Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kun elämä potkii

Henkilö- ja hevoskohtaisesti kaikki on hyvin, ei hätää!

Inspiroiduin SD-teamin erinomaisesta eilisestä kirjoituksesta, joka käsitteli hevosesta luopumisen erilaisia vaihtoehtoja. Siihen minulla ei ole mitään lisättävää. Mutta mieleen on viime aikoina tullut se luopumisen toinen puoli. Ystävien ja lähisuvun piirissä on valitettavasti huomattu, että elämä ei ole itsestäänselvyys ja surullisia asioita sattuu ihmisille, joiden iän ja terveyden puolesta olisi voinut kuvitella olevan kaiken ikävän yläpuolella. Mutta entä sitten, jos jotain sattuu ja sinulla on huolehdittavia eläimiä?

Jokaisella pitäisi olla vähintään ohjeet sen varalle, miten omia raha-asioita ja muita käytännön järjestelyitä pitää hoitaa, jos yllättäen joutuu vaikka sairaalahoitoon. Minulla tallivuokrat ja muut toistuvat kulut ovat onneksi nettipankissa suoraveloituksessa, mutta moni muu yllättävä asia jäisi hoitamatta, jos jostain syystä olisin pidemmän aikaa siinä kunnossa, että en itse pystyisi hoitamaan asioitani. On äärimmäisen paljon asioita, joita lähiomainenkaan ei saa hoitaa perheenjäsenen puolesta ilman valtuutusta. Jos ette usko, yrittäkääpä asioida pankin, vakuutusyhtiön tai vaikka puhelinyhtiön kanssa ystävän tai puolison puolesta... Meillä jokaisella aikuisella pitäisi olla edunvalvontavaltuutus, jossa vapaamuotoisesti voi uskoa raha-asioiden hoidon tai terveydenhoidosta päättämisen sopivaksi katsomalleen henkilölle niiden tilanteiden varalta, kun on kykenemätön itse toimimaan.

Edunvalvontavaltuutuksen lisäksi olisi hyvä olla erikseen testamentti, jossa muiden asioiden ohessa voi määrätä perheen lemmikkien kohtalosta. Myös eläimen voi testamentata haluamalleen henkilölle. Meidän perheessä todettiin, että tuskin kummallakaan olisi yksin jäädessään halua tai intoa toisen "harrastusvälineiden" ylläpitämiseen eikä välttämättä omaa asiantuntemusta myydä hevosta/moottoripyörää/metsästysvarusteita ns. käypään hintaan ja oikeilla tiedoilla. (Molempien kohdalla taitaa lisäksi pitää paikkansa se vanha vitsi "My biggest fear is that when I die, my husband will sell my horses for what I told him they cost"...) Siksi oli pakko kirjoittaa asioita hieman paperille:

"Omistamani hevonen [Polle R03-1XXX] myydään kuolinpesän lukuun ja myyntitulot kulujen jälkeen jaetaan perillisteni kesken. Toiveeni on, että hevosen päivittäisistä tarpeista myyntiin asti sekä myyntijärjestelyistä huolehtisi valmentajani NN, joka tuntee hevosen ja sen terveyteen liittyvät asiat. Mikäli mahdollista, toivon Pollen pääsevän ensisijaisesti harraste- tai kevyeen kisakäyttöön aikuiselle harrastajalle. Hevonen myydään ensisijaisesti varusteineen, mutta jäljelle jäävät varusteet ja tarvikkeet voidaan lahjoittaa XX tallilla tallikavereideni kesken jaettavaksi."

Minulla on tavallinen, vanheneva tammanrupsukka mutta haastan teidät miettimään: jos sinulla olisi potentiaalinen nuori, vaativien luokkien opetusmestari tai mahdollisesti upea siitostamma, olisiko testamenttisi hyvä paikka tehdä palvelus suomalaiselle ratsastusharrastukselle tai kilpaurheilulle ja testamentata eläin lahjakkaan juniorin, eteenpäinpyrkivän ammattilaisen tai kehittyvän kasvattajan hyväksi?

Minulla on yksi HESY-kissa, joka pääsi uuteen kotiin meille iäkkään omistajan jouduttua laitoshoitoon. Yksi hevosistani on myös aikanaan päätynyt myyntiin ja sitä kautta minulle aiemman omistajan muuttuneen terveydentilan takia. Ihan rehellisesti voin sanoa, että minulle kauhein mahdollinen tilanne olisi tulla tajuihini sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen ja kuulla, että pidempään jatkuneen sairauteni takia kissat ja hevoset olisivat päätyneet uusiin koteihin tai kilometritehtaalle. Siksi oli pakko kirjoittaa täsmennys myös edunvalvontavaltuutukseen, jolla muuten olisi annettu ainoastaan hätätilanteen tilinkäyttöoikeudet lähipiirille:

"Toiveeni on, että hevoseni/hevosteni hoidosta ja niihin liittyvistä kuluista huolehditaan varoistani, jos olen tilapäisesti kykenemätön huolehtimaan itse asioistani. Valtuutan asioitani hoitavan XX:n huolehtimaan käytännön hoidon järjestelyistä ystäväni NN:n ja valmentajani YY:n tai heidän nimeämiensä henkilöiden kanssa. Jos on selvää, että en enää kykene pysyvästi huolehtimaan hevosista fyysisten tai henkisten rajoitteiden takia, on XX:llä oikeus päättää hevosten myynnistä." (Ja tähän vielä lisäksi testamentin kanssa samanlaiset ohjeet siitä, miten myynti pitäisi hoitaa.)

* * *

Synkistelystä huolimatta on aihetta myös pieneen iloon: ratsastaessani eilen ekaa kertaa eläinlääkärin käynnin jälkeen kommentoi valmentaja, että Kessin pylly pyörii nyt hyvin :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti