Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kooten ja pidättäen

Tällä viikolla on vain "ratsasteltu". Alkuviikko oli kevyttä köpöttelyä ja rentoa ravailua ja pientä maastokävelya, tavoitteena lähinnä kisaviikonlopusta palautuminen (lue: laiska ratsastaja). Köpöttelyn lomassa herra malttoi hetkittäin liikkua oikein nätissä muodossa, mikä sai ratsastajan villiintymään. Olin varmaan superrasittava, kun kärtin aina kaikkia paikallaolijoita katsomaan, miten nätisti Herra C menee. Siksi päätinkin vetää viikon koulutreenit oikein viimeisen päälle, ei mitään turhia säästellen.

Perjantai oli hyvä treenipäivä: sattuneesta syystä saimme erityispitkän alkuverkka-ajan ja viereisellä laitumella kirmaavat varsat saivat muitakin hevosia vähän aktivoitua. Charly oli oikein mukava ratsastaa! Tuntui, että se itsekin teki töitä tosi mielellään. Teemana oli aluksi pienet kavalettiharjoitukset: ensin kolmen kavaletin yli ravissa ravia kooten, sen jälkeen yhtä tai kahta laukassa yli hyppien. Charly, joka on fiksuna kaverina älynnyt kavalettien olevan muovia, kolistelee niitä yleensä varsin surutta, mutta hetkittäin jopa ravinkin kokoaminen onnistui hienosti. Sen jälkeen treenasimme avotaivutusta käynnissä ja ravissa - nämä alkoivat sujua tosi hienosti, varsinkin kun muistin muistutella Charlyn takajalkoja ristiaskeleista. Tämän jälkeen olikin yllättävän vaikeaa siirtyä pohkeenväistötehtävään: Charly oli sitä mieltä, että edelleen voisi taivuttaa, eikä hevonen suinkaan helposti ymmärtänyt suorana kulkemisen ideaa. Paitsi ihan täysin suoraan sivulle, vailla minkäänlaista eteenpäinliikkumista...

Sunnuntaina jatkettiin osin samoilla linjoilla. Ravikavaletit odottivat, ja niillä tuli muutama oikein tyylikäs ylitys, jossa etujalat nousivat hienosti. Enemmän kuitenkin irtosi perinteistä kolistelua... Sitten Charlya alkoi kyllästyttää koko touhu: laukkatyö oli tahmeaa. Sain sitä hetkittäin aktivoitua, kun siirryimme taas tekemään viisi askelta ravia - yksi käyntiä -tehtävää. Se sujui yllättän kivuttomasti, mutta laukka - ravisiirtymiset olivat puolestaan alkuun ihan katastrofaalisia. Lopussa laukka alkoi kuitenkin kokoontua - jopa siinä määrin, että kun Mia pyysi loppuverkan aluksi vetämään kentän ympäri niin reipasta laukkaa kuin hevosesta lähtee, wannabe-kouluratsu vain mennä töpötti kuin ompelukone lyhyellä tikillä. Tämä samainen eläin, joka viikkoa aikaisemmin meinasi esteradalla lähteä käsistä, kun kerrankin sai painaa menemään häntä suorana...!

Sunnuntaina huomasin taas kerran oman vireystilani vaikutuksen ratsastukseen. Joka askeleeseen pitää oikeasti keskittyä. Minulla on myös ongelmana se, että alan huonompina päivinä hermostua ja sählätä, kun homma ei sujukaan ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Silloin pitäisi aina malttaa istua alas, hengittää syvään ja jatkaa keskittymistä! Ehkä joskus tässäkin onnistun?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti