Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Vuosihuolto

Kessi-raasua on nyt koeteltu kahden vahvaa rauhoitusta vaatineen lääkärivisiitin verran.

Ensin saapui hovieläinlääkäri. Meillähän on siitä onnellinen, asiakasystävällinen tilanne, että kokoamme aina kotitallilla hyvän joukon hoidettavia potilaita ja hankimme lääkärin paikan päälle. Näin säästyy klinikalle kuljettamisen aika ja vaiva, ja samalla juoksutukset ja hevosen muu esittäminen on helppo tehdä omalla kentällä tutuissa oloissa. Kessille oli varattu käyntipäivän ensimmäinen aika, ja sen silmät pyörivät päässä kuin pajatsot, kun se huomasi, mistä on kyse. Ei tohtorikaan näyttänyt sen riemastuneemmalta. Aikaisemmista kokemuksista viistastuneina kokeilimme uutta taktiikkaa: vaikka lääkärin normaali käytäntö on tutkia hevonen heti alkuun palpoimalla, aloitimme tällä kertaa juoksutuksella ja lääkäri koski Kessiin ensimmäisen kerran vasta sen saatua rauhoitteen. Tutulla potilaalla, jonka hoidosta on aikaisempia kokemuksia, tämä voi olla ihan toimiva tapa. Ainakin nyt oltiin onnekkaita: rajuimmat vastustelut tulivat  rauhoitusaineen pistämisestä, mutta sen lisäksi selvittiin ainoastaan kiukkuisella hännän heilutuksella. Kunnon showta odottanut yleisö oli pettynyt, mutta hoitava lääkäri ja kiinnipitelijät erittäin onnellisia.

Mitä sitten tehtiin? Kerroin meidän viime aikojen ongelmista (jäykkä, kipuileva selkä, satulaongelmat ja ehkä hetkittäinen epäpuhtaus sekä voimakas pään heiluttelu). Sen jälkeen juoksutin Kessin kaikissa askellajeissa molempiin kierroksiin. Tohtori totesi, että ei ole tyytyväinen näkemäänsä, mutta uskoo hoidoksi auttavan samanlaisen selän piikityksen kuin edellisellä kerralla. Se siis tehtiin ja nyt seurataan muutoksia. Vaikeuksista viisastuneena olen tällä kertaa täysin vakuuttunut siitä, että ensi kerralla en odota yhtä pitkään ennen avun pyytämistä...

Maanantai. Normipäivä.
Tuskin oltiin päästy selkähoitoa seuranneesta juoksutuskuurista kun hepparekka starttasi taas vaihteeksi Vermon suuntaan, jossa odotti hammashoito. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt reippaasti yli vuosi... Minulla oli suuret odotukset käynnin suhteen ja uskoin, että tästä voisi olla apua jopa selkähoitoa enemmän. Mielestäni Kessi oli ollut todella kova ja hankala suustaan viime aikoina. Myös kädelle painaminen oli uusvanha ilmiö, jota en ollut kokenut lähes kahteen vuoteen. Hammashoito korjaisi varmasti nämä ongelmat?

En ollut täysin väärässä. Suusta löytyi vahva yläpurenta, hammaspiikkejä ja haavaumia. Jutin mielestä nämä selittivät varsin hyvin koetut oireet. Sen sijaan olin vähän väärässä siinä, että olin itse arvioinut ongelman olevan vain oikealla: piikkejä ja haavaumia löytyi molemmilta puolilta. Kuulemma on tyypillistä, että hevonen "valitsee" kummalla puolella näyttää ongelmat selvemmin. Muuten purukalusto oli kuulemma oikein hyvässä kunnossa, eivätkä vaaditut hoitotoimet olleet isoja.

Edellisen hoitokerran perusteella osasin pyytää extravahvat rauhoitteet, mutta ilmeisesti hoito oli sen verran epämukavaa, että tammanlurjus yritti ihan tosissaan poistua paikalta adrenaliinihöyryissään raspi suussa. Kaksi pientä naispuolista kiinnipitäjää sai tehdä töitä ihan tosissaan... Välittömästi hoidon päätyttyä Kepuli sammui kuin saunalyhty. Pelkäsin hieman, että se voisi jopa kaatua ja kolhia itsensä, kun seisominen näytti kovin huteralta. Pitkän herättelyn ja virkoamisen jälkeen se onneksi onnistui kävelemään pihalla ihan suoraan ja siististi. Äänijänteet virkosivat ennen muita ruumiinosia, ja epäilemättä jokainen paikalla ollut ravuri sai tietää, että Iso Punainen Tamma Kirkkonummelta oli saapunut kaupunkiin.

Periaatteessa yleensä hevosen pitäisi olla ratsastettavissa muutaman tunnin päästä rauhoituksesta. Kessi sai kuitenkin molemmilla hoitokerroilla sen verran vahvat annokset, että hoitopäivinä ainoa liikuntamuoto oli kevyt taluttelu ja vihreän syöttely siinä vaiheessa, kun ruoan antaminen rauhoituksen jälkeen oli jo ihan ok.

Niin, sitten tietysti se iso kysymys: oliko vuosihuollosta mitään apua? Mutta se on oikeastaan jo ihan toinen tarina...

Hymytyttöni mun...

3 kommenttia:

  1. Mehän mennään ihan synkronoidusti näiden vuosihuoltojen kanssa - meillä tosin on puolivuosittain rokotus + raspaus, kun pidän myös herpesrokotetta voimassa hevosella. Mutta tänään siis leegoja ojoon ja piikkiä nahkaan, arvuuttelen kovasti tehtäisiinkö hoito ilman rauhoitusta kuitenkin kun laitumelle pitäisi päästä mättämään vielä tänä päivänä.. Vanha lohjennut poskihammas on kuitenkin aina semmoinen kyssäri ja siksi hevosta on viimevuosina rauhoitettu - se nimittäin jos on kipeä tai siinä on tapahtunut muutosta, ei suuhun päästä enää käsiksi jos kerran pääsee nippaamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt leegot hiottu ja rokotukset annettu niin herpeksen kuin lentsujenkin varalta. Ei ole puolivuosittain raspausvälillä juurikaan sanottava, pientä terävöitymää mutta ei haavaumia tms. mitään mistä voisi olla huolissaan. Ja tasaisesti oli kaikki hoidettava suussakin - Juti onkin kehunut erinomaista purentaa ja ehkä se selittää vähät työt ja tasaisuuden?

      Poista
  2. Mun hepalle myos joudutaan antamaan norsun kaatava annos rauhoitetta, ell sanoi ettei ikina ole nahnyt hevosta johon normaali annos tepsii noin huonosti. Ajattelen etta se jotenkin lietsoo itsensa sellaiseen paniikkiin, ettei edes rauhoitteet tehoa. Kyseessa siis punainen ruuna....tsemppia kevathuollon jalkeiseen kuntoutukseen.

    VastaaPoista