Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 3. joulukuuta 2011

Siirretään hevosta ajatuksen voimalla (ja vähän varusteidenkin)

Viime aikoina olen yrittänyt keskittyä hyvään perusratsastukseen. Ei temppuja, vaan huomio istuntaan, siistiin apujen käyttöön ja siihen, että tekisi hyvin sen minkä tekee. Siinä suhteessa Leonin seura on tehnyt minulle hyvää: kun teen oikeita asioita, hevonen toimii. Kaikki turha vääntäminen ja kääntäminen toimii sille todellisena jarruna. Heti kun rentoudun ja lopetan yrittämisen, kaikki sujuu.

Olen ehkä saanut nyt korjattua kahta viimeaikoina vaivannutta istuntaongelmaa: polvilla puristaminen on vähentynyt ja muistan kiinnittää siihen huomiota. Leon opetti minulle myös sen, missä käsien pitää olla: alhaalla, lähellä reisiä, hyvässä kulmassa ja riittävän levällään. Tiedän, että näistä on minulle sanottu noin miljoonaan kertaan useammankin opettajan toimesta, mutta nyt asian on konkreettisesti hoitamassa kuntoon puhetaidoton, noin 500-kiloinen opettaja.


Hieno Charly.

Myös Charly on ollut enimmäkseen ihana. Jotain Leonilla ratsastamisen keveydestä tarttuu myös Charly-treeneihin. Tämä on taas asioita, joita ei pitäisi sanoa ääneen, koska se kostautuu. Mutta sanonpa silti, että Charlykin on tuntunut aktiivisemmalta ja herkemmin reagoivalta. Teen siis varmaan jotain enemmän oikein. Hyvä konkreettinen neuvo on ollut että "älä tee, vaan ajattele tekeväsi". Esimerkiksi siirtymisissä alaspäin en ala jarruttaa hevosta avuilla ja istunnalla, vaan ajattelen ensin siirtymistä ja vasta sen jälkeen teen sen, mikä on tarpeen. Ilmeisesti jotkut syvät lihakset (onko minulla sellaisia?) tekevät töitä jo keskittyessäni mielessäni siihen, mitä pitäisi tehdä. Ja se toimii. Mia on pyytänyt minua myös ajattelemaan Charlya ylöspäin. Tämähän on periaatteessa sama idea kuin viime talven Kikko-valmennuksessa annettu ohje ratsastaa hevonen ylös. Sen sijaan, että hirveästi keskittyisin nostamaan hevosta lihasvoimalla, näyttää kuitenkin ainakin Charlyyn toimivan jo se, että ajattelen sitä korkeammaksi ja tiiviimmäksi paketiksi.

Charly on esitellyt muutaman hienon hetken, sekä todella siistien väistöjen että siirtymisharjoitusten kanssa. Erittäin onnistuneessa siirtymisharjoituksessa
  • nostettiin laukka ennen kulmaa,
  • laukattiin reipasta laukkaa iso pääty-ympyrä
  • jatkettiin laukassa kulman yli ja siirryttiin raviin ja
  • siirrytiin käyntiin ennen seuraavaa kulmaa - muutaman askeleen jälkeen nostettiin laukka
  • laukattiin koottua laukkaa pieni ympyrä
  • ja siirryttiin suoraan käyntiin
  • ja muutaman hyvän käyntiaskeleen jälkeen siirryttiin taas raviin.

Toimi! Ehkä olen siis oppinutkin jotain, kun tuntilaskussa luki aikaisemman "ratsastuksen ohjausta" sijasta tällä kertaa "valmennusta"...?

Myös Leon tarjoili yhtenä päivänä tähtihetkiä: juuri sellaista ratsastusta, josta ei tarvitse kysyä keneltäkään, menikö hyvin, kun tiesi kaiken toimineen juuri oikein. Upeita avoja ja sulkuja vain ajattelemalla, ilman hevosen vääntämistä ja tuuppimista! Melkein itku tuli pelkästä onnellisuuden tunteesta. Valitettavasti tämä oli taas "itku pitkästä ilosta" -kokemuksia: seuraavana päivänä Lennuli sai sitten ähkyn ja kiidätettiin klinikalle. Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Ratsaille palaillaan nyt vasta vähitellen.


Tuntematon potilas. Lennart ei ole niin fotogeeninen kuin Challe vaan näyttää aika hömelöltä. Sen kertoo jo se, että ihminen, joka yleensä totaalisesti epäonnistuu kuvissa, näyttää tässä jopa hyvältä, joskaan ei itseltään.
Ai niin, olihan minulla vielä yksi lisäase istuntaongelmieni kehittämiseen: järkeilin, että rentoa mukautumista hevosen liikkeeseen ja yleistä tasapainoa voisi kehittää, jos en liisteröisi itseäni kiinni satulaan tahmeilla paikoilla. Niinpä ostin elämäni (tai ainakin aikuisiän) ensimmäiset polvipaikkahousut. Olin kovin huolestunut siitä, että istuntani muuttuu välittömästi hölskymiseksi, mutta ihme kyllä olo tuntuu kovin tukevalta. Katsojilla voi olla tosin eri mielipide tästäkin...

Housuni ovat Animot. Siis Animot. Merkkiä, jota en kuvitellut hankkivani hinta- enkä imagosyistä. Ajattelin niiden olevan ylikalliit "teinipöksyt", joissa ei ole mitään ratkaisevasti erilaista . Paikallinen kauppias houkutteli minut kuitenkin sovittamaan, ja usean harkintakerran jälkeen alehintainen jäännöspari lähti mukaan. Sovittelurumbassa huomasin, että ko. valmistajan eri malleilla on täysin erilaisia mitoituksia keskenään: sovittelin kolmea eri kokonumeroa ja neljää eri mallia, eivätkä suinkaan kaikki istuneet. Minulla on kuitenkin nyt ihanat, istuvat farkut. Ne ovat niin mukavat, että niissä voisi olla koko ajan. Ylimääräistä plussaa tulee siitä, että kotona ei ole edes huomattu niiden olevan ratsastushousut, kun ne joskus ovat unohtuneet jalkaan vähän pidemmäksi aikaa. Edelliset monta vuotta vanhat lempihousut kyllä muistuttavat ratsastushousun luonteesta koko ajan - ei niissä istuskella sohvalla tai ajatella mitään ylimääräistä kauppareissua kotimatkalla.

Housuparoille täytyy antaa palkinto kaikkien aikojen typerimmästä brodeerauksesta, joka päihittää jopa 1980-luvun teksticolleget: takataskussa lukee "Give me back his English pen." Siis mitä ihmettä? Mitä tekemistä tällä on hevosten, housujen tai ylipäätään minkään kanssa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti