Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Yhteisymmärrys

Kaiken muun alla meillä Charlyn kanssa on ollut aina se pohjavire, että ymmärrämme toisiamme. Jos hevosta inhimillistäisi, voisi kuvitella, että sekin olisi ollut yhtä järkyttynyt kuin minäkin siitä, että viime aikoina ratsastuksellisia vastoinkäymisiä on riittänyt. Sillä tuntuu, että Charlykin oli päättänyt tsempata: yhtenä päivänä tallille tullessa minua odotti nenännyrpistelijän ("hyppää kuule täti ihan yksinäsi") sijasta onnellisena pörisevä valkoinen pallukka, joka selvästi tuntui iloitsevan minun näkemisestäni.

Eipä ollut yllätys, että ratsastuskin lähti uuteen nousuun. Ja kuulkaas, kyllä kouluratsastuskin voi olla kivaa, kun oikeita säätöjä löytyy! Kaiken huipuksi kenttä oli sulanut ja kuivanut, joten pääsin ensimmäisiä kertoja nautiskelemaan kunnon ratsastuksesta ulkona ja yli kymmenen asteen lämpötiloista. Tehtävät viime päivien tunneilla ovat olleet periaatteessa aika yksinkertaisia, mutta keskittymistä vaativia: väistöjä, avotaivutuksia, laukannostoja lävistäjällä ja ravi-laukkasiirtymisiä keskiympyrällä. Joka kertaan mahtui onnistumisen elämyksiä.

Pyörittelin samoja tehtäviä myös itsenäisesti viikonloppuna herra C:n kanssa, ja erityisesti nostot ja siirtymiset alkavat kehittyä! Välillä tosin hevonen innostuu vielä ryntäilemään, mutta mukaan alkaa enimmäkseen mahtua hallittuja, tyylikkäitä ravinostoja - nämä ovat aina olleet yksi Charlyn heikoista kohdista. Myös avotaivutus alkaa loksahtaa kohdalleen: vihdoin tajusin, mitä erilaista voin pohkeillani tehdä sen sijaan, että vaan kääntelisin kaulaa. Koko etuosan pitää siis taipua, ja samalla joudun kuitenkin ratsastamaan hevosta eteen. Treenasin myös peruutusta - se ei ollut helppoa, mutta edisti kuitenkin takapään liikettä muita harjoituksia varten.

Jotain uutta ja kivaa myös ratsastajalle: alan jopa tykätä alkuun aika hengästyttävistä kaksi ylös - kaksi alas -kevennysharjoituksista. Ne tekevät omalle koordinaatiolleni hyvää, ja viikonloppuna huomasin, että tällainen "epätahti" saa myös Charlyn tosi hyvin kuulolle.

Estekatastrofin jälkimakuna luulen myös, että saatoin löytää yhden syyn ongelmiimme: kun Charly alkaa liikkua reippaammin eteen, on näköjään varsin tarkkaa, että käteni ei saa olla liian kova. Kovasta kädestä seuraa vain vetokilpailu ja lisää vauhtia. Tätä teoriaa täytyy nyt testata pienimuotoisesti ennen seuraavia virallisia estetreenejä.

Minulta kysellään melkein joka päivä, miten Charly on edistynyt (ja että joko se on oppinut kaiken, ja tuleehan se jo huomenna takaisin). Toiset "hyväätarkoittavat" kyselijät esittävät epäilyjä siitä, että moinen hevosen treenaaminen rikkoo vanhan hevosen jalat. Viimeiset kaksi (vai kolme?) viikkoa ovat menneet ihan siivillä, mutta alan ehkä erottaa hevosessani jo pientä muutosta: vasemman ja oikean puolen jäykkyysero on tasoittunut jonkin verran, hevonen taipuu ja kääntyy paremmin, ja sitä on mahdollista laukassa ja ravissakin lyhentää - sunnuntaina olin ihan suu auki, kun perinteinen mäyräkoirapötkylä alkoikin saada takajalkoja alleen, ja laukkaympyrästä sai tehtyä kohtuullisen pienen. Lyhentäminen vaatii kyllä aika paljon extraeforttia myös ratsastajan istumalihaksilta... Hieno pikku mies! Kutsumme Challea leikkisästi lempinimellä "moposkootteri" - on tietysti ihan selvää, että mitään vaikeiden luokkien tykkiä siitä ei saa tekemälläkään! Ihan varmasti oikeanlainen treeni ja väärään toimintaan puuttuminen lisää sen hyvinvointia ja pidentää elinvuosia.

Eilen illalla vain rentouduimme ja nautiskelimme. Teimme vähän maastakäsinharjoittelua, kävelimme ulkona ja ratsastin vähän ilman satulaa. Siinä tosin meinasi mennä vähän sormi suuhun, kun kentältä löytynyt tuoli olikin reippaasti matalampi kuin entinen porrasjakkara. Tappijalkaratsastaja kuitenkin onnistui hinaamaan itsensä kyytiin tasapainoillen muovipuutarhatuolin käsi- ja selkänojilla. (Melkein yhtä ketterästi kuin Angelina Jolie ripusti verhoja Mr &Mrs Smith -elokuvassa!) Ratsastuksen jälkeen ratsastaja oli hampaita myöten valkoisissa karvoissa, mutta pieni hevonen oli onnellinen. Samoin ratsastaja: meillä on kivaa yhdessä - ja uskokaa tai älkää, Charlyn selkä on pyöreämpi molempiin suuntiin kuin vähän aikaa sitten! Siellä on aika mukavaa istua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti