Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 12. tammikuuta 2016

Viisi vuotta

Merkkipäivä pääsi hurahtamaan ohi joulukuussa täysin huomaamatta. Mutta totta se on: tämä blogi on elänyt ja porskuttanut nyt jo runsaat viisi vuotta!

Viisi vuotta sitten maailma oli varsin erilainen kuin nykyään. Nykyisenkaltaisesta blogiskenestä ei voitu vielä puhua. Hevosblogeja oli, mutta vielä vähänlaisesti. Ne vähäisetkin esimerkit tuli luettua tarkkaan. Koska muutama muukin täysi-ikäisen tai siltä vaikuttavan kirjoittajan blogi löytyi, päätin minäkin perustaa oman blogin dokumentoidakseni alkutaivalta hevoseni kanssa ja välillä vain hakeakseni vertaistukea harrastukseen, jossa tunsin välillä olevani vähän yksin ilman samaistumiskohteita - asuimmehan ratsastuskoululla, jossa yksityishevosten määrä oli vähäinen ja muut niistä pääosin kovin erilaisista lähtökohdista harrastavia.

Taaksepäin katsoessa vanhat tekstit tuntuvat pääosin melko kököiltä ja lapsellisilta. Ymmärrys oman tekemisen ja osaamisen rajallisuudesta tulee koko ajan vahvemmin vastaan (epäilen, että kaikki hevosenomistajat saavuttavat tämän vaiheen joskus) ja tekstit, joissa muka kamalasti osaan jotain tai neuvon muita, pistävät hieman hymyilyttämään. Toki vertaistukimielessä omien kokemusten jakamisesta on varmaan ollut joissain tilanteissa apua.  Se, mitä "vanhasta" blogimaailmasta kaipaan, on ennen kaikkea yhteisöllisyys ja toisten kannustaminen. Blogiskenen laajetessa ovat visuaalisuus, viihdyttävyys ja ammattimaisuus nousseet entistä vankempaan asemaan. Blogit nähdään usein viihteenä, ja bloggaajalla on velvollisuuksia lukijakuntaansa kohtaan. Ehkä tämä ei ihan niin vahvasti korostu aikuisten blogeissa, jotka eivät tavoitteellisesti pyri laajojen massojen suosioon. Silti nuo kirjoittamattomat odotukset ja paineet vaikuttavat välillä omaankin tekemiseen.

Vuosien varrella on tullut mieleen joskus pistää pillit pussiin tai ennen kaikkea vetää blogi vain kutsutuille lukijoille avoimeksi. Avoimesti omasta harrastuksesta kirjoittaminen on helppoa, mutta havainnot siitä, että blogin takia ratsastukseen tai hevososaamiseen muuten kohdistetaan ylimitoitettuja odotuksia tai ennakkoluuloja, tuntuu epäreilulta. Olen sentään tavallinen harrastaja, herranjestas! Tarvitsen vapauden onnistua tai epäonnistua kotona, kisoissa, ruokinnassa, terveydessä tai ostoksissa ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin.

Kuitenkin ennen kaikkea se myötäeläminen, jota blogin kautta olen vaikeimmissa tilanteissa saanut, on kannustanut jatkamaan. Bloggauksen kautta on syntynyt myös ystävyyssuhteita ja tuttavuuksia. Ihan uutta ulottuvuutta on tuonut viime vuoden aikana Playsson -tiimi moninaisine ulkojäsenineen, jonka kanssa on naurettu, melkein itketty ja käyty monipuolisia keskusteluja. Tämän yhteistyön kautta olen löytänyt itsellenikin ihan uudenlaisia ulottuvuuksia kirjoittamiseen ja blogiharrastukseen. Ja lisää uutta on vielä tulossa...

Blogi on vain yksi, rajallinen osa hevoselämääni. Välillä raportoin tavallista harmaata arkea. Välillä syntyy suurempia inspiraatioita, ja innostun kirjoittamaan joko kirjallisena haasteena tai jotain asiaa selvittääkseni. Koko elämääni en missään vaiheessa blogissa avaa. Onko tämä valikoima kiiltokuvaa, tylsää harmautta tai ylipäätään totta jääköön lukijan itse pohdittavaksi.

Viiden vuoden perspektiivillä on hauska katsoa, mikä on kiinnostanut kävijöitä eniten. Kaksi suosituinta tekstiä kautta aikojen ovat itse asiassa Herra Ekonoomin kynästä; minä olen ollut vain pelkkä julkaisija:

Loput suosikkitekstit ovat sentään omaa tuotantoa. Itselleni on arvoitus, miksi "huonotapainen omistaja" on vetänyt korkeita lukijamääriä...
(Lukijoille tiedoksi, että pahennusta herättäneet tallibaltsut ovat edelleen ehjät jä täydessä käytössä, tosin tällä hetkellä talvilevossa.)

Muut ikisuosikit ovat asiatekstejä, joihin tulee säännöllisesti uusia kävijöitä, epäilemättä esimerkiksi ähkyleikkaustiedon etsijöitä.

Tekstejä  linkittäessäni huomasin, että matkan varrella on jäänyt joitain kommentteja vastaamatta tai vastaukset ovat hävinneet (?). Pahoittelut! Minua voi aina lähestyä myös sähköpostilla, jos tuntuu, että joku tärkeä kysymys on jäänyt vastausta vaille.

Blogiini on aina tultu ennen kaikkea joko Googlella tai "muualta" eli omista linkkilistauksista. Kuitenkin kautta vuosien on ollut muutamia blogeja, joiden suosikeista tänne on ollut säännöllistä liikennettä. Koska kaikki ovat aina olleet omiakin suosikkejani, erityismaininnan ansaitsevat siis Jilla, Jonna ja Noora sekä bloginsa jo lopettanut Saija.

Jonna ansaitsee tulla erikseen mainituksi myös siitä syystä, että hänen bloginsa oli silloin viisi vuotta sitten niitä keskeisiä "esikuvia", jotka inspiroivat minua silloin aloittamaan oman blogin. Toinen aikuinen esimerkki oli tietysti Ruuhkavuosiratsastaja, jonka kanssa samoihin aikoihin aloittelimme hevosenomistajan elämää. Kolmas mainitsemisen arvoinen kirjoittaja oli Senni, joka oli sekä bloggaus- että ratsastusinspiraation lähde.

Ympäri käydään, yhteen tullaan? Kuten ehkä huomaatte, juuri uusiutunut blogin ulkoasu on nimenomaan juuri Sennin käsialaa. Minä tykkään tästä kovasti, ja toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu seuraavalle viisivuotiskaudelle!

6 kommenttia:

  1. On kyllä hieno uusi ulkoasu, mukavan raikas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin pidän tästä oranssista värimaailmasta!

      Poista
  2. Myös minä pidän kovasti uudesta ulkoasusta: hillityn tyylikäs kuten bloggaaja itsekin, ja värimaailmakin aivan sinun ja Kessin näköinen. Kyllä Senni osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hillityn tyylikäs bloggaaja punastuu kehuista, ja suurin kiitos kuuluu Sennille! Värimaailma on itse asiassa täysin Kessistä keksitty (Senni ei ole varmasti nähnyt oranssia huppariani, pipoani jne;) ja oikein hyvä oivallus, kun itse ehdottelin sinistä, harmaata ja muita todella villejä sävyjä!

      Poista
  3. Olen varmaan blogiasi lukenut miltei alkuajoista lähtien, jolloin itsekin olen blogin perustanut. ..Ja todellakin jos lukee ensimmäisiä kirjoituksia, niin hieman hymyilyttää tekstin laatu ja osa aiheista, mutta eräänlainen kasvutarina sekin.

    En tiedä olenko ikinä jättänyt kommentteja, syystä tai toisesta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D

    Uusi ulkoasu on tosi hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Olet varmaan joskus aiemminkin kommentoinut, mutta kiva kun kommentoit uudelleenkin.

      Kasvutarinahan blogi onkin - siinä kehittyy toivottavasti sekä ratsastajana, hevosenomistajana että blogin pitäjänä. Uusi, tyhjä blogi on kuin tyhjä kangas ja siinä vaiheessa en varmaannkaan ole tiennyt, miten kannattaa aloittaa. Esimerkkejäkin on ollut vähänlaisesti. Ei jatkossakaan joka kirjoitusta Finlandia-ehdokkaaksi voi asettaa, mutta toivottavasti ymmärrän olla kirjoittamatta totuuksia asioista, joista en ymmärrä riittävästi. Huomaan myös, että vuosien varrella kiinnostus tavaroihin ja shoppailuun on vähentynyt - erittäin terve merkki sekin!

      Poista