Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 22. toukokuuta 2012

Hampaat = kainalo = kylki???

Viime viikolla tuli päiviteltyä Lennun hampaita ja kohta lähestyvää raspausaikaa, jonka uskon tulevan tarpeeseen. Valittelin hammashuolia myös Mialle, joka totesi herralla ratsastettuaan, että kyllä hampaissakin voi jotain olla, mutta selvästi on nyt joku muukin jumi: vasen kierros on selvästi huonompi ja esimerkiksi sulkutaivutukset eivät onnistu ollenkaan.

Sattumalta nämä pohdinnat osuivat samaan aikaan kuin säännöllisen epäsäännöllisesti käyttämäni hieroja Fannyn visiitti. (Olen sallinut budjetilleni hierojan noin kaksi kertaa vuodessa. Kerrankin ajoitus oli kohdallaan!) Fanny löysi salamannopeasti vian ja siitä aiheutuvat seuraukset: Leon vasen kainalo oli kipeä ja lihas vähän turvoksissa. Lienee vähän venähtänyt jossain tuntemattomassa tilanteessa. Kainalon varominen on taas jumiuttanut koko vasemman kyljen, ja jäykkyyttä tuntui erityisesti ristiselän ja lautasten kohdalla.

Kotihoito-ohjeeksi sain käskyn hieroa kainalon linimentillä joka päivä ennen ratsastusta, ja vielä uudestaan ratsastuksen jälkeen sekä kainalon että kyljen ja ristisellän arimmat kohdat. Lisäksi ratsastuksen pitäisi olla enemmän "kevyttä jumppailua ja venyttelyä" eikä esimerkiksi isoja esteitä tai muita etujalkoja kuormittavia harjoituksia saisi olla ohjelmassa. (Harmi, kun jää nyt GP-esteet parilta viikolta väliin...)



En tiedä, tunnenko itseni tyytyväiseksi vai idiootiksi. Tyytyväiseksi toki siitä, että osasin itse päätellä jotain olevan vialla - ja että vika on pintapuolista ja helposti hoidettavissa. Vai olenko totaalitörppö, joka ei osaa erottaa hampaita kyljestä? Puolustuksekseni kyllä totean, että kylkeen inhottavalta tuntuvat harjoitteet kuten juuri se sulkutaivutus ovat saaneet aikaan pään heiluttelua, hampaiden narskutusta ja väistelyä, joten aiemmat hammasongelmat muistaen aloitin vian paikallistamisen heti suusta.

Fannyn ohjeiden mukaan kilpaileminen ei kuitenkaan ollut kielletty, ja kävimme tuuppaamassa harjoitusmielessä taas pari rataa lähitallin kisoissa. Kuuma keli ja kärpäset sekä "liian pitkä" odotteluaika hermostuttivat selvästi Lennua, mutta siitä huolimatta ensimmäinen ratamme oli ihan ok - pikku epätarkkuudet otan omaan piikkiini. Jälkimmäinen oli kuitenkin katastrofi. Ratsastin "siististi ja eleettömästi" (näin luki jopa siis tuomarin alakertakommenteissa!) ja olin tosi tyytyväinen suoritukseen muuten, mutta Lemppanen keksikin yhden kohdan radalla olevan tosi, tosi epäilyttävä. Joka kerta sen ohittaminen aikaansai reippaan peruutusreaktion. Ja koska radalla ohitetaan sama kohta yleensä valitettavasti aika monta kertaa, voi arvata että suorituksen pisteet paukahtivat taas tälläkin kertaa ala-arvoisiksi. Kiva. Kaksi rataa on näköjään se määrä, mitä oma keskittymiseni tarvitsee, mutta hevoselle selvästi liikaa, ainakin kesäkeleillä.

Taas hakkaan itseäni päähän: tyhmä mikä tyhmä. Ja miksi, miksi niitä onnistumisen elämyksiä ei tule? Miksi kaikki on niin vaikeaa? Miksi toiset edistyvät ihan satumaista vauhtia ja minä en? Välillä tuntuu pahalta seurata ihmisten sääliviä katseita ja paljonpuhuvaa hiljaisuutta. Pitäisikö suosiolla hakea joku hevosurheilun alalaji, jossa kehno ratsastustaito ei estä kilpailutilannetta? (Tähän asti on ehdotettu ainakin valjakkoajoa, näyttelyitä, poniraveja, kasvatustoimintaa ja heh, montea...) Voisiko Suomessa treenata ja kisata vaikka täti-gymkhanassa?

Paitsi että ei. Blogejakin seuraamalla olen imenyt esimerkkejä ja vaikutteita muidenkin hienoista kehityskertomuksista. Tällaiset tarinat inspiroivat. Kyllä täältä taas noustaan. Madonnaa siteeraten: "I have to work much harder than this for something I want - don't try to resist me."

Joskus vetää vähän vakavaksi.

2 kommenttia:

  1. Selvä suvantovaihe, niitä aina tulee. Kyllä se siitä, ei saa antaa periksi! :)

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on - joka kerta sen vaan yhtä lailla unohtaa, kun tulee ekaa kertaa merkit taas uudesta laskuvaiheesta pitkän nousun jälkeen! Tässä vielä kun totuttelee uuteen hevoseen, tulee kaikenlaisia yllätyksiä ympäri vuoden, joita ei ole osannut ottaa huomioon aiemmin.

    VastaaPoista