Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kevyesti epämukavuusalueella

Edellisen lauantain vierailu rataharjoituksissa näytti kuulemma hyvältä. Tyhmänä menin sanomaan ääneen, että ensi kauden tavoite on varovasti kokeilla loppukaudesta helppoa A:ta jossain puskatallin harjoituskisoissa. Mia oli hämmästynyt. Kotitreenien perusteella olisimme valmiit kokeilemaan sitä vaikka jo nyt. Kokoamisaste riittää kotioloissa parhaimmillaan hetkittäin jopa vaativaan (!!!???) ja esimerkiksi väistöt ovat Kessillä sellainen vahvuus, että ei ole mitään esteitä testailla ohjelmaa myös kodin ulkopuolella. Ja kuulemma heti seuraavana viikonloppuna olisi hyvä mahdollisuus tulla mukaan, kun Vihdissä on seurakisat ja siellä meille molemmille sopiva luokka.

Olin vähän hämmentynyt, mutta ilmoittauduin. Minulla on kuitenkin vahva luottamus siihen, että minua ei heitetä suden suuhun. Jos minun pitäisi pystyä vaadittuun tasoon, niin ehkä sitten pystynkin? Epävarmuustekijä on tietysti se, että kisoissa mikään ei mene niin hyvin  kuin kotona. Mutta kokeilemaan siis vaan, eihän se niin vakavaa ole. Käyväthän esteratsastajatkin välillä testaamassa, mihin rahkeet riittävät, ja palaavat sitten entiselle tasolle, jos tuli haukattua liian suuri pala?



Vihti Dressage Centerin seurakisat. Jep jep. Ei nyt ehkä ihan vastaa puitteiltaan ja osallistujakunnaltaan ajatustani mennä jonnekin tarpeeksi vaatimattomaan paikkaan harjoittelemaan. Lähtölistojen julkaisun jälkeen melkein kuolin. Kaikki muut osallistujat olivat kokeneita kansallisen tason kisaajia. Jos joukkoon oli pujahtanut joku "vain" aluekonkari, oli ratsuna sitten kuitenkin suunnilleen eläköitynyt GP-hevonen. Omaa suoritustani olin silti menossa tekemään. Takuuvarmasta viimeisestä sijasta huolimatta päätin ainakin yrittää. Minuun sentään luotettiin.

Herra Ekonoomi viljelee usein sanontaa "parempi pienempi stara suurissa ympyröissä, kun iso stara liian pienissä piireissä." Lähes samat kannustussanat tulivat ystävältä. Molemmat ovat satakuntalaisia. Mitähän siellä oikein juomaveteen laitetaan? Tämä kuitenkin oli riittävä vakuutus minulle siitä, että kaikkea voi kokeilla.

Täytyy tunnustaa, että verkassa olin ihan p****halvauksen partaalla. Selkää särki, ulkona oli inhottava tuuli, takin helmat takertuivat satulaan ja satulahuopa liukui. Matkakumppani Rampe huusi kuin hinaaja, jos Kessi hävisi näköpiiristä. Kessi ja kaikki muutkin hevoset tuijottelivat kaukana tiellä fillaroivia sapelihammastiikereitä ja lähitalojen pihoilla nurmikkoa leikkaavia sapelihammastiikereitä. Onneksi maneesiin tutustuminen sujui rauhallisesti. Niinsanottu verkkani oli kyllä laiskin ikinä, koska keskityin lähinnä hengittämiseen ja hengissä selviämiseen ja sen toivomiseen, että koettelemus olisi kohta ohi.
 
Kessi ja poikaystävä Rampe valmistautuvat vielä edellisen viikonlopun suoritukseen.

Ihme tapahtui. Kun rata alkoi, pystyin nollaamaan kaiken ja ratsastamaan. En havainnut mitään ympäröiviä tapahtumia tai edes sitä, oliko maneesissa muita ihmisiä. Keskityin vaan rataan. Etenimme rennosti. Mietin, pitäisikö laittaa enemmänkin painetta, mutta arvelin siistin ja vaatimattoman menon olevan turvallisempi tie läpipääsyyn kuin liian riskinoton. Omasta mielestäni teimme pari hyvää pätkää (väistöt ja etenkin toinen ravilisäys). Käyntiä olisin halunnut aktivoida, mutta muistan sen verran monen valmentajan ja tuomarin kommentoineen, että sille ei kannata tehdä yhtään mitään, että jätin sen vain normaaliksi kävelyksi. Laukka tuntui hetkittäin siistiltä, hetkittäin työläältä. Toinen vastalaukkakaari meni tietysti rikki. (Hieno vaihto tuli...) Isoin moka tuli vasta lopputervehdykseen tullessa. Olin jättänyt kotona kokonaan treenaamatta laukannoston keskihalkaisijalla, kun arvelin sen olevan "niin helppoa". Kessi ei ymmärtänyt, vaan luuli, että tarkoitus on vain lisätä ravia. Silti tyytyväisenä radalta pois. Omat mokat harmittivat, varsinkin koska ne johtuivat asioista, joita en ollut vaivautunut treenaamaan tarpeeksi kotona. Tyhmä minä! Menisikö niistä niin paljon pisteitä, että koko rata tipahtaisi ala-arvoisen puolelle?

Helpotus oli suuri, kun kokonaisprosenteiksi varmistui kuitenkin 53,3 %. Siis se luvattu varma viimeinen sija, mutta ilman noita omia mokia olisin ollut ihan tasaveroisena taistelemassa muun häntäpään porukan kanssa, joka kuitenkin oli valovuosia edelllä kokemuksessa. Arvostelu ja seura oli tiukkaa ja siihen nähden olen tyytyväinen. Kokonaissuoritus tuntui kuitenkin sen verran siistiltä, että ei ihan kamalasti hävettänyt.



Kuva vielä edelliseltä viikonlopulta.
Rataharjoituksissa oltiin meikittä, mutta olen täysin varma, että olin Dressage Centerissä vielä kaksi kertaa enemmän kalpea ja kauhistuneen näköinen.

Ja ennenkaikkea: minä tein sen! Ratsastin ensimmäisen A-ratani! Kovassa seurassa, vähäisellä valmistautumisella ja hervottomasta jännityksestä huolimatta. Vaikka nyt palataan varmasti vielä vanhaan tuttuun tasoon keräämään kokemusta, oli sunnuntain suoritus sellainen oman itsensä voittaminen, että se todellakin kannustaa taas treenaamaan entistä kovempaa. Tulevaisuus on vielä edessäpäin ja se tulevaisuus ei todellakaan tarkoita, että loppuelämäkseni jään junnaamaan helppo B-ratsastajaksi! Olisinko uskonut vuosi sitten olevani tässä?

 
Kessille tämä oli hyvä reissu. Ruokatarjoilu pelasi riittävästi. Ruoka tamman tiellä pitää.

P*sk* reissu, mutta tulipahan tehtyä?
Tässä realisimia niille kaikille, jotka ajattelevat kouluratsastuksen olevan rikkaiden ruotsinkielisten timanttikorvakorunaisten laji, ja että kilpailuissa juodaan vaan shampanjaa ja vertaillaan Hermesin huiveja ja Guccin laukkuja.
Jälkipeli: tuomari ei nähnyt vastaavaa hienoutta niissä kohdissa, joissa itse luulin vahvimmin onnistuneeni. Kunhan saan videon suorituksesta, näen todennäköisesti missä oli vika. Käyntiä olisi pitänyt ratsastaa sitten kuitenkin enemmän. Ja nyt alan nähdä selvän linjan meidän pisteissä: vahvan ravi- ja käyntiohjelman tössin melkein aina huonoon laukkatyöhön. Se onkin kieltämättä Kessi heikoin askellaji. Sen laatua kun saisin kehitettyä, niin eiköhän ne B-ratojenkin pisteet ala mukavasti nousta!

12 kommenttia:

  1. Itse olen myös joutunut poistumaan omalta mukavuusalueeltani ja starttaamaan meille kisatilanteessa liian haastavia helpon A:n ohjelmia. Siitä olen enemmän kuin iloinen, että näin on tullut tehtyä. Huolimatta siitä, että siellä tuloslistojen häntäpäässä ollaan koreiltu. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei voi kehittyä, ellei poistu omalta mukavuusalueeltaan. Ja jos sattumalta katsomossa tai muualla on joku, kelle suoritukseni ei kelpaa ja olen ns väärässä paikassa heidän mielestään, niin sopii vaan ihmetellä, etteivät itse niin erinomaisina sitten osallistuneet... Hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista! Täytyy sanoa, että tuo keikka kyllä teki itsetunnolle ja taistelunhalulle niin ihmeitä, että sen takia kannatti käydä. Oli myös helpottavaa huomata, että tiukassa paikassa pystyn toimimaan jäätymättä ja yrittämään parhaani. Joskus ennen olisin suunnillen luovuttanut leikin kesken... Ehdottomasti kasvattava kokemus!

      Tuohan on osa etenkin kouluratsastuksen raadollisuutta, että aina löytyy kommentoijia, joiden mielestä ei ole asiaa kodin seinien ulkopuolelle ennen kuin on suunnilleen Kyra. Mutta eihän tekemään opi kuin tekemällä! Kotona ratsastaminen on kuitenkin erilaista kuin kisoissa.

      Poista
  2. Hei olipa kivaa löytää tämä blogi! Pystyn jotenkin samaistumaan tekstiin kun itsellä olisi tarkoitus startata hallikauden aikana eka aan rata jos vaan suinkin tohdin. Oon seurannut tässä viime aikoina muiden tasoa ja todennut että perfektionismin saisi heittää romukoppaan ja lähteä pokalla vaan kokeilemaan miten käy. SIlti vähän vielä ujostuttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, tervetuloa! Rohkeasti kokeilemaan vaan. Minäkin voin sanoa, että en ehkä ihan vielä ole siellä a-tasolla ainakaan vahvasti, mutta hyvänä päivänä kaikki voisi tietysti mennä myös todella nappiin. Ja tuon omien rajojen venyttäminen tekee näköjään ainakin henkisesti todella hyvää.

      Poista
  3. Onnea itsensä ylittämisestä!! Jostainhan se on aloitettava :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jostainhan se on aloitettava - vähemmän yllytyshullu valitse ajan ja paikan vähän tarkemmin ;)

      Poista
  4. Upeaa, onnittelut ! Vitsi, mistä mä saan kanssa rohkeuden A-radoille ... t. ikuinen b-ratsastaja(ko?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jilla, sitä sanotaan terveen itsesuojeluvaiston puuutteeksi... Ihan hyvin te voisitte kyllä oikeasti kokeilla. Sitten on mukava palata tuttuun ja turvalliseen, kun tuntuu siltä, että joku sisäinen este hävisi sinne ylemmälle tasolle.

      Poista
  5. Jee, onnea hienosta suorituksesta! Hienosti olette edistyneet ja olen niin iloinen, että kaikkien vastoinkäymisten jälkeen sulla tuntuu olevan hevonen, jonka kanssa viihdyt ja jonka kanssa on kivaa. Hyvä, että menit!

    Ja hieno banneri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kessin kanssa kyllä tosiaan viihtyy ja hyvä huomata, että ilmeisesti vuosien varrella on kuitenkin tehnyt oikeita asioita, kun edistystäkin (aina välillä) tapahtuu.

      Poista
  6. Yhdyn Jonnan sanoihin, upeata että sulla on nyt mahtava hevonen (tottakai myös edelliset olivat) ja mahdollisuus sen kanssa ylittää mukavuusrajoja. Eikö vaan tunnu B:n radat nyt lastenleikiltä, kun yksi A on plakkarissa? Ai että tuli oikein kisahimo kun katsoin kuviasi.

    VastaaPoista
  7. Siis loistavaa!! :)
    -nanna

    VastaaPoista