Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 22. helmikuuta 2011

Itäveri

Charly on saksalainen ratsuhevonen, sillä niin sen hevospassissa lukee. Se on alunperin rekisteröity Saksaan, jossa sillä on ollut vain yksi passiin merkitty omistaja. Suomeen se on tullut hevoskauppiaan kautta ja tältä myyntitallilta meidän tallille ja edelleen minulle. Hevospassi (Equidenpass) on kuitenkin tullut Saksassa pakolliseksi vasta 2000-luvun vaihteessa, jolloin Charlykin on sen saanut. Passissa sillä on sukutauluun merkitty isäksi se maailman ahkerin ori eli "tuntematon ori" ja emäksi "tuntematon tamma". Tunnistetiedoissa on lisäksi merkitty, että sillä on peffassa numeroista koostuva polttomerkki.

Kun Charly siirtyi minulle, otin heti yhteyttä googlettamalla löytyneeseen aiempaan saksalaiseen omistajaan. Kirjoitin kivan lyhyen saksankielisen viestin, jossa kerroin Charlyn kuulumisia ja kyselin, millainen se on aikanaan ollut. Vastausta ei koskaan tullut, vaikka hätähousuna jopa lähetin viestin vielä toiseenkin kertaan. Olin kohtalaisen harmistunut, koska olisin kuvitellut, että useimmat hevosihmiset olisivat vain tyytyväisiä kuullessaan entisen hevosensa kuulumisia.

Olen varmistanut Charlyn rekisteröineestä saksalaisesta aluejärjestöstä, että sieltä ei ole saatavissa mitään lisätietoja eikä sen paremmin rekisterinumerokaan kuin polttomerkkikään tarkoita heille mitään. Samoin selvisi se, että Saksan Ratsastajainliitto FN ei ole myöskään rekisteröinyt Charlya omaan KIPA-järjestelmäänsä: suvuttomien hevosten kilpailuoikeus kun on aiemmin varmistettu polttomerkitsemällä vasen takakankku juuri kolmenumeroisella numerolla. Joku muu on sen siis aikanaan merkinnyt! Kuka ja missä, tuntui jäävän ikuiseksi mysteeriksi, koska rotujärjestön tai siittolan logollista polttomerkkiä ei eläimestä ole löytynyt.


Olin jo asennoitunut siihen, että Charly on Charly ja ihan sama, onko se joku cor de la bruyerelainen vai teuraskuormasta pudonnut - yhtä ihana se on joka tapauksessa! Törmäsin kuitenkin äskettäin saksalaisella keskustelupalstalla tietoon, että myös numeropolttomerkkejä voi jäljittää. Pääosin niitä on käytetty Itä-Euroopassa. Varsinkin 1990-luvun puolivälissä ovat olleet varsinaiset hevoskaupan hullut vuodet, jolloin sieltä on Saksaan myyty kaikki vähänkin hevosta muistuttava. Vaikka kyseessä ovat useimmiten olleet alkuperämaassa rekisteröidyt, paperilliset eläimet, on tyypillinen kauppa tapahtunut jobbareiden kautta ilman papereita. Joukossa on tietysti ollut varsinaisia "pentutehtaiden" tuotteita. Mutta yhtä kaikki, kunkin maan Hipposta vastaava instanssi pystyy yleensä tunnistamaan alueiden, kasvattajien ja hevosten numeroita, jos niille lähettää selvityksen polttomerkeistä ja mielellään myös valokuvat niistä. Toivoni heräsi - ja totta puhuen on Charlyn historia alkanut kiinnostaa aika pakkomielteisesti, koska entinen omistaja on päättänyt vastata pelkällä hiljaisuudella!

Merkintäkäytännöt eri maiden välillä tuntuvat vaihtelevan melkoisesti, mutta tällä hetkellä näyttää, että ensisijaiset etsintäkohteeni rajautuisivat Unkariin, Tsekkiin ja entiseen DDR:ään. Näissä kaikissa on harrastettu polttomerkintää vasempaan takakankkuun, minkä lisäksi kaulaan on oikealle ja/tai vasemmalle puolelle tehty myös vaihtelevia polttomerkintöjä. Ja näillä alueilla on tosiaan tyypillistä, että  merkinnät koostuvat vain numeroista ja kirjaimista - kruunuja, vaakunoita tai hirvensarvia ei siis tarvitse hevosen karvan alta turhaan etsiä. Puolassa ja Slovakiassa merkintätapa on täysin erilainen edellä mainittuihin verrattuna, joten näin alustavasti suljen ne pois etsintäkohteistani.

DDR-alueesta tekee varsin mielenkiintoisen se, että siellä on hienoilla valtionsiittoloilla ollut tapana myydä "takaoven kautta" kantakirjaan kelpaamattomia yksilöitä, jotka on kuitenkin tunnistenumeroitu. Käytännöt ovat jatkuneet paikoitellen kai hyvinkin 1990-luvun loppupuolelle, vaikka itse valtiota ei ole ollut enää olemassa. Charly voisi siis hyvinkin olla alamittaisena ruunattu ja kiertoon pistetty trakehner-risteytys?

Charlyn pepusta erottuu numerosarja selvästi talvellakin, mutta kesällä ja syksyllä kuvittelin näkeväni myös sen kaulassa ainakin oikealla puolella numerosarjan. Valitettavasti se on nyt talvikarvan alla hukassa. Odotan siis varmaan kevättä, että voin hevosta palelluttamatta klippailla liiat karvat pois tarpeellisilta alueilta, että merkit saataisiin helposti näkyviin. Sitten vaan kirjoittelemaan kansallisille rekisterijärjestöille ja odottamaan, josko jotain selviää!

Saa nähdä, millaisen jatkon tämä tarina saa, jos saa... Sinänsä tämä on hauska harrastus, koska saan samalla verrytellä ruostunutta saksankielentaitoani ja opetella siihen täysin uutta sanavarastoa!

1 kommentti: