Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Mies parhaassa iässä

Olin kurssilla ilman Charlya. Mutta kuitenkin Charlyyn liittyen - aiheena oli hevosen terveydenhoito ja ensiapu. Hevosiin erikoistunut eläinlääkäri luennoi aiheesta "mitä kaikkea hevosenomistajan tulee tietää terveyden hoidosta ja ensiavusta". Iltasessio oli varsin mielenkiintoinen kaltaiselleni suhteellisen tuoreelle hevosenomistajalle, jonka tietotaito on lähinnä peräisin sekailaisesta kokoelmasta kirjoja sekä vielä sekalaisemmasta kokoelmasta kokeneiden hevosihmisten "näin on aina tehty ja tämä on ainoa oikea tapa" -neuvoja. Täysin uusia asioita ei ehkä kurssilla tullut, mutta uusia näkökulmia kylläkin. Pidän hyvänä, että nyt minulla on myös ajantasalla olevia ohjeita niihinkin tilanteisiin, kuten ähkyihin, kaviokuumeisiin ja paiseisiin, joihin en koskaan ole tähän mennessä itse törmännyt *koputa puuta*.

Hevosen hoidossa varsin tärkeään osaan nousee vaivojen ennaltaehkäisy. Esimerkiksi metabolinen oireyhtymä on nykyisillä ratsuhevosilla varsin tyypillinen, ja opimmekin arvioimaan sopivaa lihavuuskuntoa sekä oikeaa ruokintaa. Ruokinnan suhteen varsinainen ahaa-elämys minulle oli, että vatsahaavariskihevoselle (kuten Charly) on vain hyväksi antaa jonkin verran heinää ennen treeniä vatsaa rauhoittamaan. Olen tähän asti uskonut perinneohjeeseen, että ei ruokaa ennen ratsastusta, ja stressannut turhaan siitä, että monesti liikutus on tapahtunut pienen heinänpureskelun jälkeen.

Puolet luennosta keskittyi ensiapuun, haavojen hoitoon ja erilaisten sidosten ja hauteiden tekemiseen, mikä oli varmasti yksi pääasiallisia syitä kurssille menoon. Charly-parka on tunnetusti varsin onnettomuusherkkä kaveri, jolta vuosien varrella on paikattu osaa jos toistakin ihan leuasta varpaisiin asti. Onneksi taas vaikutti siltä, että olen ollut varsin oikeilla jäljillä omahoitoni kanssa. Uutta kiinnostavaa oli erityisesti se, että useimmiten pelkkä puhdas vesi on paras puhdistusaine - Betadinet ja muut desinfiointiaineet eivät ratkaisevasti auta paranemista ja saattavat usein haavoissa jopa vain ärsyttää. Toinen varsin järkeenkäyvä käytännön neuvo oli jättää varsinaiset lääkemääräykset suosiolla lääkärille ja unohtaa "kaikkeen vaan Oriprimia" -ohjeet, joita itsekin olen moneen otteeseen kuullut. Välitöntä lääkärinhoitoa ja arviota vaativat lähinnä nivelten ja silmän alueen haavat - muut kohteet joutavat useimmiten odottamaan lääkäriä hyvinkin päivän tai pari ilman akuuttia paniikkia.

Iloinen uutinen oli myös, että murtumien paranemisennuste on useimmiten hyvä! Tätä en tiennyt, ja varmasti murtumatilanne olisi laukaissut melkoisen paniikkireaktion heppulan* omistajassa. Toinen uusi, omistajan akuuttia stressiä huojentava tieto oli, että sairas aikuinen hevonen voi riskittä paastota useita päiviäkin, ennen kuin on syytä huoleen. Tämän kun olisin tiennyt viime kesänä, kun huolestunut tallityöntekijä sai minut hyppäämään autonrattiin kesken lomamatkan ja palaamaan 700 kilometrin päähän maanittelemaan lääketokkuraista konimusta maistamaan edes jotain...

Viimeinen ilonaihe: Kurssilla puhuttiin myös vanhoista ja nuorista hevosista, ja kun ikärajaa näille tiedusteltiin, arvioi lääkäri hevosen oikean vanhuuden alkavan noin 20 vuoden iässä. Ei siis syytä huoleen, herra C on vasta keski-ikäinen ja vielä ihan parhaimmillaan!

2 kommenttia:

  1. Heippa,

    lisäsin sut meidän blogiin! Ja luin eilen koko sun blogin läpi. Kirjoitat ihanasti ja kiva, kun kommentoit mun blogiin niin, että löysin tänne. Mukavaa lukea samankaltaisen harrastajan tekstejä!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos, mehän tässä ihan punastutaan kehuista! Samoin kiva lukea sinun blogia, aika samankaltaisia taidetaan olla:)

    VastaaPoista