Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 7. tammikuuta 2016

Vaihdetaan vuosi ja laukka

Ehdin ratsastella uudenvuoden ja loppiaisen välillä ihan hyviä treenikertoja ennen kuin arktinen kylmyys iski myös tänne Kehä III:n eteläpuolelle ja hevosten ohjelma on vaihtunut kevyeen kävelyjumpppaan (ja meidän ihmisten puolestaan putkien sulatteluun, jäätyneiden heinäpaalien pilkkomiseen ja muuhun mukavaan). Pitkään jatkunut lämmin alkutalvi on ollut Kessille hyväksi, ja siksi ratsastaminenkin on ollut vähän mielekkäämpää kuin niillä pakkasasteilla kun ensimmäinen tunti menee pelkästään lämmittelyyn.

Yksi talvirutiini piti ottaa käyttöön kyllä jo lämpötilan painuessa alle nollan: nimittäin pitkät alkukävelyt taluttaen. On oikeastaan ihan hölmöä, miksi sitä ei vaivaudu tekemään yhtä säännöllisesti  myös kesällä. Taluttaessa saa omatkin lihakset lämpiämään, samalla voi testailla yhteistyön toimimista maastakäsin ja radion soidessa maneesissa kävely parin-kolmen biisin verran sujuu aivan itsestään ilman suurempaa vaivannäköä.

Koska olemme hunningolla (=valmentaja on perinteiseti kesälomalla), olen yrittänyt suunnitella järkevää tekemistä itse siten, että eri päivinä on riittävän erilaista ohjelmaa. Koska perheen toinen puolisko on intoillut kovasti Tour de Skistä, olen hyödyntänyt samaa teemaa myös omassa treenissä muuttaen tourin päivän ohjelman hevosmaailmaan soveltuvaksi. Sprinttipäivänä tehdään temponvaihteluita ja laukataan isoa laukkaa lihakset lämpimiksi, perinteisen yhteislähdössä tehdään ihan tuikitavallinen "läpiratsastus" ja yhdistelmäkisassa tehdään siirtymisiä niin että heikompaa hirvittää. Oman tourini tulee päättämään myös kunnon loppunousu eli viikonloppuna on tarkoitus mennä kiipeilemään tallin lähellä olevia kallioita säästä ja lumitilanteesta riippuen joko selästä tai maasta käsin.

Höyryävä hevonen. Pakkasmaneesi. Hassut naamat.
Vaikka tämä  on vain ihan tällaista höntsispöntsistouhuilua omin päin, pääsi neitihevonen yllättämään ratsastajansa. Syksystä lähtien olen ratsastanut yksittäisiä laukanvaihtoja osana treenejä. Jostain syystä arkailin niitä aiemmin. Tämä on perua ajoilta, jolloin pelkäsin joka hetki saavani hevosen vielä pahemmin rikki kuin se oli, ja koska harvat vaihtoyritykset päättyivät jäätäviin pukkeihin ja potkimiseen, järkeilin että turhaan kiusaan itseäni ja hevosta. Nyt alkusyksystä uudelleen kokeillessa vaihdot löytyivätkin kuin apteekin hyllyltä ja niillä on ollut kiva leikkiä, kun Kessin saa niillä innostumaan.

Minulla on hassu historia laukanvaihtojen suhteen. Koskaan en ole ollut sen tason ratsastaja, että olisin voinut tehdä oikeaoppisia vaihtoja kootulla hevosella siten kuin kouluratsastuksen varsinainen idea on. Nyt ehkä alan kotioloissa lähestyä sitä tasoa. Estevaihdot ovat toki sujuneet, ja jos kokoamisaste unohdetaan, liikkeen tekninen suorittaminen sinänsä on tuttua. Minulla oli suuri onni omistaa maailman paras opetusmestari Leo, jolla oli suuri sydän ja hyvä kropanhallinta sekä suuri innostus vaihtoihin. Niinpä olen paukuttanut oman osani "vaihtoja" (lainausmerkit käytössä aivan tarkoituksella...) innokkaalla seniorihevosella ja onnekseni sitä kautta oppinut tuntemaan, mitä pitää tehdä ja miltä sen pitäisi suunnilleen tuntua. Muistaakseni meidän ulkokentällä mahtuu hyvinkin vaihtamaan lähes parikymmentä kertaa keskihalkaisijalla.

No, uudenvuodenpäivänä minuun iski pieni ahneus ja päätin muutaman onnistuneen yksittäisen vaihdon jälkeen kokeilla, onnistuisiko vaihtaa vielä takaisinkin samaan suuntaan. Kessi oli jo hieman innoissaan ja aluksi tuntui, että maneesin seinät tulevat vastaan turhankin nopeasti, mutta nopeasti se tajusi homman idean. Loppujen lopuksi onnistuimme mahduttamaan neljä joka neljännellä tehtyä vaihtoa lyhyen maneesin lävistäjälle! Ei voisi mukavammin uusi vuosi alkaa.

Todennäköisesti saatoin tehdä vaihtotreeneillä itselleni karhunpalveluksen. Kun fiksu tamma on nyt kerran oppinut, että vaihto on se, mitä toivotaan, voi vastalaukkatehtävien ja ylipäätään pelkän laukkalävistäjän ratsastaminen muuttua uudeksi haasteeksi. Jos vielä kilpailisin, olisi ensi kauden ykkösongelma epäilemättä kehitetty!

Uuteen vuoteen on kiva lähteä sillä fiiliksellä, että uutta opeteltavaa on ja minulla on kiva, innostunut hevonen. Silti olo on hassu ja epätietoinen. Se voi johtua osittain pitkäaikaisen stressin helpottamisesta. Tekisi mieli saada  jotain uutta tai muutosta ensi vuoteen - en vielä osaa itsekään määritellä, mitä ja millä tavalla. Pelkkä muutos ilman syytä ei tietenkään ole tavoiteltavaa. Onko se vain tämä alkavaan vuoteen liittyvä uuden elämän ja puhdistumisen halu, vai aito tarve jollekin isommalle muutokselle? Mutta tarvitsen jotain - jotain mitä tavoitella, jotain millä motivoida itseään. Mitä se on?



2 kommenttia:

  1. tuota minakin olen monesti miettinyt, tuota motivaatiota ! hyva kysymys. pitaapa miettia lisaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro ihmeessä jos keksit! Mä olen täällä pimeyden ja lumen keskellä vähän hukassa...

      Poista