Yksi muukin muutos vielä tapahtui: pelletinsyönnin loppumisen myötä hevosesta hävisi lähes kahden vyönreiän verran kessiä...
Olin jo pidempään miettinyt, että ennen joulua topattu satula olisi hyvä uusintatsekata suositellun mukaisesti. Aikakin oli tälle jo katsottuna, mutta toissapäivänä soi puhelin: sovittaja oli sattumalta tulossa meidän naapurustoon seuraavana aamuna, onnistuisiko minun olla paikalla?
Omat havaintoni aiemmasta ratsastuksesta sekä sovittajan havainnot satulaa ja hevosta katsomalla menivät harvinaisen hyvin yksiin. Olin kokenut, että satula kippaa vähän vasemmalle. Takaosan toppaukset olivat vähän painuneet vasemmalta. Minua oli myös vaivannut omituinen liukuminen ja tunne, että Kessi arastelee selän käyttämistä, vaikka liikkuukin mielellään eteen. Selitys tähänkin löytyi: ilmeisesti enimmäkseen laihtumisen myötä satulan painopiste ja istuvuus ovat muuttuneet sen verran, että satula valuu lavoille. Tämä tietysti tuntuu epämiellyttävältä, ja arastelu on kipeyttänyt lapoja sekä aiheuttanut selkälihasten heikkenemistä.
Onneksi kerrankin korjaus on helppoa: tasapaino saadaan tässä tilanteessa korjattua melkoisen helposti vastinhihnoja siirtämällä. Kotikonstein olisi voinut kokeilla myös edestä kohottavaa padia, mutta ratkaisu olisi voinut olla lyhyempiaikainen ja todennäköisesti liikkumista ei olisi kokonaan kuitenkaan voitu poistaa. Lupailtiin, että lapojen saadessa riittävästi tilaa liikkeelle voivat selän lihakset kasvaa nopeastikin. Näin ollen uusi tsekkaus 3-4 kuukauden kuluttua on paikallaan. Tämä siis itsellekin muistiin. Samoin kuin ohje siitä, että isolapaisen hevosen kanssa kannattaa jatkossakin kiinnittää huomiota siihen, ettei satuloi sitä liian eteen.
Korjaustyö onnistuu ihanasti parissa päivässä! Onneksi aika ei-niin-kivassa varasatulassa jää tällä kertaa lyhyeksi.
| Hyvänmallinen, vähän sportimpi emäntä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti