlyn kanssa oli epäilemättä parasta ratsastusta kuin Charlylla ikinä. Se on niin tarkka, että kaikki on just eikä melkein, ja siksi pienetkin onnenhetket tuntuivat erityisen makoisilta. Valitettavasti samalla oli aika huomata, että vanha on vanha, eikä paluuta entiseen ole. Liekki alkoi palaa loppuun eikä sitä ollut mahdollista enää sytyttää.

* Haluaisin niin kovasti päästä vuoden aikana kehittymään ja jopa kilpailemaan (edes vähän), mutta realismia tämä ei välttämättä Kessin kohdalla ole. Luulen, että positiivisimmassakin tilanteissa aiempaan treenitasoon päästäneen ehkä loppukesästä, jos sittenkään. Vaikka jotain lainaratsuja on ehkä luvassa ainakin lyhytaikaisesti, ei vieraalla tilapäishevosella pääse epäsäännöllisillä ratsastuskerroilla samalla tavalla edistymään. Tärkeintä on tietysti saada Kessi kuntoon, jos se on mahdollista.

Kessi saatiin kuntoon (koputa puuta), joten vuoden tärkein asia näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan saavutettu. Kehitytty? Kyllä varmasti. Vaikka omaa edistymistä on vaikea huomata, on ero vuodentakaiseen epäilemättä jonkinlainen. Kaikkein parasta on, että vuoden päästä tätä lukiessa tulee toivottavasti taas tunne, että vanhat jutut ovat jotenkin lapsellisia ja etäisiä.

* Varovaisena vaihtoehtona Kessin mahdolliselle toipilasajalle pyörii mielessä jonkinlainen siitosleasing tai itse hoidettu varsottaminen. Tätäkään en uskalla kuitenkaan suunnitella pidemmälle ennen kuin lääkäriltä saadaan tarkempi arvio tilanteesta. Täydellisessä maailmassa joku kasvattaja ehkä haluaisi Kessin leasingiin ja saisin jostain samaksi ajaksi ylläpitoon tai vuokralle hevosen, joka voisi mahdollistaisi omien taitojen ylläpidon tai jopa kehittymisen. Täti-ikäisen tusinaratsastajan lienee valitettavasti turha haaveilla mistään unelmadiileistä. Jos nyt joku sattuu tietämään jonkun, joka tuntee jonkun, jne - olen avoin kaikenlaisille ehdotuksille, joihin liittyy hevonen.

Tämä suunnitelma on heitetty romukoppaan. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin treenikuntoinen hevonen. Varsa voisi olla joskus kiva, mutta siihen projektiin en Kessin terveyttä riskeeraten lähde. Tuskin lähden sen kanssa ollenkaan. Sen lähisuvussa ilmenee sen verran paljon samankaltaisia rakenteellisia ongelmia, että miksi kannattaisi lähteä niitä vielä toisintamaan?

Toki tällainen minikessi olisi aika söpönen..
Kuva sukupostista.
Vuonna 2014 siis toisaalta onnistuttiin ja toisaalta tavoitteet jäivät osin täyttämättä. Suunnitelmat on siis aika päivittää tulevalle vuodelle:

* Tänä vuonna aion kehittää ennen kaikkea huolellisuutta. Tästä on tullut paljon sanomista. Hevonen liikkuu hyvin, mutta liian usein sorrun ratsastamaan huolimattomia teitä tai tekemään asioita vähän sinne päin. Pitää siis keskittyä nimenomaan ratsastamiseen.

* Kessin lihashuolto ja kunnon kohotus. Kun vaikein kuntoutusvaihe on toivottavasti takanapäin, jatketaan kuntokuuria edelleen ja yritetään pitää treeni vaihtelevana, sisällyttäen mukaan myös riittävästi palauttelua, maastoilua ja muuta rentoa. Treeneissä pyritään vähitellen nostamaan vaatimustasoa menemällä välillä molempien epämukavuusalueelle.

* Laukka on heikoin askellaji, ja sitä pitää kehittää. Loppukauden kisapöytäkirjat ja niiden kommentit kertoivat melkoisen selvästi, mistä on kysymys: käynti on vallan mainiota, ravikin parhaimmillaan hyvää, mutta jos peruslaukan energisyys ja joustavuus on enimmäkseen 5,5 -tasoa, ei kokonaisuus voi koskaan nousta kovin ylös. Uskon, että kovalla työllä tämä voi olla vähän parannettavissa. Yritetään päästä siihen. Edes pätkittäin. Ja minä istun paikallani, en yritä "auttaa" hevosta.

* Iso hevonen, joka on mallia veturi-taksi-valtamerilaiva ei kokoa itseään kovin helpolla. Todennäköisesti emme koskaan pääse vaativien luokkien aidosti edellyttämään kokoamisasteeseen. Siitä huolimatta kunnon kasvaessa yritetään tehdä töitä myös kokoamisen kanssa. Pieninä paloina ja hevosta kuunnellen.

* Minä en urputa vastaan ja selittele, jos treeneissä kaikki ei mene putkeen vaan kuuntelen kiltisti turpa rullalla valmentajan arvokkaita neuvoja.

* JOS nyt elämän realiteeteista huolimatta johonkin kisoihin satuttaisiin pääsemään, niin se yli 60 % helposta A:sta olisi kiva saada uudemmankin kerran.

* Pidetään kivaa. Enough said.

Setä C hallitsi hevosena olemisen sietämättömän keveyden...
Kuva: Minna Alaspää.

* Ihan oikeasti yritetään puristaa jostain aikaa ratsastusta tukevalle ratsastajan lihaskuntoharjoittelulle ja venyttelylle. Katsotaan myös mitä suusta menee alas. Olemme tässä Kessin kanssa niin samikset: kun näemme ruoan, lihomme kaksi... Pysyvästä aineenvaihduntasairaudesta johtuen housukokoon 34-36 palaaminen ei välttämättä ole minulle itsestäänselvyys millään treeni- tai dieettimäärällä . Yritetään silti pitää itsestämme huolta. Jos joku osaa kertoa, miten nämä tavoitteet pidetään (nimenomaan pidetään, tilapäinen tsemppaaminen täällä kyllä hallitaan!) matkustavassa työssä, keskimäärin 9 tunnin työpäivillä ja vähintään 3 tunnin tallireissuilla joka ilta, elämää suuremmat vinkit otetaan ilolla vastaan!

2 kommenttia:

  1. hyvia tavoitteita ! samanlaisia itsella. Tsemppia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelinkin, että sinulla on aika samantyyppinen lista. Tsemppiä sinnekin!

      Poista