Showmies Charly

En ole koskaan ollut koira- tai kissanäyttelyihminen. En ole pitänyt mielekkäänä ajankäyttönä sitä, että eläintä puetaan, kammataan ja puunataan tuntikausia ja viedään se näyttelyyn esittelemään liikkeitä, joita eläin ei luonnossa tekisi. En myöskään ole ymmärtänyt näyttelyihin liittyvää esittelijäkulttuuria, joka edellyttää, että täti tupeerataan samannäköiseksi kuin puudeli. On paljon muitakin mielekkäitä tapoja viettää aikaa minkä tahansa eläimen kanssa ilman että siihen liittyy hiuslakkapullo ja tupeerauskampa. (Trauman taustalla lienee kokemus koiranäyttelystä noin 5-vuotiaana. Insidenttiin liittyy hellepäivä, samojedinkoira ja pikku näyttelyvieraan mansikkaeskimo. Äiti varmaan muistaa?)

Joko arvaatte, mitä siis Charlyn kanssa viime viikonloppuna teimme? Kyllä, menimme Match Showhun. PunRa järjesti Laakson alue-estekisojen yhteydessä mätsärit, ja ajattelin, että se olisi loistava tilaisuus näyttää Charlylle vähän maailmaa ja tarkkailla sen käytöstä vieraissa oloissa ilman että omasta kisasuorituksesta tarvitsee ottaa paineita. Suuria menestymisodotuksia ei ollut: onhan Charly söpö, mutta se on laihahko ja  lihakseton. Samoin sen liikkeet eivät ole mitenkään erityisen lennokkaat. Mutta jos leikkimielellä lähtisimme kokeilemaan saaden Charlylle positiivisen kokemuksen matkustamisesta ja vieraasta kisapaikasta, olisi päivän tavoite saavutettu.

Homman leikkimielisyydestä huolimatta pesin ja puunasin Challea niin perusteellisesti,  että sormeni ovat edelleen kimoshampoosta siniset. Se sai päähänsä jonkinasteisen lettiviritelmän ja sitten lähdimme matkaan ponikaverin kanssa, joka innostui hommasta ihan viime hetkillä. Lisäjännitystä hommaan loi lastatessa Charly behaving badly (mitä päivästä vielä tulisikaan!?) sekä Karibianristeilijän kokoinen lainatraileri. Ekonoomi, joka osallistui ainoastaan lähtövalmisteluihin, oli kauhusta kalpeana, kun tajusi että jättilaitos ja hänen rakas autonsa lähtevät rouvan ajamana Helsingin keskustaan raitiovaunujen sekaan seikkailemaan. Seuraavan kerran lähtiessä laitetaan ketjuriimu sekä herra hevosen että hevosmiehen turvan ympärille...

Mr Charly yllätti Laaksolla asiantuntijat - tai ainakin emäntänsä! Herra käyttäytyi 150 vieraan hevosen, kymmenien autojen, yleisön ja Laakson hiekka-aavikon keskellä kuin olisi viettänyt ikänsä alue- ja kansallisissa kisoissa. Se kasvoi korkeutta kymmenkunta senttiä, pörhisteli tyytyväisenä, mutta oli silti täydellisen nätisti hallittavissa.

(c) Laura Mitrunen

Kehässä saimme vastaamme ison rautiaan ratsuruunan, joka marssi arvostelukehään suoraan esteradalta. Arvata saattaa, että tiemme loppukehään katkesi jo tähän. Matkakumppanilla oli parempi onni: poni ja ylpeät omistajat saivat tuoda kotiin jättimäisen pokaalin ja kasapäin palkintoja. Minulle paras palkinto oli kuitenkin nähdä, miten tyynesti Charly otti koko shown ja näytti nauttivan esillä olemisesta! Koska itsekin päätin osallistumisesta vähän viime metreillä, emme olleet juurikaan treenanneet seisottamista ja kolmiouralla ravaamista saati sitten käännöksiä, mutta Herra C teki kellontarkkaa työtä. Yleinen maastakäsittelytreeni on kai tuottanut tulosta... Ylimääräinen plussa Charlylle tulee vielä siitä, että lastaus takaisintullessa meni noin kolmessa sekunnissa.

(c) Laura Mitrunen

Bonuksena vielä arvostelupaperin sanoma - ei kuitenkaan loppujen lopuksi hullumpaa, vai mitä:

"Melko hyvä ratsuhevostyyppi. Saisi olla ryhdikkäämpi. Ilmeikäs pää. Suora kaula, pysty lapa, hyvä syvyys. Jaloissa riittävä luusto. Köyry lanne ja lyhyt lautanen. Hevosen ylälinja saisi olla kauttaaltaan lihaksikkaampi. Käynti on matkaavoittavaa. Ravi on tahdikasta, saisi olla energisempää."