Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 12. helmikuuta 2011

Rehellinen hevonen koulussa

Emme ole mitään varsinaisia koulutuuppareita. Charly ajattelee kouluratsastuksesta suunnilleen samoin kuin Seppo Räty taannoin oopperasta. Minä ymmärrän lajin tärkeyden ja hyödyllisyyden, mutta siinä kaikki omat virheeni korostuvat - ja pikku herra C:n asenne tekee hommasta hetkittäin vähän haastavaa.

Olin kuitenkin valmis lähtemään mukaan, kun tarjoutui mahdollisuus päästä Kikko Kalliokosken valmennukseen. Hän on pitänyt tallillamme muutamia valmennuskertoja, joita olen seurannut lähinnä katseluoppilaana. Charly sen sijaan osallistui kerran aiemmin ihanan pro-vuokraajani kanssa - ja varsin tapahtumarikkaasti. Jostain syystä saksalainen esteratsu totesi heti maneesiin saapuessaan, että "Donnerwetter, tämä on nyt sitten taas sitä dressagea" ja käyttäytyi huonommin kun ikinä. Jumitteli keskellä kenttää, potkiskeli ja pukitti, runttasi ratsastajan jalan seinään, yritti pahoinpidellä myös valmentajan joka pitkän raipan kanssa päätti pistää hevosen järjestykseen - ja viimeiset kaksi minuuttia pompottikin sitten varsin mallikkaasti.

Lähtökohdat eivät siis olleet kovin korkealla, ja vaikka Charly vaikuttikin varsin yhteistyöhaluiselta, ratsastajan ylpeys sai heti alkuun mukavan kolauksen, kun jalustinhihnojani alettiin tutkia oikein perusteellisesti. Hihnat on hankittu lokakuussa, ne ovat omat ja nousen satulaan lähes aina jakkaralta. Silti Kikon mielestä oikea jalustin oli merkittävästi vasenta pidempi. Olo oli kuin poniratsastajalla, kun eron korjaamiseen tarvittiin kierteitä hihnaan. Kieltämättä hihna on tuntunut erikoiselta viimeisen vajaan viikon aikana - mitä ihmettä on voinut tapahtua? Jos joku myöntää tehneensä kivan käytännön pilan, olisi oikea aika tunnustaa ennen kuin lähden hihnakauppaan...

Töp. Töp töp töp. Eikö yhtään estettä tänään, edes pientä?

Meillä oli kolmen "rehellisen hevosen" ryhmä, eli kolme jäykkäniskaista ruunaa, jotka mieluiten kulkisivat hirvikaula pystyssä ja katselisivat ratsastajaa silmiin. Siksi harjoituksilla haettiin juttuja, joilla voisimme parantaa hevosen työstämistä myös jatkossa.

Lähtötaso. Jotain sinne päin.

Itse treeni alkoi kuitenkin sujua varsin mukavasti. Aloitimme normaalilla hyvätempoisella ravilla ja ratsastimme voltteja. Sitten teimme ympyrällä laukkaharjoitusta, jossa keskityttiin sekä hevosen asetukseen että ratsastajan istuntaan ja sitä kautta hevosen eteenpäinpyrkivyyteen. Meidän piti avata polvia ja reisiä (huomaako kukaan nyt toistoa aiempaan?) ja välillä irrottaa kokonaan jalat kyljistä. Silloinkin hevosen piti jatkaa laukkaa eteenpäin hyvässä tempossa, ei rikkoa raville. Opimme siis, että pohkeella ei ylläpidetä laukkaa.
Laukkakin alkoi rullata.


Kivoin harjoitus, yllättäen myös Charlyn mielestä, oli asetus ulos ympyrällä, siten että myös takapää asettui tai taipui selvästi ulos. Tässä vaiheessa pikku mies päättikin liikkua jo ihan reippaasti ja luottaa ohjastuntumaan. Olin oikein ylpeä siitä. Taivutuksen suuntaa vaihdettiin välillä sisälle. Samaa harjoitusta tehtiin sekä ravissa että käynnissä. Jos aika olisi riittänyt vielä pidempään, olisimme päässeet varmaan jo ihan loistaviin tuloksiin. Nyt jäi kuitenkin selvä tunne siitä, että harjoitus toimi, ja teemme sitä varmasti myös itsenäisesti kotona. Uusi hieno valmentaja oli sen verran jännä kokemus, että kumpikaan emme olleet ihan täysin parhaillamme, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Astelee tarmokkaasti...

Asettuu ja taipuu...
 Valmennuksesta jäi ihan mukava fiilis, ja hevosenomistajan itsetuntoa hiveli kun Kikko asiakaspalveluhenkisesti oli tälläkin kertaa varsin kiinnnostunut herra Charlysta ja sen historiasta (vaikeita kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia - mutta se onkin täysin toinen tarina). Tulos oli edelleen se, että minulla on mukava ja hyvän oloinen hevonen, jonka kanssa ei kannata luovuttaa. Kuvalliset todisteet tosin osoittavat, että tekemistä on vielä paljonkin.

Eikä saksalaiselle estehevoselle jäänyt pysyviä traumoja kouluvalmennuksesta.

4 kommenttia:

  1. "Saksalaista estehevosta ei vahingoitettu kuvauksissa" ;)
    Kivaa, että löytyi tällainen teini-iän ohittaneen (?) blogi :D Tuntuu, että kaikki blogit, joihin törmää, on jotain 12-15-vuotiaiden ylläpitämiä!
    Tsemppiä teille jatkossakin, ehkä sitten sinne oopperaan seuraavaksi??

    VastaaPoista
  2. Kiitos haliponi! *reps* Teini-ikä on tosiaan jo ohitettu sekä hevosen että kuskin osalta. Vilkaisin sinunkin blogia ja näyttää kivalta, täytyy lueskella sitäkin tarkemmin!

    VastaaPoista
  3. Täällä toinen aikuisten heppablogeja bongaava :) Sinulla on mukava ja huumorintajuinen ote aiheeseen ja Charly vaikuttaa kivalta pollelta, jatka vain samaan malliin :)

    - touhis the tätituuppari

    VastaaPoista
  4. Hihii, sulla on niin hauska tyyli kirjoittaa. Hihittelin ihan ääneen tätä lukiessa. Jatka samaa rataa :)

    Ja Charlylle porkkana, vaikuttaa ihanalta! Ei lopu jutunaiheet kesken noin persoonallisen otuksen kanssa!

    VastaaPoista