Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Selvitykset jatkuvat

Perjantaina ajoin Kessin kanssa Turkuun Anivetiin kuulemaan toista mielipidettä Kessin voinnista ja Viikin diagnoosista. Lähtökohdat olivat todella lupaavat: perjantai 13. päivä. Vielä lähtiessä Seija-myrskyn viimeiset rippeet heiluttelivat autoa. Tallitieltä oli selvästi aamun aikana raivattu kaatuneita puita, ja mielessä kävi, onko kovin terveellistä lähteä ollenkaan.

Perille kuitenkin päästiin, ja erinomaiseen hoivaan (sekä ihminen että hevonen)! Odotimme jonkin aikaa vuoroamme, Kessi karsinassa ja minä odotushuoneessa kermakakun, karkkien ja glögin parissa. Sitten pääsimme kertomaan perusteellisesti lähtötiedot, ja samalla käytiin tarkkaan läpi myös Kessin aiempaa historiaa .

Kessi ja väliaikaiskarsina, jossa oli seinänaapurina mukavaa herraseuraa - kotikylän naapuritallilta!

Seuraava vaihe oli juoksutus maneesissa. Tutut suorat linjat, taivutukset ja juoksutus, juoksutus ympyrällä kaikissa askellajeissa, ja lopuksi juoksutusta vielä jatkettiin. Tässä välillä selkää, lantiota ja jalkoja paineltiin, mitä Kessi ei erityisemmin arvostanut. Merkit olivat kuitenkin selvät: aristelee selän tutkimista lannerangan alueelta ja ontuu juoksutuksessa. Ensin oikeaa takajalkaa, ja rasituksen jatkuessa molempia takajalkoja. Selvästi huomattiin myös, että ontuminen pahenee, mitä enemmän rasitusta jatketaan.

Paikalla olleet lääkärit totesivat yksimielisesti, että ongelmat sijoittuvat ennen kaikkea lantio/lonkka/takapolvet -alueelle. Tieto oli jotenkin huojentava, koska itsekin olin mieltänyt kipujen syyn olevan juuri sieltä peräisin. Huono puoli asiassa on tietenkin, että tuo alue on lähestulkoon mahdoton tutkia röntgenillä tai ultralla, koska luut ja nivelet sekä tärkeät ligamentit sijoittuvat kohtuullisen syvälle. Niinpä seuraavaksi vaiheeksi ehdotettiin reissua Hyvinkäälle skintigrafiaan ja jatkohoidon määräytymistä sen perusteella. Vaikka "ihmeparannusta" ei vielä tullutkaan, olen kuitenkin supertyytyväinen saamiini selityksiin sekä klinikan palveluun yleisesti.

"Itse se vaan vetää täytekakkua, mutta minun tarjoiluni on taas jossain määrin puutteellista!"

Kauhistuttaa edelleen. En tiedä ketään, joka olisi skintin jälkeen kuullut mitään hyviä uutisia. Edelleen siis varaudun henkisesti kaikkein pahimpaan. Lääkärin puheessa oli kuitenkin pieni toivon säie: on mahdollista myös, että vaiva on helposti hoidettava. Kiinnostavalta ja järkevältä kuulostaa myös ajatus siitä, että tällainen akuutti trauma voi aktivoida samalla myös aiempia vaivoja ja vammoja, kun hevonen varoo itseään ja yrittää kompensoida kipua. Siksi osa oireilusta voi olla peräisin tästä tuoreesta kaatumisesta, mutta osa voi olla taas muuta, vanhempaa vaivaa. Esimerkiksi polvet ovat mielestäni olleet aina Kessin heikoin kohta. Ehkä ontuminen osittain liittyy myös siihen?
 
Yhtä kaikki yritän huomenna soittaa aikaa Hyvinkäälle, ja olen edelleen kauhusta kankeana. Yritän sanoa itselleni, että jos joku elintärkeä kohta olisi ihan irtipoikki, niin ei hevosparka varmaan pystyisi edes liikkumaan? Tuntuu siltä, että diagnoosi, joka vaatisi vaikka vuoden kuntoutuksen, olisi minulle ihan lottovoitto. Epätietoisuus on kuitenkin sen verran paha, että asioista on pakko ottaa selvää ja yrittää ottaa vastaan se, mitä tuleman pitää.
 
On selvää, että jos ennuste on huono ja hevoselle aiheutuu vakavaa kipua, en voi jatkaa sen kärsimyksiä. Kuitenkin pelkään samalla sitä, onko tällainen vamma riittävä syy vaikka henkivakuutuskorvauksen saamiseksi. Voi kuulostaa kovin itsekkäältä, mutta tätäkin puolta on pakko miettiä. Edessä on todennäköisesti se tilanne, että uuden, "kisakelpoisen" hevosen hankkiminen tai edes ylläpito toipilasaikana voi olla taloudellisesti mahdotonta. Charly taas ei pysty täyttämään tarpeitani harrastamiseen sillä tavalla kuin haluaisin. Kyllä, tunnen itseni varsin huonoksi ihmiseksi ja hevosenomistajaksi, kun joudun tällaisia asioita miettimään.
 

Sinivalkoiset sedät eivät halunneet olla tänään kuvauksellisia. Kumpi on kumpi?
 
Toiset odottavat joulua, minä odotan ainoastaan seuraavia lääkäriuutisia ja asioiden etenemistä. Kaveripiirissä on ollut paljon iloisia uutisia viime aikoina, mutta minä harrastan ainoastaan sairastavia hevosia. Eilen illalla naureskeltiin Herra Ekonoomin kanssa, että viime jouluna oli sentään rikki sekä autot että hevoset - että siihen nähden tässä menee oikeastaan oikeinkin hyvin. Tänään - no, arvaatte varmaan. Panzerwagen on kuulemma parhaillaan siirtymässä "Haukkamiesten" kyydissä kohti lähintä korjauspajaa noin kolmesataa kilometriä Napapiirin pohjoispuolella.
 
PS. Kessi käyttäytyi esimerkillisen hyvin koko klinikkareissun ajan, vaikka vähän etukäteen jännitti, alkaako se saada jo sairaalakäynneistä tarpeekseen. Vähän iloisempana päivänä olisin jaksanut aidosti iloita sen saadessa spontaanisti kehuja samaan aikaan asiakkaana olevalta tunnetulta hevoskasvattajalta. Kuulemma minulla on hieno ja todella kovasukuinen tamma. Olisi varmaan pitänyt pystyä sanomaan jotain vähän tyylikkäämpääkin kuin vain että toivon, että se vielä saisi elää.

15 kommenttia:

  1. Olen täällä kovasti jo jännittänytkin mitä teille kuuluu. Mukavaa että olit tyytyväinen (kotikaupunkini) klinikan palveluihin. Voi että pidän peukkuja että tuo vaihtoehto "helposti parannettavissa" toteutuu. Tottakai sitä miettii noita rahallisia asioita, se ei ole lainkaan itsekästä, vaan realistista. Valtavasti menee rahaa jo noihin klinikkakaäynteihin ja tutkimuksiinkin. Mutta niin se vaan on, että rauhaa ei saa ennenkuin tietää mikä sitä hevosta oikein vaivaa. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Kun valitettavasti erinäiset klinikat ovat tulleet viimeisen vuoden aikana kovin tutuiksi, menevät kokonaispisteet todellakin tässä vaiheessa Turun eduksi sen perusteella, mitä apua itse sain ja mitä samalla käynnillä kuulin asioita toisille hevosenomistajille kerrottavan. Vatsa- ja ruoansulatusasioissa Viikki on hyvä, mutta luulen, että jatkossakin epämääräiset ontumat jne vaivat kuskaan ehkä Turkuun näytille, jos oma "hovilääkäri" (joka siis tulee välillä Saksasta Suomeen käymään) ei ole käytettävissä.

      Pidän minäkin peukkuja ja rukoilen iltarukouksia. Kiitokset tsemppaamisesta.

      Poista
  2. Niinpa, kyllahan noita talousasioitakin on pakko miettia. On ikava tosiasia etta useimmilla meista ei ole aikaa / rahaa monen hevosen yllapitamiseen. Itse en juuri saanut edesmenneen hevoseni vaivaa kunnolla tutkittua samasta syysta eli oli kohdassa josta todella vaikea ottaa rontgenkuvia. Toivon todella etta asia selviaa niin voit paattaa mita teet. Tsemppia ja hyvaa Joulua kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  3. Joo, valitettavasti se on niin, että on pakko miettiä, mikä on järkevää. Leon kuntoutuksen aikana tuli nähtyä, miten rankka prosessi se on hevoselle, joka ei tietenkään ymmärrä, mistä on kysymys. Senkään takia en ihan kevyin perustein halua lähteä leikkauksiin tai muihin kivuliaisiin hoitoihin, joiden lopputuloksista ei ole takeita.

    Lääkärin lähestymistapa siitä, että on syytä tutkia kaikki mahdolliset syyt ja sen perusteella tehdä päätöksiä hoidosta, kuulostaa juuri oikeanlaiselta minun ajatteluuni. Jos aikaisempi neuvo oli hoitaa ensin kohtaa X ja sitten sen (ehkä) parannuttua siirtyä seuraavaan kohtaan, kuulostaa vähän vaikealta ja kaukaa haetulta. Pitäisi kyllä ensin tietää, mikä on se ensisijainen hoidon kohde!

    VastaaPoista
  4. Epätietoisuus on kamalaa ! Omalla kokemuksella skintistä ei ollut mitään hyötyä - kannustavaa, eikö - mutta toivotaan, että teille löytyy selitys ontumalle sieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se! Sinun blogi on yksi niistä harvoista osumista, joita tulee kun googletta skintigrafian. Ja toinen on "kannustava" kokemus on tietysti Janita ja Santtu... Mä uskaltaudun tähän ehkä siksi, että se Turun lääkäri katsoo vielä ne kuvat, ja oma kotilääkäri saa luvan katsoa ne kanssa, eli pelkän yhden mielipiteen perusteella en ratkaisuja tee. Mutta silti pelotta kamalasti...

      Poista
  5. Mina olen kanssa tuon mahdollisimman laajan asioiden poissulkemisen kannalla. Mutta joissain tapauksissa mikaan ei tietysti auta ja pitaa paattaa kuinka kauan jatkaa. Hevonen on niin hauras ja herkka elain. On se kylla valilla vaikeaa tama harrastus, mutta toivon todella etta se kohdallasi viela iloksi muuttuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko ajatellut Kangasalan klinikkaa?

      Poista
    2. Taisin johonkin aiempaan postaukseen ehkä (?) jo kommentoida, että ajattelin Kangasalaa ihan ensimmäisenä. Valitettavasti sinne oli aikoja saatavilla vasta helmikuun lopulla, ja oma pää ei ainakaan kestä odottelua sinne asti...

      Poista
  6. Minusta on hienoa, että kirjoitat rehellisesti siitä, että sinua harmittaa, että omat kilpailulliset ja valmentautumistavoitteesi ovat vaakalaudalla, jos hevosta joudutaan pitkään kuntouttamaan. Niinhän se on. Hevonen on ystävä, mutta myös mahdollista tekijä valmentautumiseen ja kilpailemiseen. Eli vaikka ystävää mieluusti kuntouttaisi niin se oma eteneminen on koko sen ajan meiltä tavallisilta ihmisiltä hyllyllä. Et siis lainkaan ole itsekäs! Jaan täysin mietteesi, ihan joka kerta, kun oma hevoseni on varikolla.

    Pidän todella paljon peukkuja, että vaiva on helposti hoidettava ja ennen kaikkea että syy kaikelle löytyy! On paljon helpompi tehdä päätös hoitaako vaiko eikö vaiko mitä tehdä, jos oikea diagnoosi on saatu ja on edes mahdollista lääketieteellisesti ennustaa paranemisen todennäköisyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että ymmärrystäkin tulee. Olin suhteellisen varma, että joku tähän tarttuu ja syyllistää hevosen esineellistämisestä:) Kessi on ihan superrakas ja tärkeä, ja Charly tietysti myös, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että tarvitsen harrastukseeni myös edes jonkinlaista tavoitteellisuutta. Ja kunnon treenihän on toki aina kivaa;) Siksi tauko tietysti kovasti harmittaa ja varsinkin kun ei tiedä, miten pitkä breikki tästä tulee. Nyt onneksi näyttää siltä, että minun kannalta onnellisen sattuman vuoksi yksi heppa kotitallilla on osin ratsastajaa vailla, eli ainakin välillä päässen fiilistelemään vähän totisemmankin treenin merkeissä.

      Poista
  7. Omani sai turusta onneksi diagnoosin epämääräiseen ontumiseen, ligamenttivaurioita okahaarakkeiden välissä, orilaitumelta tuliaisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Kerrohan ihmeessä lisää jos haluat, vaikka yv:llä jos ei muuten. Toipuiko hevosesi ja miten hoidettiin? Meillä nimittäin näyttää Turun papereissa kirjatun juuri "ligamenttivaurioita okahaarakkeiden välissä" eli vähän erilainen tulkinta samoista Viikin kuvista, missä Viikki näki toisentyyppistä (?) vammaa. Kiinnostavaa.

      Poista
  8. Mita kuuluu Kessille ! Toivotan hyvaa Joulua kaikesta huolimatta sinulle ja kaviollisille ystavillesi :-)

    VastaaPoista