Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 2. kesäkuuta 2011

Easy living

Takana on kevyt viikko. Charlylla oli vuosihuolto: lääkäriä ja hierontaa. Aloitimme hieronnalla, jonka jälkeen vielä pääsin parina päivänä ratsastelemaan. Hierojalla ei ollut isompaa huomauttamista Charlyn lihaksistossa. Ainoat kommentit liittyivät hieman kipeään selkään sekä kaulan jäykkyyteen tietyistä kohdista. Jälkimmäinen saattaa kuulemma johtua jostain tuoreesta tai vanhemmasta rokotuksesta tai muusta piikityksestä, jonka yhteydessä joku hermosäie(?) olisi aavistuksen vaurioitunut. Oli jännä huomata, että hieronta selvästi aukaisi jotain jumeja kaula/lavat -osastolla: parina seuraavana päivänä jouduin oikeasti ratsastamaan erityisen tarkasti, kun hevoseni kaula tuntui osoittavan ihan uusiin suuntiin ja asetukset ja taivutukset vaativat ratsastajalta erilaista liiketuntumaa kuin ennen.

Loppuviikosta oli se odotettu päivä, kun Charly tapasi Sen Hyvän Eläinlääkärin, josta aiemmin oli puhetta. Täytyy tunnustaa, että jännitti: hyvä lääkäri on epäilemättä tottunut vähän muuntasoisiin otuksiin kuin keski-ikäisiin Hobbypferdeihin. Parina edellisenä yönä näin painajaisia, joissa lääkäri totesi hevosen olevan kelvoton mihinkään ratsukäyttöön. (Unissa uljaan ratsuni nimi oli tosin Staffan, ja sillä oli myös huonot tallitavat...)

Herra C esitettiin lääkärille liikkeessä ja pyydettiin katsomaan, mitä kannattaisi tehdä, että herra liikkuisi paremmin. Ensimmäinen havainto oli, että Charlylla on takasissa mitä ilmeisimmin luutuneet, vanhat kinnerpatit, jotka ilman muuta vaikuttavat liikkeisiin. Tämä ei ollut minulle mikään yllätys, vaikka varsinaista diagnoosia tästä ei tietääkseni ole koskaan tehty. Herra C:n liikkeet ovat selvästi paremmat ja sujuvammat kuin useimpien ratsastamieni kinnerpattihevosten, joten vaiva lienee varsin lievä. (Tässä kohden voimme kaikki koputtaa yhdessä puuta. Kiitos.)

Lääkäri, samoin kuin hierojakin, totesi samoin selän kipeytyneen - ja selän varominen taas rasittaa lonkkia. Charly saikin muutaman piikin selkään ja koipiinsa sekä muutaman päivän lepoloman kävellen ja liinaillen. Katsotaan, mihin tilanne kehittyy ja sitten ihmetellään lisää! Charly ei kuitenkaan vaikuttanut täysin toivottomalta tapaukselta terveydellisesti, mikä luonnollisesti lämmittää huolestuneen omistajan mieltä.

Näin sitten on viikko kulunut - kävellen, rapsutellen, vihreää maistellen ja haistellen. Omistaja kehitti itselleen empatiasyistä kolmen päivän migreenin, joten sekä hevonen että omistaja viettivät kovin rauhallista laatuaikaa kahdestaan. Sen tekee välillä hyvää - ilman treenipaineita, ilman suorittamista. Suukottelimme välillä toistemme vaaleanpunaisia neniä (minä tosin yrittäen olla ajattelematta, että tuo suloinen vaaleanpunainen nenä on saanut lounaansa mukana annoksen sitä ihteään...) ja painavampi meistä testasi periaatteen vuoksi välillä, voiko päästä karkuun, jos kovasti vetää. Ei päässyt.

Tänään sitten ensi kertaa ratsaille - ja allani olikin kovin pirtsakka ja menohaluinen hevonen. Tätä kirjoittaessani mietin, miten matala tai korkea itsensänolaamiskynnys minulla loppupeleissä on: koska jarrut tuntuivat puuttuvan herraa motivoivassa e-alkuisessa puuhassa, ei tervejärkinen ratsastaja lähde kodin ulkopuolelle itseään nolaamaan. Tosin pitkäjänteinen ratsastaja ottaa vaikeatkin tilanteet vastaan ja yrittää kääntää ne voitoksi...

1 kommentti:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kukas Hyvä Eläinlääkäri teillä kävi piikittelemässä ja mitäs Charly sinne selkäänsä ja jalkoihinsa sai? Jos et halua nimeä laittaa tänne blogiin niin laittaisitko vaikka sähköpostia mulle (jopo@iki.fi)? Brookehan on myös liikkeiltään melkoisen jäykkä ja on piikitetty takapolviin kahdesti viimeisen vuoden aikana. Ja jos on joku niin hyvä eläinlääkäri, joka kertakatsomalla päältäpäin toteaa kinnerpatit niin minäkin haluaisin sitä käyttää :)

    Ihanaa, että Charly näyttää voivan hyvin ja edistytte kaikessa. Olen hieman kateellinen, kun voit panostaa noin täysillä, että viet ratsutettavaksi ja kaikkea. You go girl!

    VastaaPoista