Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 29. toukokuuta 2012

(Hevos)elämäni aakkoset

Anni haastoi minut kertomaan itsestäni aakkosten muodossa. Kiitos - olen koko elämäni odottanut pääsyä Glorian "elämäni aakkoset" palstalle. Kutsua ei ole jostain syystä tähän mennessä tullut,  mutta nyt pääsen vihdoin kokeilemaan. Tässä siis elämäni aakkosia, hevosilla ja vähän niiden vierestäkin!

Alkoholia tulee nykyisin nautittua kovin harvoin. Syynä ei ole sen paremmin eettinen kuin terveydellinenkään valinta vaan käytännön syyt: runsaan 30 kilometrin tallimatka ei irtoa polkupyöräillen eikä julkisilla. Viikonloppuisinkin tunnit ovat yleensä aamuisin. Dagen efter -ratsastaminen ei ole kivaa eikä järkevää. Tosin edelleen haaveilemme kavereiden kanssa niistä omista "tätikisoista", joissa kisattaisiin yhtäaikaa kuolemanvakavasti ja hyvällä meiningillä, ja suorituksen jälkeen (ja haluttaessa ennenkin) nautittaisiin palauttava määrä kuohuviiniä ja mansikoita, miksei muitakin herkkuja. Kuka järjestäisi? Ja kuka keksisi, miten sen jälkeen pääsee tallilta pois?

B-tasoinen toivoisin joskus aidosti olevani. Lähiajan tavoitteeksi olin suunnitellut aidosti kelvolliset helppo B-radat hyvin tuloksin ja alueluvan. Ehkä lähivuosina toivottavasti sitä toistakin B:tä? Eilisten videoiden katselu auttoi ymmärtämään, että edes lähitavoitteen saavuttaminen vaatii rutosti työtä. Ei ehkä sittenkään tänä vuonna, mutta ensi vuonna ainakin!

Charly oli nimeltään ensimmäinen ratsuni alkeiskurssilla vuonna 1983. Söpö kimo ruuna. Kohtaloni oli kai sinetöity.


DWB eli dansk varmblod on Lennu rodultaan.

Ekonoomi ei halunne esiintyä täällä blogissa omalla nimellään, joten käytän hänestä appeni pojastaan käyttämää ylpeyden ja kettuilun sekaista lempinimeä. Hän on ihana (välillä), ja ilokseni alkanut viihtyä tallilla ja kisahoitajana koko ajan paremmin ja paremmin. Haluaisin joskus nähdä hänet uudestaan hevosen selässä. Kerran on kokeiltu. Kokeilua seuraavana yönä minut herätettiin keskellä yötä: kuule, jäin miettimään että olisiko siellä helpompi istua jos tekisin näin ja näin. Seurasi oppikirjamainen kuvaus täydellisestä istunnasta. En ole edelleenkään varma, onko kyseessä kätketty luonnonlahjakkuus vai päänmenokseni suunnattu lunttaus Kyran kirjasta.

Ford. Olen naiseksi kohtuullisen autohullu. Tallimatkat taittuvat päivittäin ralli-Fordilla Evitskogiin. Ehkä Arttu Wiskarin seuraava hitti kertookin tästä? Ostettavan auton piti olla jotain ihan muuta, mutta taloudelliseen puoleeni vetosi tieto siitä, että kyseisen auton hupaisan ulkonäön hyväksyessäni säästän useamman tonnin vastaavaan ei-koristeltuun versioon verrattuna. Jään ainakin ihmisten mieliin. "Onko tämä varmasti oma autosi?" kysyi kerran ratsiaa pitävä poliisikin.

Gaeli. Asuminen Skotlannissa on ollut monella tavalla elämääni muuttava kokemus. Paikalliset hämmästelivät, miten sujuvasti kuuntelin ja kommunikoin paikallisten murrepuhujien kanssa. Minultakin kesti kohtuullisen kauan tajuta ilmiselvä yhteys gaelin ja ruotsin kielen välillä: ymmärsin, vaikka en edes huomannut, koska kieli vaihtuu. One, twå, tre...

Hiihto on ihanaa ja kamalaa.

Igor oli nyt aikuisiällä ensimmäinen hevonen, jonka kanssa tuntui se täydellinen kemioiden kohtaaminen ja totaalinen luottamus siihen, että mistä tahansa tilanteesta selvitään. Leonin kanssa on samanlaisia tuntemuksia. Igor olisi voinut tulla vuosi sitten takaisin elämääni, mutta kohtalo päätti toisin. Toivottavasti siellä, missä Igor laukkaa nykyään, on ikivihreää ruohoa - ja paljon tammoja.

Joustavuus. Olen monella elämän osa-alueella liiankin joustava. Miten sen joustavuuden saisi myös ratsastukseen, erityisesti tuonne reisien ja ristiselän sekä kyynärpäiden seudulle?

Kahvi! Jostain syystä kaverit yhdistävät innokkaan kahvinjuonnin minuun. Miksiköhän?

Lära, läsa, lära sig. Uuden oppiminen ja kehittyminen on ollut  minulle aina tärkeää, välillä liiankin tärkeää. Todellisia tuloksia saavutetaan vain kun oppijalla on hyviä opettajia ja mentoreita. Niillä on menty läpi sekä lukion biologiassa että ulkomaanopinnoissa. Ja  myös ratsastuksessa.  (Ehkä tähän kohtaan olisi pitänyt kirjoittaa se toinen itsestäänselvä L:llä alkava sana. Mutta aika Leon kanssa on pieni oppimiskokemus joka päivä!)

Maaseutu, lande, bönde. Haluan oman kesäpaikan ja haluamme joskus muuttaa maalle downshiftaamaan eläintarhamme kanssa. Sen verran realisti olen, että ei se välttämättä ole samanlaista idylliä kuin Landliv-lehdissä. Kaupunkilaisempi puoli minusta haluaa välillä törmäillä ihmisvilinässä, vaeltaa ostoskeskuksissa ja juoda ylihintaista caffe lattea trendikahviloissa.

Neulon ja teen muitakin käsitöitä mielelläni. Siinä tarvittava käsien liike on mielestäni hyödyllinen myös ratsastuksen suhteen. Mutta miten on selitettävissä, että käsityöihme ei vaan kerta kaikkiaan osaa letittää hevosen harjaa ja häntää? En osaa, en.

Osku ja Rauno ovat Hesy-kissoja ja ehdottoman täydellisiä sellaisia.

Puhelimeni on lähes aina hukassa, äänettömällä, akku loppu tai nukkuvan kissan alla. Jokin osa minusta ei ole osannut siirtyä tietoyhteiskuntaan, jossa pitäisi olla 24/7 tavoitettavissa.

Quality. "Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa" vai miten se nyt meni. Vaikka kotona minua moititaankin pihiksi ja aina halvinta p***aa ostavaksi, kuvittelisin itse olevani ennemminkin laatutietoinen. Laadukkaat luottokamani ovat kestäneet vaikka kuinka pitkään, kun huonot virheostokset vaihtuvat. Hinta ja laatu eivät aina välttämättä korreloi.

Rakennekynnet. Olen työpaikallani kai(?) ainoa, jolla niitä ei ole. Ei oikein sovi tähän lifestyleen?

Saappaat. Niin, ratsastuskin tarjoaa elinikäiselle kenkäfriikille mahdollisuuden toteuttaa itseään tekstiiliurheilun saralla.

Terveys on kaikki kaikessa niin hevoselle kuin ihmisellekin. Sataprosenttisen tervettä hevosta ei ole. Itsekin olen joutunut kuluvan talven aikana toteamaan, että terveyttä arvostaa kohtuullisen paljon, kun sen menettää. Onneksi tunnelin päässä näkyy ehkä valoa.

Unelmia täytyy olla. Olen kokenut pienimuotoista kolmenkympin kriisiä siitä, kun usealla elämänalueella koin jo saavuttaneeni elinikäiset haaveeni eikä parempia vielä ole tullut tilalle. Onneksi on sentään ratsastus, joka on jo unelma itsessään.

Vesi vanhin voitehista - ja toiseksi paras on Veredus Leather Balsam, joka hoitaa, ravitsee ja tuoksuu. Ja kestää ja kestää. Ja kestää.

Weatherbeetan loimet on käytännössä hyviksi havaittu.

XX. Täykkäri oli unelmahevoseni joskus lapsena. Lennunkin suonissa virtaa jonkun verran täysiverisen verta.

Yrjö. Yltäisinköhän joskus tänne asti? Aina voi haaveilla. Jossain määrin realistisempi haave on lainattu tuttavarouvalta, joka ilmoitti aikovansa startata 70-vuotiaana kansallista HeA:ta. Minulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa toteuttaa itseäni vaikka millä tavalla.

Zellelän oriit matkustivat syksyllä kanssamme laivassa. Ekonoomi teki niiden kanssa tuttavuutta ja ehdotteli pari päivää, että ostetaan se ruskea kun se oli niin kiva. Lähempi tutustuminen oriiden curriculum vitaeen auttoi ymmärtämään, että tällaisen hevosen hankkimiseksi pitäisi luopua jostain muusta. Kuten autosta ja asunnosta.

Å. Olen asunut lapsuuteni joen rannassa ja virtaavalla vedellä on edelleen tärkeä merkitys elämässäni, vaikka veneilyihmisiä en olekaan.

Äiti pelkää hevosia kuollakseen. Lapsena tällä oli selvä vaikutus siihen, kun keskusteltiin esimerkiksi ratsastustuntien versus viulutuntien tarpeellisuudesta. Aikuisiällä äiti on tullut kerran tallille mukaan katsomaan vuokrahevostani Harria. Äiti katsoi, alkoi itkeä ja meni autoon istumaan: "kun sillä on niin iso pää!" Äiti on minulle äärimmäisen rakas. Ja isi myös.

Öljy ja muut energianlähteet liittyvät osana päivätyöhöni, jolla tämän kaiken ihanuuden rahoitan.

3 kommenttia:

  1. Vaaau, ihailu nousi taas uusiin sfääreihin -kertoisitko lisää Skotlanninajoilta?
    Ja mikäli koskaan saisin järjestettyä työ- ja tallihommat niin että pääsisin matkustamaan, mitä Skotlannissa kannattaisi käydä katsomassa?
    Muuta kuin maisemat :)
    Skotlanti ja Irlanti ovat kärjessä 'Places to go'-listassani, olleet vuosia jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmh, pitänee joskus raportoida tästäkin puolesta tarkemmin. Olin siellä opiskelemassa, mutta todella lämpimästi voin suositella Skotlantia matkakohteeksi. Nähtävää ja tekemistä riittää joka makuun. Upeita maisemia todellakin riittää, joka puolella. Edinburgh ja Glasgow ovat suurimmat kaupungit, vähän erityyppisiä mutta molemmat näkemisen arvoisia. Kivoja pienempiä kaupunkeja on ainakin St. Andrews Edinburghin lähellä ja Inverness pohjoisessa. Ne kuuluisimmat turistimaisemat löytyvät länsirannikolta. Linnoja on paljon... ja lampaita! Ainoa miinus on, että sää on mitä todennäköisimmin sateinen, mutta eivät lyhyet päivittäiset sateetkaan niin pahasti haittaa, varsinkaan kun niihin tottuu.

      Poista
  2. Mahtaakohan Igor olla Nuusion ratsastuskeskuksen entinen opetushevonen? Ruuna, joka luuli olevansa vielä ori? Samanlaiset kokemukset sain myös tästä hevosesta kuin sinä, oli ihan ehdoton lempihevoseni heti alusta asti kun hän tallille aikoinaan tuli ja vakkariratsuni. Paljon opetti ja yhdessä onnistuttiin. Kaipaamaan jäin kovasti kun tallilta lähdin. Igor myytiin kai yksityiseksi, mutta onko herra nyt siis jo vihreämmillä laitumilla? Mitä hälle tapahtui?

    VastaaPoista