Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Talous nousuun ja kiertotalous kunniaan?

Jotenkin sitä huomaa, että suhde materiaan muuttuu samaa tahtia kuin elämä hevosenomistajana pitenee. Alkuvaiheessa osa harrastuksen ihanuutta oli ostella erilaisia tavaroita (aiempi diagnoosi shopaholic ja kenkäfriikki, sittemmin hevosvarustefriikki). Nykyisin priorisointi on uuden satulahuovan tai valmennustunnin/hevosen hierojan välillä. Käsieni kautta on kaikesta huolimatta vuosien mittaan kulkenut aika hurja määrä vaatetta ja varustetta, osittain siksi, että hevosten vaihtuessa entiset kamat eivät ole olleetkaan sopivia. Tallilla minut tunnetaan todellisena tarjoushaukkana ja mestarishoppaajana, joka kuulemma poikkeuksellisen hyvin osaa kaivaa esille hyvät tarjoukset ja oikeat tavarat. Naispuolinen Vilénin Sulo tässä, moi.


Ulkomaiset nettikaupat ovat pitkään olleet suosikkejani. Ainakin muutama vuosi sitten kotimaisia toimijoita laajempi valikoima ja yleensä edullisemmat hinnat houkuttelivat ostoksille. Nyt heikko euron kurssi on muuttanut tilannetta siten, että tilaaminen esim. briteistä ei olekaan enää niin houkuttelevaa. Silti esim. Equestrian.comin ja Hope Valley Saddleryn valikoimien tutkiminen on kivaa ajanvietettä. Saksan ja Englannin ebayta on myös mukavaa välillä selailla. Helpointa tilaaminen on ollut silloin, jos tietää, mitä on ostamassa. Riskiostoksia ja kokeiluja olen tehnyt lähinnä silloin, kun olen ollut suhteellisen varma, että vääränlaiseksi osoittautuvan tavaran saisi helposti myytyä edelleen. Ostokset ovat yleensä sujuneet toivotusti. Vain kerran on tullut erään kaupan kanssa kinaa ja rahat olisivat jääneet saamatta, ellei maksutapana olisi ollut paypal, joka hoiti sotkun tyylikkäästi. Olen pihi, ja ulkomaanshoppailuun on ajanut useimmiten hinnoittelu: jos saman tuotteen saa muualta selvästi edullisemmin, on se vaan tyhmää maksaa liikaa. Vai onko sittenkään?

Kotimaan kauppojen puolesta puhuu ennen kaikkea se, että kivijalkakaupassa on mahdollista päästä tutustumaan tuotteisiin ennen ostopäätöstä. Nettikaupoissakin yleensä palautus ja vaihto on sujuvaa. Ketjumyymälöihin houkuttelee ostamisen helppous ja valikoima. Satunnaisesti tulee asioitua joissain pienemmissä liikkeissä, kun etsii jotain tiettyä tuotetta tai uusi kauppa osuu kiinnostavasti kulkureitille. Tunne on joissain yksittäistapauksissa musertava. Vuodesta toiseen sama suppeahko valikoima, yli-innokas myyjä, joka kovin toiveikkaasti odottaa päivän ainoaa (?) kauppaa ja hurjat hintalaput hyllyjen reunoissa. Kiusaantuneena toivoo itsekin löytävänsä kaupasta jotain ostamisen arvoista. Muutama satunnainen linimenttipurkki tai saippua on lähtenyt tällä tavalla matkaan. Kotimatkalla lähinnä pettymys ja paha mieli - sekä itsensä että epäonnisen yrittäjän puolesta.

Ei, yrittäminen ei ole helppoa Suomessa tässä tilanteessa. Maahantuojat ja tukkuliikkeet voivat edellyttää suurten kertaerien tilaamista, jolloin myyjälle voi olla turvallisempaa jättää valikoiman täydennys kokonaan hankkimatta. Varasto ei kierrä, vuokrat ovat kovat, työntekijät tarvitsevat palkkansa ja verot ja työnantajamaksut on tilitettävä joka kuukausi. Tuotteet on pakko hinnoitella siten, että tappiolle ei jäädä. Kuluttajana paljoksun ja kauhistelen. Omassa työssä opitun kautta ymmärrän ja arvostan eri tavalla. Kun kuukausittain joutuu varmistamaan, että myynti on suurempi kuin kulut, Ebita-tavoitteet ja billing ratiot täyttyvät, ja että työntekijöiden palkat maksetaan ja ehkä tämän lisäksi vielä työhyvinvointi ja -tyytyväisyyskin toteutuu, tulee vahvasti mieleen, että ehkä taantuma-ajan palkkatyöläisen niukasta tilipussista entistä suurempi osuus tulisi siirtää nimenomaan kotimaisille yrittäjille?


Ja sitten kun ostostelu menee pieleen, on vielä live-kirpputorit ja netin (erityisesti facebookin) markkinakanavat. Jonkun tapahtuman yhteydessä pidetyiltä heppakirppiksiltä ei ole jäänyt käteen juuri auringossa poltettua nenänahkaa kummempaa. Sen sijaan FB-kirppiksillä olen ostanut ja myynyt hyvällä menestyksellä. Aiemmin sekin oli helppoa: tuotteen esittely, ostotarjous, maksu ja postitus. Väittäisin, että taantuma ja tavarapaljous on purrut tähänkin. Nyt ostotapahtuma on vähän vaiheikkaampi.

"Myydään Pikeurin ratsastushousut, koko 40. Pieni koko, vastaa normaalia 38. Mustat. Käyttämättömät, myydään väärän koon vuoksi. Laput vielä kiinni. Hinta 90 eur sisältäen postikulut."

O1: av
O2: jono! yv
O3: yv
O1: mulla oli kyllä eka varaus...
O3 (yv:llä): onks noi housut siniset?
M: ei kun mustat, lukee kyllä ilmoituksessa
O4: Sopiskohan noi mulle? Kun käytän yleensä kokoa 42, mutta noi olisi kivat [ostajan profiilikuvassa koira, josta ei voi päätellä sinne päinkään ostajan kokoa]
O5: jono
O6: tarjoan 30 euroa
O7: lisäkuvia? Saanko mittoja?
O8: minkämerkkiset noi on? Mikä koko? Väri? Lähetätkö postiennakolla?
M: tiedot lukee ilmoituksessa [ja jos myyjä on kiltillä päällä, toistaa myyjä toki koko litanian...]

Tällä välin sovitaan housujen sovituksesta viereisessä kaupunginosassa asuvan ostajaehdokkaan kanssa. Sovituksen järjestämiseen menee noin viikko. Housut eivät ole sopivat. Koko väliajan Ostaja 5 on pommittanut viesteillä siitä, miten kovasti tahtoo ko. housut. Myyjä alkaa purkaa jonoa alusta lähtien. Lopputulema: housut ovat edelleen myymättä kuukauden kuluttua.


Silti suosittelen. Oikein hinnoiteltu, oikein kuvailtu tavara tekee kauppansa ennemmin tai myöhemmin. Elinkaarensa loppupäässä olevaa roinaa ei kukaan osta kalliilla, ei välttämättä myöskään muualta trokaamistarkoituksessa hankittua, tuplahinnoiteltua tarjouskamaa. Itse ajattelen, että parempi käytössä kuin kaapintäytteenä. Siksi tarpeettomat ja vikaostokset lähtevät minulta säännöllisesti kiertoon. Joskus jätän tallillekin laatikon, josta tarvitseva saa ottaa ilmaiseksi haluamansa. Niin lähtivät esimerkiksi Charlyn jälkeen kimoshampoot ja käytetyt, mutta ehjät pienikokoiset riimut.

Yksi asia harrastajien välisessä nettikaupankäynnissä ihmetyttää: miksi kukaan tarkempia mittoja kyselevä ei ikinä osta mitään kyselemäänsä tuotetta?

Kierrätys-Kepa ja Jillalta hankittu sävysävyyn kevätasu.


 


8 kommenttia:

  1. Tarjoushaukka2 tässä hei. Pikeureja saa liki käyttämättöminä 30-60e, Sprengerin ikuisia kuolaimia 9-30e ja Mattesin uusi luksushuopa 60e (ovh.200e). Ja kaikkea näiden väliltä saa halvalla kun vähänkään jaksaa tutkiskella nettiä. Yksi supertärppikauppa on GPA online store, kannattaa seurailla pitkin vuotta, välillä on ihan älyttömiä tarjouksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Hyvä, että meitä on muitakin. Hyviä löytöjä on kyllä mahdollista tehdä, kun vähän näkee vaivaa. Etuna on näköjään myös se, että jos/kun ei ole ihan sitä yleisintä kokoa, niin jäännöskappaleita löytyy monesti melko helposti.

      GPA store oli kyllä nyt uusi tuttavuus, auts...

      Poista
  2. niin tuttua, niin tuttua, koitapa myyda netissa esin satuaa....huoh....nimimerkilla kaapissa hyva satula kayttamatta kun tulee hulluksi kaikkien ufokokeilijoiden kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, en taida edes yrittää myydä netissä satulaa... Ne olen kantanut suosiolla tähän asti lähimpään liikkeeseen, ja soitellut ja meilaillut sitten sinne tuhansia kertoja, miten myynti edistyy. Tai siis on edistymättä!

      Poista
    2. Minä olen saanut jopa satulan myytyä netissä. Meni siinä pari kuukautta, mielestäni verrattain nopeasti kuitenkin. Tosin satula oli halpa. Yli 1000 euron satulaa on varmasti vaikeampi myydä.
      FB:n kirppissivujen selailu on koukuttavaa ja hyviä kauppoja on tullut tehtyä niin myyjänä kuin ostajanakin. Tosin välillä myyjänä epätoivo iskee noiden kyselijöiden takia... Voisko edes vaivautua lukemaan sen kuvatekstin...
      Ulkomailta en ole tainnut tilata kuin kerran, tehtiin tallikaverin kanssa kimppatilaus. Tykkään kyllä selailla nettisivujen valikoimia, mutta silti useimmiten ostokset tulee tehtyä Agrista, Horzesta tai Hööksistä... Pitäisi kehittää tarjoushaukkailutaitoa, että löytäisi noita laatumerkkejä Niinan kuvailemiin hintoihin! :)

      Poista
    3. Ihan ensiksi Aira, tosi kivaa kuulla sinustakin elonmerkkejä pitkästä aikaa! Mitä sinun hevoselämään nykyään kuuluu?

      Minunkin myymät satulat ovat olleet halpoja, mutta on se silti aina ollut kohtuullisen takkuinen operaatio. Kirppisten tarjontaa tutkiessa kyllä menee minuutti jos toinenkin - joskus se palkitsee, joskus taas ei. Nykyään kun tarjontaa on niin paljon, jää helposti odottelemaan aina vaan entistä parempaa diiliä...

      Poista
  3. Minä olen myös tarjoushaukka, tosin myöskin melkoisen pihi. Hyvää ei usein saa halvalla, mutta eihän tinkiminen varastamista ole ;) Minusta korvahupun hintapyyntö on ihan älytön, jos se maksaa 30 euroa. Se on herranenaika minun kahden tunnin palkka! Yksi kangasriepu...

    Itsekin olen siirtynyt kierrätyskeskuksen (eli siis fb-ryhmiin). Muutama hyvin onnistunut kauppa, mutta muutama sitäkin huonompi. Olen päättänyt, että enää en kierrätettynä osta, ellen sitä itse livenä näe. Hyväkuntoinen satulahuopa paljastuu auringonpolttamaksi, "uudet suojat" oli kuvaa laittaessa uudet. Sen jälkeen sellaisen hevosen jalassa, joka hivuttanut ja rankasti. Nahkavarusteiden likapinttymät ovat kuvottavia, ja päälimmäisenä on vain paha mieli, että minua on nyt huijattu.

    Kivijalkaliikkeet ovat ihania shopata, mutta ikinä en osaa sieltä mitään ostaa - edes sitä säälisaippuaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säälisaippua :D - mä otan tämän käyttöön!

      Minulla on enimmäkseen ollut hyvä onni kirppisostosten kanssa. Sen opin, että tuotteesta pitää olla kunnolliset kuvat. Ja jos myyjän toiminnassa joku tuntuu oudolta, niin jätän ottamatta. Kerran sain halvalla "uudenveroisen" laatuloimen, josta etulukot oli kiinnitetty jesarilla. No, hinta ei ollut kamala, loimi on tosi sopiva eikä korjausompelu ollut mahdotonta, mutta olisihan tämän voinut kertoa ilmoituksessa... Kuvassa se oli näppärästi rajattu ulos.

      Itse yritän kuvata ja kuvailla tuotteen mahdollisimman hyvin. Kerran olen törmännyt pettyneeseen ostajaan, joka moitti satulahuovassa näkyviä käytön jälkiä, jotka oli kyllä kuvailtu ja selvästi kuvattu ilmoituksessa - ja muutenkin huopa oli kuulemma erilainen kuin hän oli ajatellut. Kaikkia ei voi millään miellyttää; tässäkin oli vain meidän kahden toisistaan poikkeava käsitys siitä, mitä oli muka ostettu ja myyty.

      Yleisintä taitaa kyllä valitettavasti olla, että pettynyt ostaja ei vain anna palautetta, ja päättää, että ei asioi enää ko. myyjän kanssa...

      Poista