Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappu pepullaan

Miten ratsastaja viettää vappua? Ilman muuta hevosensa kanssa. Perheenjäsen totesi, että tänä vappuna oli sentään kiva, että olin kotimaassa - kahtena edellisenä vuonna vapun kohdalle osui ratsastusmatkat Unkariin ja Sloveniaan.

Tänään tosiaan istuttiin vaan peffallamme. Ihan kevyttä ja helppoa... No, todellisuudessa olin Aira Toivolan ratsastuspilateskurssilla. Päivä alkoi pilates-teorialla ja yleisellä keskustelulla "tätiratsastuksen" sietämättömästä keveydestä. Sen jälkeen jokainen osallistuja sai yksilöllistä korjausta sekä seisoma- että istuma-asentoonsa. Ennen hevosen selkään siirtymistä oli vuorossa vielä pilates-mattotunti.

Harrastin itse asiassa pilatesta varsin aktiivisesti joitain vuosia sitten. ("Joitain" vuosia on aika monta, kun nyt oikein alkaa asiaa pohtimaan.) Innostuin lajin perusteellisuudesta ulkomailla opiskellessani, ja Suomeen palattuani jatkoin Pekka Kataisen pilatesvaikutteisilla tunneilla. Näin, miten keskivartalon hallinta oikeasti paransi ryhtiäni ja kehonhallintaani. Valitettavasti sittemmin pettymys liikuntakeskusten "pilates"tunteihin on saanut minut jättämään harjoittelun. Maton päällä puhistessani tajusin, että tauko ei ole ollut minulle hyvä asia.

Lisää kivaa oli luvassa, kun pääsimme satulaan. Saimme ensin ratsastaa pienen pätkän siten, kuten olemme normaalisti ratsastaneet, ja sitten Aira aloitti asennon korjaamisen lähestulkoon nikama nikamalta. Jalustimeni pitenivät neljä reikää, sain ohjeen istua syvemmällä peppuni päälle, pyöristää rintakehän sen päälle, avata jalat ulkokiertoon, pitää kädet kannettuina ja vielä katsoa eteenpäin. Lantion päälle istuminen oli minulle selvästi koko tunnin isoin haaste: olen ilmeisesti ottanut varsin kirjaimellisesti ohjeen istua istuinluiden päällä - siis pelkkien istuinluiden. Kokeilemalla huomaa helposti, että tällä keinolla saa aikaan varsin kiikkerän istuma-asennon. Ilmankos olen pomppinut kevyesti sinne tänne! Peffan avaaminen ja levittäminen (mikä tuntuu paljon luontevammalta tehtynä kuin tässä kirjoitettuna...) sai minut yhtäkkiä paljon, paljon syvemmälle satulaan.

Väärästä istuntatavasta seurauksena minulla on ollut myös ihana notkoselkä ja nojaaminen taaksepäin, jota Mia on saanut jo jonkun verran korjattua. Airan haukankatse onneksi huomasi nekin askeleet, kun valmis paketti alkoi lipsua. Ja sitten korjattiin, korjattiin, korjattiin...

Evidenssi 1. Kevät 2010. Olen päättänyt muuttaa istuntaani "kouluratsastajamaiseksi" ja kuvittelen, että hyvään lopputulokseen päästään taaksepäin nojaamisella ja hetkuvalla yläselällä. Syy tähän on luonnollisesti se, että ihailin joitain ns. hyvä ratsastajia ja kuvittelin heidän tapansa olevan omaani parempi.

Nyt lantion pyöristyksellä ja selän asennon korjaamisella pääsin paljon tukevammin alas, ja ratsastaminen oli hetkittäin jopa rentoa ja kivaa - mutta vaikeaa, niin vaikeaa! Peili ja hevonen kertoivat armottomasti, että teen oikeita asioita, mutta Airan tarkka silmä ja jatkuvat korjauskehotukset todistivat, että useimmat niistä hetkistä, jolloin kuvittelin jo tekeväni oikeita asioita, eivät olleetkaan vielä sitä mitä piti. Keskivartalon kunnollinen hallinta vaati tuplasti enemmän rypistystä kuin mitä kuvittelin tiiviin keskivartalon tarkoittavan! Haastavaa oli myös vuorotella oikean ja vanhan asennon välillä: oikean tavan edut huomasi kyllä välittömästi omassa nahassaan ja hevosessa, mutta sen oikean löytäminen aina uudestaan muutosten jälkeen vaati välillä todella extratsemppiä.


Evidenssi 2. Syksy 2010. Tämähän on luonnollisesti lavastettu hupikuva... Kyseisen päivän valokuvadokumentaatio sai minut hakeutumaan istuntaopetuksen pariin. Eläintä ei fyysisesti vahingoitettu kuvauksen yhteydessä. Ratsastajan sieluun jäi pysyvät vammat. Ja tämän kuvan julkaisemisen jälkeen hevostalli.net tuomitsee ja kaikki ratsukon tunnistavat saavat vapaavalintaisesti nauraa/itkeä.

Kurssista jäi armottoman väsymyksen lisäksi jälkipyykiksi mieleeni pari asiaa: ensinnäkin pohjaton nälkä oppia tekemään oikein, niin vaikealta kuin se tuntuukin. Toinen tunne oli turhautuminen aiempaan tekemiseeni: peili näytti rumasti pyllistävän ja taakse nojaavan otuksen ennen korjauksia - onhan istuntaani tietysti puututtu, ja olen siis käynyt (hei, come on!) istuntatunneilla säännöllisesti viime syksystä lähtien. Mutta miksi, oi miksi, se edelleen näyttää ihan kamalalta?
Evidenssi 3. Kevättalvi 2011. Ei ihan totaalisen hirveä, mutta kyllä se pylly on pystyssä ja selkä notkolla tässäkin.

Herra Charly ei ollut tänään ihan vireessä ja jolkotti kuin laama. Onneksi viime päivinä on ollut kuitenkin sen verran monta hyvää hetkeä pojan kanssa, että luulen kokonaissuunnan olevan ylöspäin. Paitsi lantioni ja rintakehäni suunnan, jotka osoittavat tiiviinä pakettina tästä lähtien maata kohti!

Jutun kuvituksena on kolme kuvaa menneisyydestä. Toivottavasti saan niiden jatkumoksi vielä kesän aikana kuvia, joissa ei pyllistetä tai pompita maha pystyssä.

2 kommenttia:

  1. "Jalustimeni pitenivät neljä reikää" - Ohhoh! Kuinkahan paljon tulisi omille jalustimille lisää mittaa, kun pääsisi vastaavalle kurssille :D
    Mä en taida ees haluta tietää, miltä näytän selässä.. Musta tuntuu, että mun selän notkoisuus oikein yltyi raskauden aikana. Noh, ehkä pitäis tohtia ottaa kuvamateriaalia, niin tietäis paremmin ;)

    VastaaPoista
  2. Neljä reikää oli kyllä oikeasti minulle todella liian pitkä, totuus on ehkä jossain tuolla välillä... Pitää varmaan testailla! Mäkin luulin istuvani paremmin, kunnes kuvamateriaalia alkoi olla ja peilit tuli maneesiin;)

    VastaaPoista