Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 3. luukku

Joulukalenterissa pyrähdetään vaihteeksi kirjallisuuden pariin.


Yhdysvaltalainen kirjailija John Steinbeck (1902-1968) on palkittu urallaan mm. Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Steinbeck syntyi Salinasissa Kaliforniassa. Keskeytettyään yliopisto-opinnot vietti hän aikaa työskennellen maatiloilla ja kirjoitti samalla ensimmäisiä teoksiaan, jotka eivät juurikaan saaneet menestystä. Kirjoissaan hän on kuvannut erityisesti köyhien kalifornialaisten elämää maaseudulla ja pikkukaupungeissa. Monet hänen kirjoistaan liittyvät Yhdysvaltain 1930-luvun lamaan. Vasta myöhäisemmässä vaiheessa tehty tehos Ystävyyden talo (Tortilla Flat) alkoi saada huomiota, ja siitä lähtien teoksissa esiintyi pessimistisen pohjavireen rinnalla myös lempeää huumoria.
 
Punainen poni (The Red Pony) oli Steinbeckin varhaisimpia teoksia. Se on oikeastaan novellikokoelma, joiden kaikkien keskipiste on pienellä maatilalla kasvava ja aikuistuva Jody-poika. Hevosenystävän kannalta teoksen keskeistä antia on kuvaus pojan ja pojan saaman hevosen suhteen kehittymisestä. Steinbeck kuvaa parivaljakon välejä selvästi myös hevosta ymmärtävällä tavalla.
 
Punainen poni kuului ainakin omana kouluaikanani niihin kirjoihin, joita opettajat luetuttivat kaikilla äidinkielen tunnilla. Kirjallisena teoksena Poni on selvästi laadukas ja sen verran lyhyt, että se soveltui hyvin varhaisteinienkin käsittelyyn. Kirja ei kuitenkaan ole synkässä realisimissaan mikään lastenkirja. Itse muistan saaneeni surullisesta juonesta melkoisia traumoja, ja kesti pitkään ennen kuin uskalsin koskea Steinbeckin tuotantoon uudestaan. Silti hevosen kuvauksena kirja voi olla lukemisen arvoinen.
 
 
"Jody tarttui aivan riimunhihnan juureen ja lähti kulkemaan harjanteella olevaa ranchia kohti, ja Nellie oikutteli ja riuhtoi hänen perässään. Tienvarsien niityillä oli villikaura juuri työntymässä tupestaan. Lämmin aamuaurinko paistoin Jodyn selkään niin mukavasti, että hänen oli silloin tällöin jalat jäykkinä tehtävä aikamoinen hyppy aikuisuudestaan huolimatta. Aidoilla naksuttelivat kiiltävät ja punaolkalappuiset mustarastaat kuivaa lauluaan. Niittyleivoset lauloivat kuin vesi, ja puhkeavien tammenlehtien sekaan piiloutuneet villikyyhkyset päästelivät pidätettyjä suruääniään. Niityillä paistattelivat kaniinit päivää, ja van niiden harittavat korvat näkyivät heinänlatvojen yläpuolella."

 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti