Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 31. joulukuuta 2013

Loppuvuoden kuulumisia

Joulua varten laitettiin tietysti kinkku uuniin... eiku.


 
Viimeiseen pariin viikkoon ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Kessi edelleen sairaslomailee: kävelee, tarhailee, käy solariumissa ja saa ihan normaalia hoitoa. Vatsahaavalääkitys loppui juuri joulun alla. Joulu ja uusivuosi ovat kuitenkin mukavasti sotkeneet lääkärikäyntien ja kuntoutuksen suunnittelua. Skintigrafia on varattu Hyvinkäälle ensimmäiseen mahdolliseen aikaan tammikuun puoliväliin, ja pelottaa edelleen niin *******sti. Kiitos vakuutusyhtiön saan kaiken kukkuraksi maksaa tämän lystin aivan itse. Yhtiön perustelut (olisi pitänyt pitkään kokeilla kaikkea muuta, lähinnä ontumatutkimuksia ja piikityksiä,  ja ehkä vuoden päästä sitten...) ovat sen verran idioottimaisen kuuloiset, että vakuutusyhtiö mennee tässä vielä kevään aikana vaihtoon. Tuo heidän suosittelemansa "hoito"linja olisi epäilemättä maksanut heille vieläpä enemmän. Miksikö päätin mennä kuvauksiin sittenkin? No siksi, että jos jotain on vielä pelastettavissa, niin luultavasti nopea toiminta olisi hoitoennusteen kannalta parempi. Jos ei, on varmasti aivan turhaa kiusata myös sairasta hevosta tarpeettomasti.

Potilas Kessi itse vaikuttaa oikein tyytyväiseltä, tasapainoiselta ja hyvinvoivalta (paitsi tarhassa, jossa se on tarhakiusatun inhassa roolissa). Eilen se sai tutun osteopaatin käsittelyn. Yllättävää kyllä arvio oli, että se tuntuu kropaltaan olevan yleisesti ottaen "parempi kuin ikinä". Toki lonkanseutu on jumissa ja Kessi aristeli alavatsaan koskemista (vatsahaavan jälkimaininkeja? muuta kipua? naisten vaivoja?), mutta muuten yleisvaikutelma oli positiivinen eikä hevonen edes vielä näytä pitkään seisoneelta lepohevoselta.  Ehkä loma on myös tehnyt hyvää? Positiivisiakin arvioita on siis kuultu. Myös oma valmentaja jaksaa käsittämättömän optimistisesti tsempata ja uskoa toipumiseen. Hyvinkään lääkäri lohdutti puhelimessa (siis näkemättä hevosta koskaan), että jos se olisi hyvin pahasti vammautunut, ei se edes liikkuisi. Kuka tietää?

 

Selän ligamenttivauriosta on luettu metritolkulla tekstiä ja kahlattu kaikki mahdolliset brittiläiset ja ruotsalaiset hevosfoorumit. Kokemukset vaihtelevat mukavan rohkaisevista täysiin katastrofeihin. Koska tämäntyyppinen vamma on ilmeisesti kohtuullisen harvinainen ja kiinnostava, ovat ultrakuvat kiertäneet ihanien luottoihmisteni kautta myös Keski-Eurooppaa myöten. Kaikki ovat olleet kai yhtä mieltä siitä, että vauriot näyttivät pahoilta - mutta uusimpien näkemysten mukaan on hyvin epätodennäköistä, että tällaista jälkeä aiheutuisi yksittäisestä onnettomuudesta. Liekö vaurioita ollut sitten jo aiemmin, mutta missä laajuudessa? Minua askarruttaa kovasti tämä teoria. Moni pätevä ihminenhän on ollut ennenkin sitä mieltä, että selässä on "jotain". Röntgenkuvat ovat kuitenkin olleet virheettömät, joten siitä ei ole aiemmin huolestuttu isommin. Mutta olisiko syy voinutkin olla selässä koko ajan? Ja miten yleisiä tämäntyyppiset vammat loppujen lopuksi ovatkaan, ainakin pieninä? Mystiset "selkävaivat" ovat kovin yleisiä, mutta jos yleisin tutkimustapa on kuitenkin aina röntgen, voi paljon muuta jäädä huomaamatta. 
 
Kaikki arviot kuntoutuksen "kannattavuudesta" riippuvat aina siitä, miten arvion tekijä itse hevoseen laitettavat kustannukset ja uhraukset arvottaa. Olen kuullut todella laidasta laitaan kommentteja siitä, mitä minun "kannattaisi" tehdä. Superhalvan harrasteratsun kohdalla olisi monen helpointa sanoa, että piikki lihaan ja uutta kehiin. Arvokkaamman ratsun kohdalla motivaatio yrittämiseen voi olla toista, samoin silloin kun arvottaa hevosta ainoastaan rakkauden ja kiintymyksen kautta perheenjäsenenä. Tutustuminen henkivakuutusehtoihin osoittaa, että henkivakuutuskorvauksia on lähes kaikissa tilanteissa aivan turha odottaa. Sekin vaikuttaa varmasti monen hevosenomistajan päätöksentekoon. Yrittääkö vielä mahdotonta vai päättää alkaa säästää uuden hevosen hintaa saman tien? Aikaisemmin Leon leikkauksen jälkeen kirjoitin vuodatuksen siitä, että ainakaan ähkystä kuntouttaminen ei välttämättä ole järkevää. Nyt vielä tuntuu, että taistelen - niin kauan kuin jotain toivoa on.
 
Tosin löytyyhän yksi toipumisen ihme jo todella lähipiiristä. Moni on ihmetellyt, kuinka Charlyn entinen omistaja käytti hämmästyttävän paljon aikaa, rahaa ja vaivaa edullisen "tavishevosen" hoitoon vaikka se olisi ollut helposti korvattavissa uudella samanlaisella. Meidän setä on aikanaan kuntoutettu esimerkiksi murtuneen leuan jäljiltä! Mutta Charly ei olekaan mikään tavis. Vaikka se ei todellakaan tarjoile mitään ilmaiseksi, on viime aikoina ollut sellaisiakin ratsastushetkiä, että suupielet ovat korvissa vielä kotonakin. Se liikkuu sittenkin - ja reippaasti! Sedän kunto on selvästi kohonnut näiden parin kuukauden aikana. Se on saanut elämäänsä myös kaksi ihanaa vuokraajaa, ja yhteisvoimin olemme selvästi nostaneet sen ratsastettavuutta paremmaksi. Vaikka ruokintaa on lisätty, on möhömaha jossain määrin pienentynyt. Maailman ihanin Setä!
 


 

4 kommenttia:

  1. En voi muuta sanoa kuin toivottaa onnea lisatutkimuksiin, ja toivottavasti asia selviaa piakkoin, niin paaset joko kuntouttamaan tai luopumaan ajatuksesta. Hevonen on niin hauras elain, eika osaa kertoa meille mika sita vaivaa. Ihailen positiivisuuttasi ja toivon kaikkea parasta vuodelle 2014.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Hyvää uutta vuotta sinullekin. Hienoa, jos onnistun edes kuulostamaan positiiviselta, vaikka koko aikaa ei oikein siltä tunnukaan.

      Poista
  2. Hevosessa on kyllä ällistyttävän monta paikkaa, joihin voi tulla ällistyttävän monenlaista vikaa. Ymmärrän kyllä hyvin, että haluat katsoa kaikki kortit. Ymmärrän senkin logiikan, että halpa hevonen mieluummin lopetetaan kuin tehdään kalliit tutkimukset, mutta itse olen aina ollut sellainen, että tunnearvo ratkaisee eikä rahallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olen jotenkin ollut nyt hämmentynyt siitä, kun yllättävän moni on sitä mieltä, että sairaan hoitaminen ei kannata. Joo, kyllähän tallipaikka ja hoito maksaa, mutta ystävälle ja perheenjäsenelle on myös velkaa sen, että yrittää.

      Poista