Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Enemmän kuin tuhat sanaa

Ratsastajan pahin vihollinen on peili.
Tai kamera.
Videokamera on vielä näitäkin pahempi.


video

Inhorealismia parhaimmillaan, katsominen vain omalla vastuulla.

Sain pari pätkää videota viime viikon kisailuyrityksestä. Tässä niistä toinen. Onhan tämä toki kehittävää: kaikki näyttää videolla erilaiselta kuin mitä omassa päässään on kuvitellut.

Estekorkeus on videolla kutistunut.
Vauhti ja tahti on hidastunut.
Sama photoshopin käyttäjä on vetänyt suoriksi myös ratsastajan kyynärpäät, vaikka kuvittelin pitäväni käsiäni kerrankin niin kuin pitää.
Ne mokat, jotka kuvittelin radalla tekeväni, eivät näytä videolla pahalta. Tosin tuntematon editoija on saanut liikkuvaan kuvaan uusia huonoja pätkiä tilalle.

En myötää kovin paljon hypyissä eikä takapuoli lähde hypyssä taakse. Tosin ei se tuossa korkeudessa kai ole niin väliksikään, vielä? Voisi se toki näyttää huonommaltakin, en sentään ihan (koko ajan) hirveästi heilu, hetku ja kuoki tyyliin Roger-Yves Bost (sellaistakin on valkoiset housut jalassa tehty, ja vielä sijoittuen, voi  hyvänen aika sentään...). Ratsastus ei myöskään ole järjetöntä kaahotusta tällä kertaa. Katkera kuski laski videolta sekunteja ja totesi, että jos sitä väärinratsastusta ei olisi tullut, olisi aika riittänyt helposti ainakin kakkossijaan!

Onneksi ratsukon yksityisyyttä ei pahemmin loukata: kotikatsomo ei tunnistanut ratsastajaa, ei varmaan siis kukaan muukaan! Jollain mittarilla voi pitää ehkä positiivisena sitä, että villapaidan ja takin päälle survottu turvaliivi tekee ylävartalosta sellaisen möykyn, että valkoisiin housuihin tungetut kabanossikoivet näyttävät siihen verrattuna ihan sopusuhtaisilta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti