Kaksi vuotta (ja kuukauden korjaussarja)

Helatorstaina kaksi vuotta sitten ajelin Pirkanmaalle hakemaan kotiin tammaa, josta olin tehnyt kaupat. Jännitti sen verran, että mm. kuljetussuojat jäivät kotiin eteisen lattialle odottamaan. Jännitti ennen kaikkea se, olenko tehnyt oikean valinnan ja pysyykö hevonen terveenä ja edes hengissä (tästä kun oli vähän karuja kokemuksia taustalla).

Kaksi vuotta. Kliseisesti kuuluisi kai sanoa, että "en päivääkään vaihtaisi pois". Mutta kuten tiedämme, eihän se ihan niin mennyt. Nyt tässä vaiheessa on helppo sanoa, että olen hyvin tyytyväinen yli vuodentakaiseen päätökseen yrittää, vaikka lopputulos oli epävarma. Vieläkin tyytyväisempi olen vain huikeisiin taustajoukkoihini, jotka tekivät suunnitelman, joka toteutettiin ja joka toimi.

Teinkö oikean valinnan? Kyllä tein - niistä silloin harkittavana olleista vaihtoehdoista. Loppusuoralla oli kaksi kivaa hevosta. Toinen oli mukava ruuna, jonka lahjat olivat enemmän estepuolella. Koeratsastuksessa hyppäsin sillä kylmiltään paikoitellen ihan isohkonkin radan koska en kehdannut sanoa myyjälle, että on ollut vähän taukoa ja vähän pienempikin riittäisi. (Voiko joku olla näin tyhmä? Kyllä, minä voin.) Ruunan kyvyt sileällä olivat kuitenkin Kessiä huonommat - ja sileällähän sitä suurin osa ajasta ratsastetaan. Ruuna oli epäonnekseen myös Leolle sukua, ja pelkäsin saavani sieltä jotain samankaltaisia terveysongelmia suvunperintönä.

Kessin eka päivä 2 vuotta sitten.

Valinta kohdistui siis rautiaaseen tammaan. Josta valmentaja totesi jo meidän ekan testivideon nähtyään, että ei ole ennen nähnyt minua niin rentona uuden hevosen selässä. Ja tullessaan toisen kerran katsomaan koeratsastusta nro 2, huuteli hämmentävän nopeasti kentänlaidalta, että eiköhän se ollut tässä, nyt on jo nähty tarpeeksi.Tässä välillä on ollut hetkiä ja vaiheita, jolloin rentous on ollut vähän kadoksissa. Mutta se jokin tuossa moppitukassa on: jotain sellaista poikkeuksellista luonnetta ja työmoraalia, että se on jotenkin ihan minun. Lempeä työmyyrä. Helposti kiukustuva mutta nopeasti leppyvä. Pieru-Iita Idiootti. Ahne porsas. Välillä tamma isolla T:llä. Typerys, joka löi viime viikonloppuna päänsä seinään ja säikähti sitä niin, että istahti kankuilleen. Niin innokas lähtemään töihin, että välillä ei meinaa ehtiä pukea tarpeeksi nopeasti.

Harvoin siteeraan tai linkitän muualla julkaistuja artikkeleita. Äskettäin Eurodressagen sivuilla julkaistu Klaus Balkenholin haastattelu sisälsi sellaisia helmiä, että pakko minunkin on kommentoida. Lukekaa erityisesti kaksi viimeistä kohtaa: 1) kiittäkää ja kehukaa hevosianne ja 2) älä ratsasta (vakavasti treenimielessä) jos oma mielentilasi on huono. Nämä kaksi asiaa voisivat olla tällä kertaa kuukauden korjaussarjani ytimessä. Kessi todella arvostaa kiittämistä ja kehumista, ja sitä pitäisi muistaa tehdä aina kaikista hyvistä suorituksista! Toisaalta oma känkkäränkkäpäivä tai surut ja murheet lannistavat hyvänkin treenin. Eläimet todella lukevat olotilojasi.

Jos konkreettisempia korjauksia mietitään, mennään edelleen teemalla "eteen ja ylös" eli hevonen pohkeen eteen ja kevyttä kättä - ohjalla ei saa hetkeksikään jäädä kiinni. Päänheiluttelut oikaistaan pohkeella eikä ohjalla. Paljon taivuttelujumppaa, avoa ja sulkua. Huolellisuutta siirtymisiin. Totesimme valmentajan kanssa, että hyvät siirtymiset alaspäin vaativat Kessillä näköjään vähän työstämistä aina "helpomman kautta" - ensin laukka-ravi ja vasta sen jälkeen onnistuu hyvä laukka-käynti. Nyt jostain syystä ei voi ahnehtia liikaa kerralla.

Sen verran kuitenkin ahnehdin, että kun ne vanhat ongelmia tuottaneet takaosankäännökset ovat viimein alkaneet sujumaan, hölkätään kotitallin rataharkoissa ohjelma, jossa päästään näyttämään sekä takarit että avot tositoimissa. Hienoja sulkujakin olisin halunnut esitellä, mutta niitä sisältävissä ohjelmissa on jo sen verran paljon koottuja askellajeja, että ne eivät vielä ole ihan esittelykelpoisia. (Vielä enemmän sulkuja haluaa tosin esitellä Kessi, jota on vaikea saada ymmärtämään, että välillä riittäisi ihan tavallinen pohkeenväistö...) Kokeillaan ja katsotaan! Kotioloissa dieseliä saa käynnistellä vähintään 45 minuuttia, mikä on jännää verrattuna siihen, että vieraassa paikassa ollaan sen verran tärppänä, että siellä riittää reilusti lyhyempikin aika.

Kihara-Kessi tällä viikolla.