Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Tunnit ovat pitkiä

Niin muuttuu maailma. Aluetason kilparatsastajasta (hah hah) hetkessä yhden monivammakuntoutujan ja yhden puolivallattoman eläkeläisen kotimammaksi.
 
Miten sairaanhoitopuuhissa saa tallilla kulutuettua jopa enemmän aikaa kuin silloin, kun ratsastaa normaalisti kaksi hevosta? Kessi saa kolmea eri lääkettä (Gastrogard, Metacam ja Antepsin). Antepsin olisi hyvä antaa ainakin tunti erillään muista, koska se heikentää muiden lääkkeiden imeytymistä. Tämä ylimääräinen runsas tunti siis ainakin odotellaan. Olen periaatteessa sopinut, että Antepsin tuupattaisiin Kessin aamupuuroon, mutta niinä päivinä, kun tiedän lääkkeenannon olevan aamutallintekijälle liian vaativaa, olen päättänyt hoitaa homman itse.
 
Gastrot ja Metathan olisi suositeltavaa napata tyhjään mahaan, mutta koska Kessi syvästi vihaa erilaisia ruiskuja, olen todennut turvallisemmaksi käyttää pieniä kepulikonsteja. Muun muassa madotushan on hoidettu tähän asti kahdella jalalla pelleilyn kautta. Tässä tilanteessa en halua yhtään vammoja mahdollisesti pahentavia ääriliikkeitä! Onneksi Metacam on sen verran löysää ja mautonta (siis se nestemäinen muoto), että se on helppo tökätä johonkin syötävään.
 
Gastrogard puolestaan on sen verran arvokas aine, että sen todellakin toivoisi päätyvän suunnilleen oikeaan paikkaan eikä enimmäkseen olkipellettien sekaan. Tuubin varomaton käsittely onneksi johti nerokkaaseen ideaan: sormilleni purskahtanut lääke piti työntää johonkin, joten päädyin hieromaan sen porkkanaan. Lopputulos näytti suunnilleen voilla voidellulta porkkanalta, mutta Ahne Rakas Porsas veti sen kitaansa yhdellä haukkauksella. Koska porkkana on enimmäkseen vettä, ei lääkkeen imeytymiselle todennäköisesti tapahdu suurta haittaa.

 
 

Omat fiilikset vaihtelevat positiivisen toiveikkaasta itkua tursuavaan paniikkiin. Koska edelleenkään en voi viikonlopun johdosta oikein tehdä mitään jatkohoitojen suhteen ja olen ilmeisesti varsin rasittavaa seuraa, armahdettiin minua työntämällä Kessi tallikaverilta lainattuun magneettiloimeen seisomaan. Väitetysti  magneettiterapia edistää kehon omia paranemismekanismeja ja lisää yleistä energisyyttä. Sen tärkein fysiologinen vaikutus on hapen osapaineen kohoaminen kudoksessa. Tämä merkitsee kudoksen verenkierron vahvistumista. Sykkivä magneettikenttäterapia vaikuttaa isojen verisuonten ja hiussuonten avautumiseen ja aineenvaihdunnan vilkastumiseen. Hoidon aikana magneettikentät tunkeutuvat koko kehon läpi lämmittämättä tai vahingoittamatta sitä. Hoito nopeuttaa urheilusuorituksesta palautumista, ehkäisee urheiluvammoja ja nopeuttaa urheiluvammoista paranemista. Huuhaata vai toimivaa? Vaikea sanoa. Kuulemma moni väittää saaneensa loimesta apua. En usko, että siitä on haittaakaan.

Mamma, mun loimi surisee ja tärisee!!! Tämä on kevysti epäilyttävää!

Ai kas, heinäkärry tuli! No sittenhän...

... saa surista miten paljon vaan. Kyllä ruoka tamman tiellä pitää!

Anna ny! Anna ny! Kaverille kanssa!
Myös tallikaverilla on ollut käsittämätön määrä epäonnea hevostensa kanssa viimeisen parin vuoden sisään. Yhdessä kiroilimmekin, että isot takaiskut opettavat aika hyvää suhteellisuudentajua ja paineensietoa. Mutta voin sanoa, että kyllä kevyesti sieppaa, jos joku tulee itkemään hokinpolkemaa ikään kuin se olisi maailmanloppu. Meillä on nyt yhdessä Suunnitelma B: jos molempien hevosten toipumisaika menee rankasti pieleen, heitetään ne yhteiseen tarhaan potkimaan toisensa hajalle ja toivotaan, että vakuutusyhtiön henkivakuutuskorvausosasto hoitaa loput. (Vitsivitsi. Mutta kai on terve merkki, että vielä hetkittäin huumoria riittää?)

13 kommenttia:

  1. Pari päivää poissa koneelta ja jo saa lukea kauhutarinaa kerrakseen! Pian on onneksi maanantai ja pääset hakemaan toista tai vaikka kolmattakin mielipidettä vaivaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tulee aina näitä yllätyksiä:( Itsekin olen ihan typertynyt, koska olisin paikantanut ongelmat ihan eri alueelle. Katsotaan, seuraava lääkäri on perjantaina.

      Poista
  2. Uusi lukija ilmoittautuu ja toivottelee samalla tsemppiä hevosen kuntouttamiseen.Meillä monivammakuntoutuja ja puolivallaton seniori löytyy samasta paketista. Tällä hetkellä painitaan mahaongelmien kanssa, kesän nivelongelmien jälkeen, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi. http://tuvanelamaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsemppauksista, niitä kyllä tarvitaan! Samoin paranemistoivotukset sinnekin, mukava blogi sinulla!

      Poista
  3. Gastroguard on tunnetusti pahan makuista, ja omalle tammalleni onnistuin tuuppaamaan sen suuhun ruiskulla, ja heti porkkanaa kehiin....hyva etta huumoria loytyy, sita tarvitaan, nimimerkilla kokemusta on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti GG ei ole Kessin mielestä niin pahaa kuin Metacam. Mikään ei sen sijaan ole niin pahaa kuin vatsaystävällinen, ihana, suositeltu Greenline. Tähän mennessä ainoa (ruoka)aine, johon syöttöporsas ei koske kuin pitkin hampain. Ja tämä eläin on syönyt mm. taululiituja ja muutakin kummallista...

      Poista
  4. Toistan näitä samoja fraaseja, kuin muutkin: "ei voi olla totta", "kokemusta on" ja "tsemppiä!". Hevosten terveysmurheita miettiessäni meidän perheessä verrataan vaivoja usein urheilijamiehen vammakirjoon ja -kokemukseen. Aika paljon pitää tapahtua, että fyysinen suorituskyky olisi tosiaan menetetty ja näillä kohdin yritän luoda positiivista tunnelmaa hevosten vammojen hoitoon.. Vaikka faktahan on se, että hevosen anatomia on haavoittuvampi kuin ihmisellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihmisurheilija (jopa mies...) sentään ymmärtää jossain määrin puhetta ja tietää, että erilaiset toimenpiteet ovat omaksi parhaaksi. Eläimelle sitä on vaikeampi selittää. Itsekin (vielä) uskon, että jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, niin toivoa ei ole vielä menetetty.

      Poista
  5. Joskus tuntuu kyllä niin hullulta tämä touhu. Hevoset tuntuvat yleisesti ottaen olevan enemmän sairaina kuin terveinä, erityisesti juuri nyt, lieneekö syynä vuodenaika, liukkaus ja pimeys, jotka altistavat erilaisille tapaturmille?
    Ihmeesti kuitenkin moni hevonen kuitenkin sitten tervehtyy, vaikka ennuste olisi melko lohduton. Toivon hartaasti, että näin käy Kessin kohdalla. Ja onhan tämäkin osa sitä hevosenpitoa iloinen ja suruineen, niitä voivat ymmärtää vain toiset hevosenomistajat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ON hullujen puuhaa! Ja ilmeisesti vaikuttaa vahvasti ja pysyvästi myös pääkoppaan, koska hetkeäkään ei tule mieleen heittää hanskoja naulaan, pistää elukoita teuraaksi ja alkaa harrastaa vaikka postimerkkeilyä, jossa loukkaantumisriskit ovat pieniä.

      Poista
    2. Hihih, kyllä mun mies on ainakin sitä mieltä, että hevostelun vaikutus vaimon pääkoppaan on ollut vaikea ja pysyväisluontoinen :D

      Poista
  6. Hei tämä on ehkä vähän kaukaa haettua, mutta mä ihan kirjaimellisesti heräsin yöllä tähän ajatukseen ja pakko nyt kertoa: mun armas vuokrapolleni on kärsinyt ruoansulatusvaivoista koko ikänsä mutta onneksi ei vielä ole mitään vatsahaavoja tms. Nyt syksyllä uusi raspaaja hoksasi että sillä on ensinnäkin jäänyt sudenhampaanpoistosta yhdet juuret mutta tärkeimpänä: sen yksi takahammas oli muita korkeammalla, mikä aiheuttaa tietenkin sen ettei se saa jauhettua ruokaa ja siten hyödynnettyä sitä täysin ja vatsa kiittää... Että onko Kessin hampaita tutkittu koska viimeksi ja miten tarkkaan? Jos kaiken maailman mahahaavalääkket ei auta, voisko olla mahdollista että syy olis jossain ylempänä ruoansulatuskanavassa kuten meillä. Tai siis tietenkin ne nyt auttaa ja muutkin vaivat oikenee levolla ja magneettiloimella, mutta ajattelinpa jakaa tämän kokemuksen kaiken varmuuden välttämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - myös hampaat voivat vaikuttaa erilaisten ruoansulatusvaivojen syntyyn! Kessin tapauksessa tämä ei ollut syy (hampaat tarkistettu kesällä) mutta erittäin hyvä pointti näin yleiseltä kannalta! Ja suosittelen kaikille lämpimästi hyvän hammaslääkärin käyttöä hevosella muutenkin. Suuhun voi liittyä niin paljon ongelmia.

      Poista