Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 17. joulukuuta 2011

Välillä ratsaillakin

Kuinka tyhmä ja sokea ratsastaja voi olla? Väitettyäni kivenkovaan kaikille kuuntelemaan kiinnostuneille, että Charlyn kengissä ei ole hokinreikiä, katsoin kymmenennen kerran uudestaan - ja siellähän ne reiät ovat koko ajan olleet juuri siinä missä pitääkin! Tosin tällä välillä lumi on jo sulannut, ja tarve hokeille kohtuullisen kyseenalainen.

Mutta ehkä oikeasti katsoinkin jonkun muun jalkoja, kun viime viikonloppuna aloin epäillä, että joku on vaihtanut koko ponin! Näin hienoa ja toimivaa Charlya ei ole nähty aikoihin. Meno oli todella reipasta ja sain ratsastaa kerrankin ilman raippaa ja kannuksia. Kaveri oli hienosti avuilla ja liikkui jopa peräänannossa, mikä on todella harvinaista herkkua Charlyn kanssa. Tein todella paljon temponvaihteluita, siirtymisiä ja kevyitä taivutuksia. Selvästi näkee, että tällainen perustyöskentely on juuri sitä tärkeintä, millä sekä hevoselle että ratsastajalle saadaan rento olo ja onnistumisen elämyksiä.

Maneesissa oli muutaman päivän estekalusto paikallaan kurssien takia, ja Challen koko olemuksesta näki, että hyppäämään teki mieli. Ehkä se vanha esteheppa piileksiikin siellä jossain alla? Syksyn aikana tunsin, että sitä ei ollenkaan hyppääminen kiinnostanut. Nyt tilanne oli toinen. Erityisesti sininen jotain 115 cm korkea pysty näytti hevosesta erittäin houkuttelevalta ja se yritti väkisin ryysiä sinne joka kerta estettä ohitettaessa. Kuitenkin tiedän (tai kuvittelen tietäväni) että se on sekä Charlyn että minun kapasiteetin yläpuolella. Ja sitä paitsi meillä oli koulusatula. Charly protestoi ankarasti pukittelemalla joka kerta, kun este ohitettiinkin hyppäämättä.

Kahden loistokkaan päivän jälkeen seurasikin paluu todellisuuteen. Charly oli edelleen reipas, mutta se luikersi koko ajan kuin saippuanpala joka suuntaan eikä keskittymiskykyä ollut lainkaan. Parhaani yritin. Eilen sain jo vähän keskittymistäkin irti kaverista. Mutta vain vähän! Eilen oli tosin itsellänikin huono ratsastuspäivä, kun mikään ei sujunut ihan täydellisen hyvin. Toisaalta itsekriittisyys aina kasvaa, kun mukana on myös niitä päiviä, jolloin kaikki toimii ajatuksen voimalla.



Lennun kanssa sujuu koko ajan paremmin ja paremmin. Olen ehkä oppinut puhumaan tanskaa tai muuten ovat kemiat kohdanneet. Jokaiseen ratsastuskertaan osuu täydellisiä onnistumisen hetkiä - ja toisaalta myös takapakkeja, kun istunnalle herkkä hevonen reagoi jokaiseen ylimääräiseen nytkähdykseeni joko jumittamalla tai tekemällä sen liikkeen, jota kuvittelee minun haluavan. Toisaalta tämä on äärimmäisen opettavaista: opin pakostakin huomaamaan omassa ratsatuksessani juuri painoapujen käyttöön ja jalkojen asentoon liittyviä virheitä, joita tasaisella Charly-junalla ei edes huomaa. Lennu on erittäin kärsivällinen schoolmaster ja saa oman palkintonsa ratsastuksen jälkeen hoitaessa. Sitä hevosta kun ei varmasti voi rapsuttaa (ja syöttää!) liikaa. En ole ennen tavannut toista hevosta, joka yhtä paljon nauttisi hellimisestä ja ihmisen hoidettavana olemisesta.

Perjantain tunnilla työstettiin perusratsastusta - askeleen pituuden säätämistä ja tempon muutoksia sekä tehtiin pieniä kokoamisharjoituksia siirtymisiä ja temponvaihteluita hyväksikäyttäen. Pidin harjoituksista todella paljon - toivottavasti jatkamme samaa lajia edelleen! Huono puoli nimittäin oli, että joutuessani oikeasti keskittymään ihan vain istumaan korostuivat kaikki perusistuntaan liittyvät virheeni. Teinkin jo ennenaikaisen uudenvuoden lupauksen, että yritän keskittyä erityisesti niiden korjaamiseen (kyynärpäät koukkuun, jalat rennoksi ja rinnat alas). Ai niin, katse ylös myös!

Ilmeisesti Mian toistuva kyynärkulmasta huomauttaminen kannatti. Tunnin jälkeen nimittäin herra Charles jälleen kerran otti ja karkasi. Tai yritti... Nyt oli ratsastaja jämäkkänä ja pysyi riimun päässä kiinni. Possuilu jäi kertakokeiluun. Oma tehokkaampi käsi ja epäilemättä myös toistetut Warwickin harjoitukset auttoivat oikeasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti