Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kessinä olemisen sietämättömyys ja keveys

Tämän vuoden vappu on ollut yksi erikoisimmista. Keskiviikon myrsky (pääkaupunkiseudulla vettä parhaimmillaan yli 30 mm tunnissa, välillä rakeita ja räntää) oli hyvä johdatus juhlapyhiin. Kessi ei ole ollut varmaan yli puoleen vuoteen yhtä karmiva ratsastaa kuin keskiviikkoiltana. Hetkittäin epäilin olevani unissani ja Charlyn selässä - niin selättömältä ja tuntumattomalta töyssytykseltä eteneminen tuntui. Samalla voi sanoa, että eteenpäinpyrkimyksessä ei toisaalta ollut vikaa, pikemminkin päinvastoin. Muutaman kerran piti ottaa astetta reippaampia pidätteitä, kun kaikki samaan aikaan maneesissa olijat innostuivat yhteiseen riekkumiseen. Kokonaisuus oli niin kamala, että oma tuomioni oli vakavasti könkkä tai jollain tavalla ep. Todella erikoista ratsastusta ja liikkumista!

Vapunaatto alkoikin sitten pohdinnalla siitä, mikä on vialla ja soitetaanko ensin hammaslääkäri, satulantoppaaja vai joku muu. Soittelut kuitenkin jäivät, kun työpäivän päätteeksi tuli reipas lähtö tallille. Meillä on jokavuotisena perinteenä Wappuhyppelöt, ei-niin-vakavastiotettavat estekisat, joissa on tarjolla luokkia lähestulkoon vauvasta mummoon. Paras asu palkitaan ja meidän ruokavelhot pitävät huolen siitä, että kaikki lähtevät yleensä kotiin varsin hyvinsyötettyinä. Onneksi kisa saatiin tänä(kin) vuonna pidettyä auringonpaisteessa! Sen verran ehdin kuitenkin järjestelyjen lomassa valittaa valmentajalla kamalasta Kessistä, että luokkien loputtua sain määräyksen mennä ratsastamaan itsenäisesti, mutta tarkkailun alla. On aika paljon hetkiä, jolloin olen pohjattoman onnellinen siitä, että oma valmentaja on omalla tallilla käytettävissä. Tällainen tilanne on ehdottomasti yksi niistä. Ratsastin omin päin ja kukkapenkkiään rapsuttava valmentaja vilkaisi aina välillä kentälle. Eikä paljon kommentoinut sen jälkeen kun totesi homman olevan ok. Hevonen ei ollut millään tavalla könkkä tai epäpuhdas (jee!) ja liikkui ihan kivasti. Tosin sain ohjeen olla puolipidätteiden kanssa vähän nopeampi ja aktiivisempi. Ja siinäpä se oli, ihan hyvä heppa!

Perjantain osalta hevosta ei voi juuri moittia, joskin uudestaan alkava raju tuuli ja sadekuurot tuntuivat kiristävän ratsujen vieteriä alkuun aika reippaasti. Kun kaveri painatteli ympäri kenttää isompaa laukkaa ja yritti alkuun kehnolla menestyksellä saada aikaan yhden ohjan pysähdystä, joviaali Kessi sentään vaan ravailla hölkytteli menemään. Päivän ainoa haaste oli ajankäytöllinen ja säähän liittyvä. Mehän harrastamme usein talleilua yhdessä Herra Ekonoomin kanssa: yhdessä autolla tallille ja aikansa paikanpäällä hengattuaan herra lähtee hölkäten kotiinpäin ja minä poimin hänet hevosen hoidettuani kyytiin kotimatkan varrelta. Olimme käyneet napakan keskustelun ennen lähtöä siitä, ovatko varusteet säähän sopivat  - ja kummalla meistä (minulla untuvatakki, hänelle shortsit ja t-paita). Tallilla ollessani alkoi vaikuttaa varsin selvältä, että minun valintani oli oikea... Kun kolmannelta autolla tai hevosella tiellä liikkuneelta tallikaverilta tuli raporttia hölkkääjän voimista "Sillä tulee verta nenästä ja se ei halunnut takkia lainaan", "Näytti vähän siniseltä" totesin, että tänään lopetetaan lyhyeen.

Lauantaiaamuna oli kassit pakattu kisoja varten. Tarkoitus oli mennä yhdelle lähitallille pieniksi rataharjoituksiksi kuvittelemaani tilaisuuteen. Lähtölista osoittikin, että kyseessä olivat aika kovatasoiset geimit, mutta parempi kai haastaa itseään hyvässä seurassa? Lähtö kuitenkin peruuntui, kun saimme surullisen viestin lähiomaisen voinnista, ja loppu viikonlopusta vietettiin teho-osastolla toivomassa parasta. Lähtökohtaisesti suhtaudun kovin varauksellisesti kisojen perumiseen viime hetkillä, mutta elämässä täytyy joskus priorisoida. Valinta ei ollut tällaisessa tilanteessa vaikea.

Eilen illalla keskityimme Kessin kanssa pienten hetkien arvostamiseen, vihreän maisteluun ja yhteiseen rapsutteluun. Kun kenttä oli vapaa, päätin päästää sen hetkeksi irti. Tallityöntekijä epäili, että ei Kessi vapaaehtoisesti liiku vaan mieluummin vaan syö. Normaalisti hillitty mamma olikin vastoin odotuksia ihan intopiukassa ja lähti liikkeelle ohitseni kuin nato-ohjus.


Yeah, it's pretty clear, I ain't no size two
But I can shake it, shake it, like I'm supposed to do
'Cause I got that boom boom that all the boys chase
And all the right junk in all the right places


Tämä kevätjuhlaliike on opittu varmaan jostain Tavastialta?
 






"Näitsä Valtteri, miten mä loikkasin?"
Suhtaudun vähän ristiriitaisesti tällaiseen revittelyyn. Siinä on hyvät mahdollisuudet teloa itsensä (sellaista ei ole vielä tapahtunut). Toisaalta hevosen pitäisi antaa olla hevonen ja silloin tällöin antaa sen vapaasti revitellä ilman ratsastajan ohjausta ja painostusta. Tänään se lopputulema taas nähdään: hirveät jumit vai rennon pehmeä hevonen?

4 kommenttia:

  1. Kyllä tuommoinen revittely on ihan paikallaan - kunhan alkukävely ja vaikka liinassa lämmitetty lihaksisto on siihen valmis. Loistojumppaa hevoselle, etkä sinä varmaan haluaisi noita lihasryhmiä availla noilla keinoilla... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi oltiin lämmitelty tälläkin kertaa! Yleensä tuota saa enemmän hätyyttää juoksemaan, mutta tällä kertaa se tosiaan yllätti ja lähti. Pari kertaaa on tullut oltua kyydissä tuollaisessa kahdelle jalalle -liikkeessä ja saa mun puolesta hoitaa nuo temput ihan vapaasti yksinään :D

      Poista
  2. Hienoja kuvia ja tosi kiva blogi. Sait minusta uuden lukijan.

    http://olipakerranhevonen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia! Sinullakin on oikein mukavan näköinen blogi, jään seuraamaan sitä mielelläni!

      Poista