Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Hyvä jengi on puoli harrastusta

Mistä näitä tarinoita oikein tulee? Siis niitä, joissa tallilla vallitsevat viidakon lait ja sosiaalisesti tallialue on hiekkalaatikkoikään henkisesti taantuneiden keski-ikäisten rouvien ja/tai ikääntyneiden teinien taistelutanner? Mistä on peräisin olettamus siitä, että osaksi ratsastusharrastusta kuuluu luonteen kasvattaminen kummallisten, sosiaalisesti rajoittuneiden ihmisten arvostelun tai "neuvojen" kohteena?

Joskus mietin, olenko ollut poikkeuksellisen onnekas. Lapsuuden talliympäristöön kuului tietysti se lasten keskinäinen nokkimajärjestys ykkös-, kakkos-, kolmos- ja neloshoitajineen. Isoissa asioissa tallinomistajan auktoriteetti jyräsi silti vahvasti mutta hyvää tarkoittaen koko junioriosaston yli. Joko ajat ovat muuttuneet tai sitten olen tehnyt onnistuneita valintoja, kun aika vahvasti väittäisin, että kaikki aikuisiällä käyttämäni tallit ovat olleet yhteishengeltään toimivia. Ehkä rehellisyyden nimissä harrastuksen pariin palaaminen olisi voinut jäädä lyhyeen, jos vielä vapaa-ajallaan joutuisi selvittelemään sotkuja ja erimielisyyksiä. Työn parissa sitä saa välillä tehdä ihan riittävästi!

Hyvä talli on sellainen, että sinne tulee kuin kotiinsa. Entisen vuokrahevoseni tallilla tallinomistaja tervehti aina leveällä hymyllä. Ja koska kuljin siellä usein muista poikkeaviin aikoihin, oli hänellä useimmiten hyvin aikaa. "Kiva kun tulit, keitetäänpä kahvit!" Ja sitten minä keitin pannullisen Kulta-Katriinaa, hän istui pihalle aurinkotuoliin nimikkomukinsa ja iänikuisen tupakka-askinsa kanssa - ja parin tunnin päästä maailma oli aina jossain määrin aiempaa parempi paikka. Ei ole ihan sama, miten tallilla suhtaudutaan myös epäsäännöllisiin kävijöihin, kuten vuokraajiin tai vaikka kengittäjiin tai lääkäreihin. Hyvä kello kantaa joskus yllättävänkin kauas.

Fiiliksiä aiemman ratsastuskouluyhteisön menetyksestä on tullut aikanaan purettua tässä kirjoituksessa. Nyt jälkikäteen voi todeta, että elämä jatkuu senkin jälkeen - osa vanhasta porukasta on jopa päätynyt nykyiselle tallille. En välttämättä osaa sanoa, mikä meidän tallilla on erityistä. Kuitenkin säännöllisesti saa kuulla uusilta tulijoilta ja vierailijoilta, että hyvän porukkahengen ja rennon fiiliksen aistii. Omasta mielestäni me olemme ihan tavallisia: tervehdimme tulijoita, juttelemme, autamme tarvittaessa ja osaamme myös pysyä pois tieltä, jos apua ei jossain tilanteissa tarvita. On selvää, että jokaisella ei ole aina hyvä päivä. Ehkä se, että tunnemme toisemme jo varsin pitkältä ajalta, auttaa ymmärtämään, milloin ei kannata ottaa itseensä toisen tuppisuuta tai murjotusta.  Joku meistä purkaa itseään huutamalla, toisella tulee pettymyksestä itku. Äidit ja tyttäret ovat ehkä välillä tarjoamassa toisiaan adoptioon. Eikä näistä pidemmän päälle kukaan tee sen suurempaa numeroa. Mikä parasta, talliympäristössä ei ole pätkän vertaa väliä sillä, kuka kukin on ja mitä kukin tallin ulkopuolella tekee.

 Viestinnällisesti lahjakkaampi tallikaveri sanoi pari viikkoa sitten: "teidän kanssa voi olla täällä monta tuntia vaikka ihan hiljaa." Luulen ymmärtäväni ajatuksen. Kenenkään ei tarvitse yrittää tai esittää mitään. Talli on useimmille myös sitä paljon kaivattua omaa aikaa, jota ei aina halua häirittävän. Tätä on kummasti arvostanut viime aikoina, kun tallin ulkopuoliset huolet vetävät hiljaiseksi eikä aina jaksa yrittää tsempata ja olla sosiaalinen väkisin.

Häirinnästä puheenollen... Meidän tallihan sijaitsee tallinomistajan/valmentajan pihassa, ja lapsia, tätejä, autoja, poneja ja koiria käsittävä rumba on jatkunut samanlaisena jo vuosikymmeniä. (Sanoinko jo, että ihmisten mukana tulee myös loppumaton virta koiria?) On hatunnoston paikka, että tällainen lentävä sirkus pysyy kasassa ainoastaan säännöllisen epäsäännöllisellä kurinpalautuksella ja että meillä esimerkiksi ei ole mitään virallisia aukioloaikoja...

Kiitos teille, meidän jengi. Ystävyydestä, toistemme kestämisestä. Ilojen ja surujen jakamisesta. Poikaystävien, hevosvarusteiden ja hevosten diilaamisesta. Avusta ja mahdollisuuksista auttaa vastavuoroisesti. On monia syitä, joiden takia olen päätynyt ajamaan päivittäin reilusti yli 30 km suuntaansa, mutta tallimme porukka on yksi niistä.


Ei puututa nyt siihen, kenen ratsastaja pulikoi.
Ps. Oletko jo osallistunut Playsson.netin kuvakisaan, jossa voit voittaa hienon, Just Dressagen lahjoittaman kouluhuovan? Kilpailu toteutetaan kuvamuodossa Instagramin kautta. Aiheena on ”Hyvä meidän tallitiimi!”. Lisää IG -tilillesi kuva ja käytä hashtägejä #playssonnet, #justdressagefi ja #meidäntallitiimi. Kerro vielä omin sanoin, miten olet tutustunut tallikavereihisi ja miksi pidät ystävyyttänne tärkeänä. Jos et omista IG -tiliä, voit myös lähettää kuvan ja perustelut Facebookiin, Playsson.netin seinälle! Osallistumisaikaa on 7.6.2015 asti. (Minä en osallistu, Lumian kamera kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä...)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti