Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Osa 55, jossa tuupataan koulua

Kun muutaman viikon takaisesta estekisahurmiosta olisi voinut kuvitella, että palaisin halusta päästä ennen kaikkea esteille, onkin jostain syystä mielessäni ollut polte kouluratsastaa tosissani ja puristaa itsestäni ja hevosesta kaikki irti.

Täytyy myöntää, että Charlyn kanssa käsite "tuupataan koulua" saa ihan uusia ulottuvuuksia. Olen toden teolla tuupannut - siis hevosta eteenpäin. Ja puristanut itsestäni kaikki irti ja vähän enemmänkin. Muutamalla tunnilla suustani on päässyt varsin epäeleganttia, kouluratsastajalle sopimatonta ähinää ja puhkumista. Lyhyesti sanottuna: saksalainen esteratsu on ollut patalaiska. Pata-pata-patalaiska!!!

Olemme silti yrittäneet. Joka treenikertaan on mahtunut noin kolme hyvää minuuttia. Ne ovat osuneet vaihteleviin kohtiin, joten tällä kertaa en osaa nimetä mitään viikon oivallusta tai asiaa, jossa olisimme kehittyneet. Päinvastoin kompastuskiviksi ovat nousseet taas ne vanhat, tutut ongelmakohdat kuten väistöt ja laukannostot, jotka ovat paikoitellen luokattoman huonoja. Ja nyt tiedän eron, kun olen kokenut, mitä ne voivat jopa Charly-asteikolla olla... Ainoa yleispositiivinen seikka on kai, että Charly liikkuu vasemmassa kierroksessa todella paljon paremmin kuin aiemmin. Onhan sekin jotain.

Olen ehkä tiedostamattani muuttanut jotain omassa istunnassani, joka nyt jarruttaa hevosta. Ehkä lämpötilakin vaikuttaa, ehkä myös kyllästyminen (siis hevosen). Yksi konkreettinen syy löytyi tänään, kun vaihdoin takaisin vanhoihin kamaliin sinisiin suitsiin. Ne uudet, ihanat laatusuitset olivat kuitenkin Challelle liian isot, mistä syystä en saanut kunnollista kuolaintuntumaa ja eläimen pää heilui holtittomasti kuin kirahvilla. Säätövara uusissa ei kuitenkaan enää riittänyt, joten siksi vaihdoin vanhat takaisin ja sainkin heti paljon paremmin tuntumalla olevan hevosen.

Ja mikä parasta, sain vielä vertailukohdan, josta voin repiä riemua koko yhteisen loppuelämämme ajan. Tapasin tänään Charlyn hengenheimolaisen, joka ylväästi jolkotti pää kohti taivasta ja vaati pidempää ohjaa. Tämän otuksen esittelijä yritti laadukasta myyntipuhetta: "niin, kun sehän on niin kuin Talent. Siis Nina Fagerströmin Talent, jolla ei voi ratsastaa sileällä kun ei saa mitään tuntumaa, aina pitää vaan mennä pää pystyssä pitkin ohjin ja kyllä se sitten esteillä toimii." Jaa, minulla on siis oma mini-talent kotona! Tähän tulen nyt jatkossa vetoamaan jokaikisessä valmennuksessa ja oppitunnilla!

Charlyn mielestä viikon kohokohta oli varmasti silti laitumelle pääsy. Koko talli kokoontui odottamaan spektaakkelia, kun ruunat ja tammat pääsivät molemmat omille laitumilleen. Minullakin kamera surisi videonpätkää muistoksi ja blogiin liitettäväksi. Valitettavasti tuo maailman tylsin laidunvideo ei ole näyttämisen arvoinen - minuttitolkulla aihetta "hevoset syö heinää" ei ehkä kerää mitään huimaa yleisöä youtubessa. Ainoa actionpätkä meni pilalle, kun kuvaaja nauroi niin paljon:

"Yhtäkkiä saksalainen estehevonen nostaa päänsä ylös ruohotupsusta ja höristää korviaan. Se katsoo ympärileen. Tämä on laidun. Iso laidun. Kaikki muut vaan syövät. Kukaan ei reagoi mihinkään. Hevonen kääntää korvansa eteen ja päristää sieraimiaan. Minä! Minä sitten menen! Se kokoaa itsensä ja nostaa tyylikkään (joskin hitaan) laukan ja lähestyy alarinteen suunnasta katsojia - kunnes mätkähtää polvilleen. Liekö edessä ollut jokin liukaste tai sitten se kompastui hyönteisloimeensa. Tässä vaiheessa koko tallillinen katsojia aidan takana nauraa vedet silmissä. Toiset hevoset katsovat hölmistyneinä, tulisiko niiden jostain syystä luopua ruohon syönnistä hetkeksi. On kovin selvää, että hevonen on nolo." Ja sellaisenakin kovin suloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti