Pari juttua on tullut viime viikon aikana sisäistettyä siten, että ne on parempi kirjoittaa muistiin vastaisuuden varalle. Ulko-ohjan tuen pitämiseen auttaa - mikäs muukaan - vanhat kunnon asetus ulospäin-harjoitteet, joiden jälkeen asettelu ja taivuttelu on paljon helpompaa. Loput pari ajatusta otin kokeiluun luettuani joukon blogipostauksia Ville Vaurion klinikasta, jonne valitettavasti en päässyt. Harmittaa kyllä, koska epäilemättä sieltä olisi tarttunut mukaan hyviä työkaluja. Jos olen oikein ymmärtänyt muiden kommentit, niin pieni ajatus siitä, että ulkokäsi voi olla vähän "leveämmällä" voi auttaa hyvin myös ohjastuen pitämiseen ja hahmottamiseen. Tämä kielikuva tuntuu toimivan. Toinen ajatus, johon yritän panostaa, on puolipidätteen loppu. Pidäte tosiaan loppuu - ratsastaja ei saa jäädä kiinni istunnalla tai herravarjele kädellä. Minulle tämä on ikuisuushaaste, mutta onneksi on punainen tamma, joka toimiessaan normaalisti ilmoittaa hyvin hanakasti, milloin jotain on liikaa.
Jumppaa ei tule yleensä tehtyä liikaa. Viime viikolla väännettiin harjoitusta, jossa isolla ympyrällä tehtiin pieni voltti ja jatkettiin avossa - suoristettiin ja tehtiin toinen pieni voltti ja jatkettiin edelleen sulussa, suoristettiin ja aloitettiin sama uudestaan. Välillä tähän yhdistettiin reippaasti ulkoasetuksessa tehtyjä pätkiä sekä muutama askellajin vaihdos mielenvirkistykseksi. Tämä oli loistavaa sekä hevosen notkistamiseksi että omien apujen asettelemiseksi kohdilleen: istunta ei saa jäädä työntämään takapäätä väärään suuntaan ja pikku voltit varmistavat, että pohkeen toiminta pysyy nopeana - ja samalla myös ulkolapa täytyy pitää hallussa!
![]() |
| Kessi ja posse. |
Sitä paitsi olen ehkä jopa myymässä vihdoin viimein estesatulani, joka enimmäkseen on täysin tyhjänpanttina. Tosin ostaja on löytymässä omalta tallilta, jolloin ehkä voisin joskus jopa saada sen käyttöön jatkossakin...
Huomenna on taas tehovalmennuspäivä, sitä innolla odotellessa! Ainoa, mitä en odota, on laidunruoho, joka kertaalleen syötynä poistuu Kessistä kohtuullisen taajaan ja tehokkaasti ratsastuksen aikana. Ensimmäisinä laidunpäivinä myös ääniefektit olivat melkoiset. Nyt tilanne alkaa siinä mielessä tasoittua, mutta lannantuotantomäärä on edelleen varsin hurja. Tämän kesän heinä on kuulemma tavallista korkeasokerisempaa kylmien säiden takia. Tämä ehkä vaikuttaa osittain vatsankin hyvinvointiin. (Joo, se on mun hevoseni Kessi Vähähiilari. Se on niin prööött, kun vetää pelkkää heinädieettiä...)
Pidän tutun turvallisen chian edelleen ruokinnassa mukana. Jotkut tallikaverit ovat siirtyneet maitohappobakteereihin. Minullakin taitaa olla kaapissa joku vanha, vajaa purkki. Mutta säilyvätköhän ne yhtään toimintakelpoisina, jos talvisäilytyskin on ollut melko viileässä?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti