Rääkkiä, valheita ja videonauhaa

Laukanjahtausharjoitusten jatkoksi pyysin yksityistunnin teemalla "kunnon rääkkiä". Sitä sainkin, ehkä kuitenkin vähän eri tavalla kuin olin ajatellut. Mielessäni leijui vielä mielikuva parista onnistuneesta, hienosta ratsastuskerrasta ja kuvittelin tälläkin kertaa ihan itsestään saavuttavani nämä sfäärit ihan itsestään. Lennu ja Mia päättivät toisin. Pitkien laukkatreenien ja edellispäivän 2 h työrupeaman uuvuttama (?) Lennu oli juurtunut kiinni kentänpohjaan ja oli todella pohkeen takana. Vaikka yritin saada sen liikkumaan, oli kaikki todella tuskaista. Aika nopeasti valkeni, että tunnin teema on perusratsastuksen hienosäätö, tavoitteena saada sekä hevonen liikkumaan että ratsastaja istumaan asiallisesti.

Menossa oli mukana myös videokamera, tuo pirun keksintö. Mia kuvasi ratsastustani ja välillä vaihdettiin osia. Kieltämättä menetelmä toimi: videolta ei voi olla näkemättä ja ymmärtämättä omia virheitä. Liikkuvasta kuvasta ja kommenttiraidasta voi myös jälkeenpäin hyvin tarkastaa, miten pienet korjaukset vaikka käsien asennossa vaikuttavat hevoseen. Kuvan paljastamat yllätykset ovat oikeastaan kahdensuuntaisia: asiat, joita kuvittelin tekeväni isosti (hytkyminen siirtymisissä) eivät välttämättä näyttäneetkään ihan niin holtittomilta, mutta toisaalta armoton kuva taas paljastaa, että esimerkiksi kuvittelemaani kyynärpääkulmaa ei todellakaan joka hetki ole.

Ensimmäisen illan kieriskelin itsesäälissä. Sitten suutuin itselleni ja päätin alkaa toteuttamaan korjauksia. Varmaa on ainoastaan, että yhtä kamalia videoita ei minusta enää kesän lopulla oteta. Toivottavasti ei aikaisemminkaan... Näin jälkikäteen voi sanoa, että oli todella hyvä, että tämä treeni osui ratsastajan ja hevosen huonoon päivään, jolloin itsekin tunsin, että ei mene ihan täydellisesti. Ensi kerralla sitten onnenhetket videolle?

Tässä kuvamateriaalista yksi todella mukava esimerkki (vastalaukkaa uraa pitkin ja kulmassa vaihto): mitä ihmettä kuvittelen tekeväni? Vispaan ja vatkaan? Poljen kaasupoljinta oikealla jalalla? (Oikean jalan nostaminen ja puristaminen oli yksi isoimmista ongelmista, jotka Mia tällä kertaa bongasi. Tällä täsmäkuvauksella todella havainnollistetaan myös takaa, mitä omituista teen ja miten vinoon painun koko jalan noston seurauksena.)

(Video paljastaa myös, kannattaako ratsastaa liian väljillä matalavyötäröisillä housuilla - Annin blogissahan oli aihetta sivuava keskustelu...)

Mihin asioihin aion jatkossa kiinnittää tarkemmin huomiota:

• Hevonen täytyy saada paremmin pohkeen eteen! Tässä on todella tärkeää muistaa selkeät avut ja muuten rennot, puristamattomat jalat. Mian ja minun ratsastuksen vertailu auttoi havainnollistamaan "potkaisu" ja "nypertäminen" sekä miltä rennot jalat näyttävät (toisella meistä on puoli metriä enemmän niitä jalkoja).
• Tahti, tahti ja tahti.
• Oikea lonkka tosiaan pyrkii yhtäaikaa nousemaan ja puristumaan, minkä seurauksena reisi nousee ja jännittyy ja istunta kippaa vinoon. Vanha tuttu lonkkakipuongelmani on siis palaamassa? Mia antoi kotitehtäväksi miettiä, mistä vinous tulee ja millä voisin sitä korjata hevosen selässä. Yhden mahdollisen syyn huomasin heti seuraavana päivänä: autolla ajaessa jännitän jalkaa ja istun vinoon. Paino täytyisi saada enemmän alas ja oikealle.
• Käsien pitäisi olla leveämmällä. Olen kuulemma alkanut kääntää ranteita sisäänpäin, mitä en ole ennen tehnyt. "Leveät kädet" -komento tarkoittaa siis ranteen oikaisua, kyynärpää ja olkavarsi saavat olla kiinni kyljessä. Ja koukussa, koukussa... Itse bongasin videolta kotona myös esteratsastajan kädet eli ulospäin sojottavat kyynärpäät. Ei siis niitäkään enää!
• Katse voisi osoittaa tosiaan eteenpäin eikä hevosen niskaan.
• Ratsastaja on pikkaisen pläski ja sillekin pitää tehdä jotain. Tosin yritän koko ajan tehdäkin, vaikka tiedän, että ongelma johtuu pitkälti muusta kuin omista ruokailu- ja liikuntatottumuksistani.

Seuraavana päivänä minua odotti taas tuttu, reippaampi hevonen. Viitisentoista astetta laskenut lämpötilakin saattoi vaikuttaa asiaan. Yritin ratsastaa selkeillä avuilla ja kiinnittää huomiota isoimpiin ongelmakohtiin. Lennun kanssa tulee aina kesken ratsastuksen vaihe, jolloin tuntuisi kovin luonnolliselta heittää homma sikseen, kun hevonen vastustelee ja oma istunta hajoaa. Nyt yritin vaan ongelmista huolimatta jatkaa liikettä ja istua hiljaa. Tsadam - yhtäkkiä sitten oltiin siinä pisteessä, missä hevonen liikkuu kauniisti ja olemme ratsukko yhdessä. Koska video paljasti, että liikkeemme on enimmäkseen varsin hidasta, yritin panostaa askel kerrallaan reippaamman temmon kehittämiseen. Se vaatii vielä vatsalihaksia ja mahdollisesti parempaa kuntoa. Päätin harjoituksen pitkään laukkailuun ja ravailuun ilman jalustimia. Tänään lonkat eivät ole olleet enää niin kipeät.

Kauhuvideon vastapainoksi muutama kuva tyytyväisestä Charlysta:

Ps. Noin 12 päivää aikaa tsempata ennen Sennumeetingiä! Tästä tuleekin oikein kunnon viimeistelyharjoitus - olen nyt mitä ilmeisimmin joutunut "väärään" ryhmään ja jos vaihto ei onnistuisikaan, täytyy nyt pikapikaa kuroa oma hyppykunto rankan meetingohjelman vaatimalle tasolle...